Apua sukunimen valintaan?
Olemme siis mieheni kanssa seurustelleet vuoden ja meille on vähänaikaa sitten syntynyt vauva ehkäisyn pettämisen tuloksena. Mies ei aluksi halunnut koko vauvaa koskaan syntyväksi, mutta minä halusin. Nyt kun vauva on ollut meillä jonkin aikaa jo, niin mies rakastaa häntä ilmiselvästi kumminkin vaikkei aluksi olisi missään tapauksessa halunnut isäksi ja meillä oli älyttömästi aiheesta riitaa.
Nyt on tullut nimiasia ajankohtaiseksi ja mietin että mitä te tekisitte tässä tilanteessa? Minun mieltäni painaa edelleen se kun mies oli minua kohtaan ilkeä ja julma silloin.. Mutta ei enää. Toiseksi mietin taas sitä että hyväksyisinkö päätökseni antaa miehen sukunimi lapselle, jos sattuisikin jotain kamalaa ja eroaisimme esim. vuoden päästä. Olisin sitten koko loppuikäni mieheni sukunimen kanssa "naimisissa". Mutta kovasti haluaisin antaa mieheni sukunimen lapsellemme. Mutta koska on yhteishuoltajuus, niin eron sattuessa tuskin lastani saisin omalle nimelleni enää koskaan.. :/ Apuja?
Eikä mitään hömppävastauksia tai tasa-arvosta valistamista. Vaan kunnon mielipiteitä! Kiitos!
Kommentit (18)
nimen kanssa naimisissa?.Jos on tyttö anna miehen nimi jos on poika anna omasi.
tuossa tilantessa laittaisin lapselle oman sukunimeni. Jos onni kukoistaakin niin voihan sukunimen sitten vaihtaa miehen sukunimeksi esim. naimisiin menon yhteydessä.
Jos sitten miestä asia haittaa niin helppohan hänen on viedä sinut vihille ja mahdollisesti voitte sitten vaihtaa kaikille saman sukunimen (joko sen sinun nimesi tai miehen nimen).
Oikeasti, jos ajattelet jo nyt että saatatte erota, ei varmaan kannata laittaa miehen nimeä eikä mennä naimisiinkaan...
Esim. Jos jotain kamalaa sattuisi niin eron tullessa lukisi loppuelämäni ovessani.
Minusta aika suuri hinta, jos seurustellaan esim. puolitoista vuotta ja sitten käykin jotain. Myönnetään että olen liian pelokas tulevaisuuden suhteen, johtuen siitä miten minua on aikaisemmin kohdeltu.
-Aloittaja
Totta, ainahan nimen voi myöhemmin vaihtaa. :)
Mutta koska olen muuten luottavainen ja positiivisella mielellä odotan tulevaisuutta mieheni kanssa (tosiaan vaikea silti koskaan luottaa tulevaisuuteen täysin koska exäni kanssa olin 2vuotta joka päättyi pettämiseen ja sitä edellisen kanssa 1,5v ja se päättyi kotiväkivaltaan. Mieheni tietää taustani ja olen hänen kanssaan paljon keskustellut, koska se on ollut välttämätöntä silloin suhteemme alussa että hän ymmärtäisi käytöstäni), antaisin vain mielelläni mieheni sukunimen vauvalle, mutta hän sanoi ettei suostuisi vaihtamaan sitä sitten koskaan pois.
Siksi on kovaa mietintää ollut päällä. Ja nimenomaan olisin halunnut mennä ennen lapsen saamista naimisiin, ihan sukunimenkin puolesta että kaikilla olisi sama, mutta nyt kävi näin.
vaihtamaan, ehkä kannattaa antaa oma sukunimi, eipähän tarvitse taistella...
-jos- mies ei tähä suostu, voi olla hankalampi rasti.
Miehenihän ei tarvitse nyt edes suostua siihen että lapsellame olisi nimeni, koska vauva on sen syntyessään saanut.
Onko kenenkään miehen sukulaiset sitten ottaneet itseensä jos lapselle ei miehen sukunimeä tulisi? Kysyn mielenkiinnosta, älkää takertuko siihen että tuo päätökseeni mitenkään vaikuttaisi.
-Aloittaja
sukunimen kanssa naimisissa kun eroatte. Loppujen lopuksi lapsi muistuttaa isästään joka tapauksessa ja tämä asia tuntuu aika pieneltä. Ja vahvistaisihan se sidettä etäisempään vanhempaan, jos eroaisitte ja lapsi asuisi luonasi.
Sen voi vaihtaa, jos niikseen tulee.
Onko ne miehen sukulaiset muka niin tärkeitä, että pohdit, josko ne loukkaantuu sukunimestä? Lapselle, jota isä ei ikinä edes halunnut?
Pehmeenä taitaa mennä, tyypillistä. Anteeksi.
Päätin jo antaa oman sukunimeni, luulen että se on järkevää. Jos myöhemmin halutessani sitten isän sukunimen vaitaisi vauvalle. :)
Mieheni on nykyään siis loistava isä, sitä en mene kieltämään!
Ja kuten sanoin, miehen sukulaiset eivät vaikuta päätökseeni millään tavalla. :) Kunhan kysyin!
-Aloittaja
oma nimes, niin ei tarvii alkaa vaihtamaan myöhemmin kuin vasta sit jos ja kun menette naimisiin :O)
...hyvin yksinkertaisesti: avioitumalla kanssasi. Siis jos olet valmis joskus naimisiin menemään ja miehen nimen ottamaan.
Helpompaa, kun lapsi on äidin nimellä. Äiti on kuitenkin se, joka pääasiassa lapsen asioita hoitelee, niin ei tartte joka virastoon selitellä, että juu olen xx:n nn-niminen vanhempi. (kokemusta on).
Näin minäkin ajattelin. :)
Naimisiin haluan tottakai mennä joskus, enkä sano että tämä mies ei voisi olla se kenen kanssa avioituisin. :) Uskon vain niin kokemuksieni mukaan, että aina voi sattua mitä vain, ja vuodessa ei opi välttämättä tuntemaan ihmistä täysin. :)
-Aloittaja
Näin minäkin ajattelin. :) Naimisiin haluan tottakai mennä joskus, enkä sano että tämä mies ei voisi olla se kenen kanssa avioituisin. :) Uskon vain niin kokemuksieni mukaan, että aina voi sattua mitä vain, ja vuodessa ei opi välttämättä tuntemaan ihmistä täysin. :) -Aloittaja
olisit, jos vuodessa tuntemaan oppisit, ja lisöksi hyväksyisit... kaiken,
Aivan. Joskus vain luuli asian olevan toisin, kunnes totuuden nyrkki iski vasten kasvoja... ;O
-Aloittaja
Enkä ole katunut.
Voithan aina sanoa, että jos mies vie sinut vihille, niin sitten vaihtuu sukunimi miehen nimeksi.
Niin ja olemme nykyään kumminkin avoliitossa.
-Aloittaja