Mitkä sanat auttoivat surussa? (läheisen kuolema)

ei ne sanat mitään auta. VAikka puhuisit enkelten kielellä jne. ne on vain sanoja. SE mikä auttaa - vähän - on ajatus siitä, että joku todella on tukena. Että joku välittää. SEn voi ilmaista sanomalla jotain - ihan sama mitä - tai tekemällä jotain konkreettista - sekin aika lailla sama mitä. Tää on niitä tilanteita, joissa ajatus sanojen ja tekojen takana oikeasti on todella tärkeämpi kuin ne sanat tai teot.

Jotenkin tulin käsitykseen, että tekstaria väsäät.... Jos näin niin jätä laittamatta!



Jos mailaat, laita jokin kaunis runo.

on sinne itse asiasta ilmoittanut ja ei tosiaan olla niiin läheisiä että adressia tai mailia tms. laittaisin. Ja jos sata muuta on sinne osanottonsa jo laittanu ni enköhän mäkin voi..



Ja tosiaan ei kai ne sanat auta...ap

Laita vaikka, lämmin osanottoni menetyksesi johdosta; tuo ihminen kulke rinnallasi mutta näkymättömänä



Se tekstaria epäillyt.

pääasia, että osoitat olevasi olemassa ja välität. Itse menetin pikkuveljeni kaksi kuukautta sitten, kaksi päivää vauvani syntymän jälkeen... ja kamalinta oli se, kun jotkut ystävät ja sukulaiset eivät ottaneet yhteyttä ollenkaan, kun eivät tienneet mitä sanoa... onnitellako vauvasta vai ottaako osaa menetyksestä? Minä en olisi tarvinnut sanoja ollenkaan, olisi riittänyt, että joku olisi ollut lähellä, seurana, henkisenä tukena... ja samanlaiset on ajatukset vieläkin. Ihmiset olettavat, että suru pitäisi unohtua viikossa tai kahdessa ja sitten voi jo porskutella entiseen malliin eteenpäin, mutta ei se ihan niin mene... kyllä tässä vuosia vierähtää, luultavasti suru seuraa mukana lopun elämää...

Ihmiset olettavat, että suru pitäisi unohtua viikossa tai kahdessa ja sitten voi jo porskutella entiseen malliin eteenpäin, mutta ei se ihan niin mene... kyllä tässä vuosia vierähtää, luultavasti suru seuraa mukana lopun elämää...

Tietysti se seuraa, mutta muuttaa muotoaan. Sen ensimmäisen vuodan aikana menee yleensä usea vaihe shokista ja asian kieltämisestä (ei halua ajatella) vihan (miksi noin kävi, miksi juuri hän) kautta asian hyväksymiseen. hyväksyminen ei tarkoita, etteikö surisi edelleen, mutta katkeruus ja jossittelu alkaa vähentyä.

ap:lle olean samaa mieltä, että sanoilla ei ole merkitystä, vaan sillä, että ilmaiset osanottosi. mitään tekopirteää ei kannata kirjoitaa, mutta tuollainen minusta tuo osanottoni on sopivan neutraali ja empaattinen fraasi vähän vieraammalle ihmiselle.