Voi prkl kun yöhoitoa ei voi jakaa miehen kanssa!

Ja siis päivällä hyväntuulisena viihtyy jo aika ok isänsä kanssa. Mutta itse on en osaa päivisin nukkua vaikka olen miten väsynyt.

se on nyt tämä vaihe, mutta kohta jo helpottaa. Muutama kk ja vauvan pitäisi alkaa nukkumaan jo täysiä öitä.



Ymmärrän, että sinua väsyttää ja turhauttaa. Nyt vain täytyy jaksaa ja lohduttautua sillä, että kohta helpottaa.

tahdon mukaan? Vai olisiko lapselle syytä opettaa olemaan myös isän kanssa? Vai haluatko olla marttyyriäiti sädekhä pään ympärillä?



Toisaalta jos isä päivisin töissä, olisi kohtuutonta, että hän heräisi ko öinä vauvan kanssa.

omassa sängyssä vai teidän vieressä? Nukkumajärjestelyn vaihtamista kannattaa kokeilla.



Mites jos menet pois illalla tilanteesta, jossa vauva huutaa isän sylissä (esim. lenkille)? Rauhoittuuko silloin?

ja annat miehen hoitaa viimeisen syötön ja nukkumaan laiton. Noin meillä toimi, minä nukuin 21-1 hyvin ja sitten mies toi lapsen syömään yhden maissa ja minä jatkon sen aamuyön muutamalla syötöllä. Yleensä sai nukuttua vielä hyviä pätkiä muutaman, eli tuli se 8-9 h täyteen. Tuo pitkä pätkä alkuyöstä kuitenkin oli pelastus, 1-2 h pätkät eivät auta yhtä hyvin, vaikka tunteja tulisi sama määrä.

On niin v-mäistä kun sanotaan että jakakaa heräämisiä tai että isä nousemaan aikaisi että äiti saa nukkua aamusella - miksi se toisilla onnistuu mutta meillä ei millään?! Koen niin epäreiluksi tilanteen että tiuskin miehellekin jatkuvasti, tosi väsyneenä :(

On niin v-mäistä kun sanotaan että jakakaa heräämisiä tai että isä nousemaan aikaisi että äiti saa nukkua aamusella - miksi se toisilla onnistuu mutta meillä ei millään?! Koen niin epäreiluksi tilanteen että tiuskin miehellekin jatkuvasti, tosi väsyneenä :(

toisten miehet ymmärtävät helpommin, toiset taas tarvitsevat hellää ohjausta ja kehoittamista jotta viesti menee perille. :)

On niin v-mäistä kun sanotaan että jakakaa heräämisiä tai että isä nousemaan aikaisi että äiti saa nukkua aamusella - miksi se toisilla onnistuu mutta meillä ei millään?! Koen niin epäreiluksi tilanteen että tiuskin miehellekin jatkuvasti, tosi väsyneenä :(

luota miehesi apuun? Kumpi?

menet aiemmin nukkumaan ja isä hoitaa iltahommat. Ja sitkeästi totuttelette, että isäkin saisi lapsen rauhoittumaan. Ja ennenkaikkea; ohimenevä tilanne, ihan varmasti kunhan ette päästä siihen, että "kriisitilanteessa" äiti aina automaattisesti ottaa lapsen. Väsymys on kamalaa, tiedän sen omasta kokemuksesta, sillä olen ollut tilanteessa, josa hoidin yksin vauvan, heräämiset ja kaikki. Vaikka isä oli kotona 24/7.....

Muuten on pian ero edessä ja saat hoitaa sitä lasta 24/7.

Ei se siitä miehestä ole kiinni vaan siitä ettei vauva suostu väsyksissä olemaan kun mun kanssa. Ihan sama oli kun olimme mummolassa, mummo (jonka sylissä vauva muuten viihtyi) ei kelvannut väsyneenä vaikka kokeneena mummo teki kaikkensa. Mieskin hyssyttää, juttelee rauhallisesti, heijaa vaunuissa.. vauva huutaa aivan hirveästi kunnes pääsee mun syliin ja rinnalle (vaikkei välttämättä syö).

