Millaisenhan sosiaalisen kasvatuksen lapsemme saa

Meillä ei käy koskaan ketään kylässä, paitsi sukulaiset joskus (synttäreillä) ja mun ystäviä joskus. Minä ja lapset sukuloidaan mun sukulaisissa joskus, mies ei lähde mukaan.



Selittelin äsken itselleni: En jaksa töiden jälkeen ja harrastetaan niin paljon, mutta tunsin piston sydämessäni "selittelyn makua".



Meillä ei ole ns. ystäväperheitä. Mies ei ole halunut tutustua minun tuntemiini perheisiin. Ei ole tullut samanhenkisiä perheitä vastaan.



Muutamia seikkoja voi olla, jotka estävät tällaisen sosiaalisen kanssakäymisen. Yksi voi olla se, että näissä saatetaan monesti olla tekemisissä alkoholin kanssa (ei tietenkään aina ja koko ajan). Mies on raittiina oleva alkoholisti ja on katsonut, että hänen ei ole järkevää juoda. Itse jo olen alkanut olemaan sitä mieltä, että hän voisi ostata käyttääkin nykyisin alkoholia, vaikka ennen ei osanut. Toinen seikka on se, että mies on valehdellut typeristä asioista (esim. on valehdellut äitinsä työpaikan), jotka eivät ole tuoneet yhtään lisäarvoa miehelle. Vaikka uskon aika lailla miehen rehellisyyteen nykyisin, olen vähän sillä varauksella, jos hän puhuisi paskaa sosiaalisssa tilanteissa.



Lisäksi olen ujokin kutsumaan ihmisiä meille kylään ja kun niitä tulee mies lähtee monesti pois.



Vai onko pakko olla sosiaalinen ja kutsua ihmisiä kylään, juhlia ja syödä heidän kanssaan yhdessä, että lapsi oppii sellaiseksi? Vai tuleeko lapsistamme automaattisesti jurokkeja kuin me? :/