Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

En ole koskaan ollut onnellinen.

Vierailija
15.03.2011 |

Paitsi alle 5-vuotiaana lapsena joitain sellaisia hetkiä muistan.



Ei-onnellisuuteni liittyy jotenkin rakkauden puutteeseen ja peri-yksinäisyyden kokemukseen. Ja menetyksiin. Luulisin. Pelkään pahoin, etten voi tulla onnelliseksi tässä elämässä. :-((



Oletteko te muut onnellisia?



Kommentit (9)

Vierailija
1/9 |
15.03.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

vois olla asiat huonomminkin...

Vierailija
2/9 |
15.03.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

ovat yleensä myös onnellisia. Ehkä sinunkin kannattaisi miettiä, mista kaikesta voit olla kiitollinen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/9 |
15.03.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

miettimällä, olisiko lähtökohtana ollut rakkaudettomuus.



Mutta samalla olet selvästi siirtymässä elämässäsi uuteen vaiheeseen: alathan miettiä, että "sitä voisi olla onnellinenkin". Vaikka pelkäät, ettet itse onnistuisi siinä.



Mitäs, jos sovittaisiin, että ihan ensiksi alat elää. Siis siten kuin itse todella haluat. Luultavasti sanot, ettet tiedä, mitä haluat kun et ole osanut elää aiemminkaan onnellisena. Mutta jo se auttaa alkuun, että päätät: nyt elän itselleni ja etusijalla on, että ajattelen itseäni yhtä tärkeänä ihmisenä kuin nuo kaikki muut.

Vierailija
4/9 |
15.03.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen aikuisenakin ollut hetkittäin onnellinen. Sellaisina hetkinä, kun olen ollut rakastunut. Tai silloin kun olen kokenut, että joku rakastaa minua. (laajassa merkityksessä)



Mutta ne ovat vain hetkiä. Ja rakastumista tietysti todella harvoin on ollutkaan.



Kun tapaan miehen, toivon että hän rakastaisi minut kokonaiseksi...ja pelkään tietysti, ettei se ole mahdollista sellainen. Mutta auttaisihan se aika paljon kuitenkin, yksin kun olen.







ap

Vierailija
5/9 |
15.03.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tiedän olleeni lapsesta asti masentunut, mutta vakavaa depressiota alettiin hoitaa vasta aikuisiällä. En muista koskaan elämässäni olleeni onnellinen. Iloitse pienistä -kehotukset ovat jostain ihan toisesta maailmasta.



Ihmisen on ihan yhtä mahdollista elää onneton kuin onnellinen elämä.

Vierailija
6/9 |
15.03.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

surulliselta....oletko käynyt juttelemassa jollekin, terapiassa tms, auttaiskohan se jotenkin saamaan takaisin elämäniloa, tyytyväisyyden tunnetta jne..? Elämänkokemus, vaikkei se olisi pelkästään positiivista, voi antaa sinulle myös hyvää, saatat esim. ymmärtää paremmin erilaisia ihmisiä ja taustoja.

Ei mulla ole kokemusta miten traumoista voi "parantua", mutta uskon että se on mahdollista, kun asiat tiedostaa ja niistä puhuu jollekin. Ainakin voisist saada elämän paremmaksi, niin että siitä voi nauttia. halaus sinulle.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/9 |
15.03.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Voi kuinka haluaisin että joku ihan todella rakastaisi minua. Ja minä häntä. Aina on vain niin että jompikumpi rakastaa, mutta ei koskaan molemmat.



ap

Vierailija
8/9 |
15.03.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

luulen.



mielialalääkkeitä olen syönyt vuosia. ne auttavat kyllä. en silti ole onnellinen.



kohtalotoveri

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/9 |
14.07.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Joskus lapsena ennen koulun alkamista olin melko onnellinen. Siitä eteenpäin kaikki on ollut pelkkää pskaa. Kiitos vain kaikille kiusaajille. Te voititte.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kuusi viisi yhdeksän