Ei kaikki mene aina niinkuin ohjekirjoissa sanotaan, valitettavasti. Todettu on omalla kohdallakin, eri asioissa tosin. Hyvät jaksamisneuvot eivät auta, jos niitä ei voi käytännössä toteuttaa.

Itse vastaanotin kymmenet tietäväisten vinkit, miten lapsi saadaan nukkumaan yön yli ja toisen kohdalla oppimaan pullolle. Kolmannen kohdalla en enää odottanut asioiden menevät sinnepäinkään niinkuin oltiin ajateltu, ja se olikin vauva-ajoista rennoin :) Umpiväsynyt olin silloinkin, ei sillä.

Voiko muuten mies lähteä vaikka vaunukävelylle tai johonkin muualle aamusyötön jälkeen, etpä ainakaan kuulisi huutoa..?

Ei se siitä miehestä ole kiinni vaan siitä ettei vauva suostu väsyksissä olemaan kun mun kanssa. Ihan sama oli kun olimme mummolassa, mummo (jonka sylissä vauva muuten viihtyi) ei kelvannut väsyneenä vaikka kokeneena mummo teki kaikkensa. Mieskin hyssyttää, juttelee rauhallisesti, heijaa vaunuissa.. vauva huutaa aivan hirveästi kunnes pääsee mun syliin ja rinnalle (vaikkei välttämättä syö).

muille mahdollisuutta. Et voi opettaa lastasi tuohon! Mies voi pitää lasta rinnalla ihan siinä missä sinäkin. Eli älä ota lasta isältään pois; kyllä se huuto rauhoittuu. Eikä huuto vahingoita lasta. Jos jo nyt alat pomppia lapsen tahdon mukaan niin mitä on tulevaisuus? Kasvattaminen alkaa heti syntymästä. Lapsi on jo nyt oppinut, että sinä pompit kun hän käskee. Jos kerran hätää ei ole, annatte lapsen olla isällään ja kyllä hän siitä rauhoittuu kun oppii, että tämä on ihan ok. Älä hössötä ympärillä vaan poistu tilanteesta; iä selviää kyllä.

minä ajattelen asian niin, että äidin pitää luottaa mieheen ja antaa hänen oppia rauhoittamaan vauva omalla tavallaan. näin myös vauva oppii että mitään hätää ei ole, vaikka äiti hetkellisesti ei olekaan pitämässä sylissä. hänen elämänsä toinen tärkeä ihminen on tilalla ja ihan yhtä hyvä lohduttamaan.

minä ottaisin aamupalan käyttöön. Ekat maisteluannokset jotain sosetta, ja sitten kun on vähän tottunut hommaan, niin iskä aamulla syöttää vähän sosetta naamaan (meillä söi jo 5 kk:n iässä puuroakin), tarjoaa nokkamukista vettä (meillä suuri suosio, kun sai uittaa naamaansa vedessä) ja lähtee rivakalle aamulenkille. Kun tulee tunnin päästä takaisin ja jos vauva vielä tyytyväinen, niin hyvällä lykyllä saat nukkua parikin tuntia putkeen hiljaisuudessa.



Ihan totta, se 6 kk:n täysimetys alkaa olla jo vanha suositus. Meillä nlassa vihjaistiin, että nyt se on 4-5 kk allergialääkäreiden suosituksesta, ja meidän molemmilla lapsilla se syömisen herkkyyskausi oli 5 kk:n iässä. Kannattaa kokeilla.

Nyt en allekirjoita tuota etten anna mahdollisuutta. Tämä on toinen lapsemme, ensimmäinen oli vaativa ja huonouninen mutta kuten isäkin nyt kaiholla muistelee, hän suostui olemaan myös isän kanssa ja isä sai nukahtamaankin. Tämä on niin toista maata. Minulle ei olisi toisen kohdalla enää "mikään juttu" antaa lapsen vähän huutaa ja poistua paikalta yms. mutta kun tämä on aivan hysteerinen lopulta jos ei pääse unissaan äidin syliin. VIikonloppuna olin korvatulppien kanssa toisessa huoneessa ja isä keinutteli syöttämiseni päälle vauvaa uneen, vauva itki lopulta tikahtumisen partaalla ja mies tuli hikeä valuen mun luo että ei tästä tule mitään, tämä on vauvan rääkkäystä. Jossakin tosiaan menee raja, minkä verran voi vauvaakin koetella.

Varmasti en osaa kaikkea kunnolla, mutta tämä asia nyt tuntuu tosi hankalata.

että isä on vauvan toinen tärkeä aikuinen, joka myös on turvallinen eikä vauvan turvattomuuden tunnetta saa ruokkia sillä, että äiti tulee joka tilanteessa hätiin. En kannata vauvan huudattamista, mutta sellaista pientä lempeää ohjausta esim. juttelet vauvalle mutta isä pitää sylissä ja esim. kävelee ympäri taloa tai laittaa vaunuihin ja heijailee. Ei liian pitkiä aikoja aluksi mutta selkeästi niin, että vauvan huutaessa isä antaa lohtua, ottaa syliin ja juttelee, ja sinä pysyttelet taka-alalla, vaikka saatatkin olla läsnä. Kumpikaan ei saa hermostua etkä saa heti tarjota rintaa itsekään, jos kerran ei ime. Isä voi kokeilla tuttia ja sinä voit antaa sitä myös. Jos ei rauhoitu, niin tottakai sitten rauhoitat rinnalla, mutta en ehkä antaisi lutkutella ihan huvikseen vaan vain sen verran, että rauhoittuu (siis jos ei syö). Inhoan vauvan huudattamista, mutta toisaalta jotkut vauvat ilmaisevat pientäkin epävarmuutta kovin kovaäänisesti ja vanhempien tehtävä on jollakin tavalla osoittaa, että tämä tilanne on turvallinen, ei hätää, ilman että ainoa turva on äiti.

Mies voi tuoda kerran yöllä syömään, mutta muuten voisit nukkua rauhassa.



Ei se vauva ja mies siihen kuole jos joskus antavat sinun nukkua.



Eikö vauvaa rauhoita mikään keinuttelu-liike tai suihkuttelu tai ylipäänsä mikään muu kuin rinta?

vauva itki lopulta tikahtumisen partaalla ja mies tuli hikeä valuen mun luo että ei tästä tule mitään, tämä on vauvan rääkkäystä. Jossakin tosiaan menee raja, minkä verran voi vauvaakin koetella.

Varmasti en osaa kaikkea kunnolla, mutta tämä asia nyt tuntuu tosi hankalata.

Ja kun vielä kerrostalossa asuttiin, niin valitettavasti tuollaista öistä huutoa ei voi kovin kauan jatkaa, eikä siitä ole mitään hyötyä kellekään. Kukaan ei nuku kuitenkaan. minä pystyin hyvin olemaan yhden lapsen kanssa väsyksissä kotona päivisin, koska mitään vaativampaa ei tarvinnut tehdä. Ongelmahan tuosta tulee vasta sitten kun lapsia on useita.

Eikä tuo vaihe kovin kauan kestänyt ja taaperovaiheessa isä kelpasi paljon paremmin kuin minä.

ei ole vauvan rääkkäystä jos isä yrittää rauhoittaa äidin sijasta itkevää vauvaa! rääkkämistä olisi jättää vauva yksin pelkoineen ja pahoine oloineen. nythän vauva on sylissä mutta ei halua tyytyä isän syliin. vauva itkee, koska on tottunut siihen että ryntäät paikalle pelastamaan tilanteen. tämä voi olla viesti vauvalle, että isässä on jotain vikaa eikä rauhoitu siksi.



sinun täytyy omalla käytökselläsi vakuuttaa vauva siitä, että isin syli on turvallinen myös sinun mielestäsi! oma jaksamisesi on äärirajoilla, aiotko jatkaa näin kuinka pitkään? entä jos sinulle käy jotain ja joudut eroon vauvastasi? eikö sinusta olisi mukavaa tietää, että vauva rauhoittuu myös isänsä syliin?!