Lue keskustelun säännöt.
Miehen perhe ahdistaa
14.03.2011 |
Meidän yli 10-v yhteiselon aikana suurin syy riitoihin on ollut miehen perhe. En tule miehen vanhempien ja sisarusten kanssa toimeen ja olemme kerta kaikkiaan ihan eri aaltopituudella. Minulla ei ole heille mitään puhuttavaa ja muutun ahdistuneeksi tuppisuuksi jokaisella tapaamisella. Sydän hakkaa, kädet tärisevät ja en saa edes nukuttua ennen ja jälkeen vierailuiden. Emme tämän vuoksi tapaa heitä usein, mutta mies on sitä mieltä, että pitää kuitenkin pitää yhteyttä ja viettää heidän kanssaan aikaa esim. juhlapyhinä ja muutoinkin. Joskus mies ja lapset tapaavat heitä ilman minua, mutta en sitäkään kovin usein halua, koska on kiva olla yhdessä koko perhe harvoina vapaahetkinä. Tämä asia (siis huonot välit) painaa mieltäni niin paljon että olen miettinyt jopa eroa miehestä. Onhan meillä muitakin ongelmia, mutta ne ovat mielestäni ihan selvitettävissä olevia tätä perhe-tilannetta lukuunottamatta. Minua ahdistaa viettää pakosta aikaa ihmisten kanssa joista en pidä, mutta toisaalta olen huonolla omatunnolla jos en suostu heitä näkemään, ovathan he miehen lapsuuden perhe kuitenkin. En tiedä mitä tehdä, olen täydellisessä pattitilanteessa. Muuten olen suht sosiaalinen, minulla on ystäviä ja meillä on paljon myös yhteisiä ystäviä. Eli en ole mikään epäsosiaalinen erakko.
Kommentit (33)
mitään ns syytä, miksi välit ovat huonot. Siksikö kun ei olle samalla aaltopituudella?? No tarviiko olla? Kyllä kai sitä normaali ihminen nyt vaikka säästä osaa sen verran puhua ettei tarvitse ihan tuppisuuna istua.
Todellakin ongelma taitaa olla ap:n päässä. Olen kyllä täysin miehesi puolella. Aika paljon mies on jo joustanut jos tuon vuoksi tapaatte vain harvakseltaan juhlapyhinä tms.
Haluaisitko itse katkaista välisi sukulaisiisi sen vuoksi ettei miehesi ole heidän kanssaan samalla aaltopituudella?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja miksi ihmeessä se ei ole miehen suku vaan perhe? Yleensä perheeksi katsotaan se yksikkö, johon nyt kuulutaan,
nyt niin kamalaa on? Tulevatko lapset "toimeen" mummun ja papan ym sukulaisten kanssa? Vihaavatko sinua vai sinä heitä? Oletko punkkari tai hippi? Vihaako perhe sinua avoimesti? Aika käsittämätöntä että eroakin olet miettinyt..
Itse jaksoin tosi hyvin miehen sukua kun asuimme lähellä heitä. Nyt on raskasta, kun asumme kaukana, kun haluavat jäädä yöksi. Lyhyet vierailut ovat ihan mukavia, tyyliin kahvittelut, mutta yövieraat koen erittäin raskaiksi. Varsinkin jos useampi henkilö kuin 1 on yökylässä ja he tulevat aina kahdestaan. Yksi vieras vielä menettelee, ei niin paljon ekstratyötä ruoassa tai kaupassakäynnissä, ja yksin tulevat usein viettävät aikaa lasten kanssa. Mutta kahdestaan tulevat appivanhemmat kiehnäävät miehen kimpussa tai sohvalla.
Tykkään älyttömästi kestitä vieraita ja meillä ollaan yleensä pitkään. Lapset rakastavat molempia isovanhempiaan ja miehen sisko on kuin oma siskoni. Kenessä on vika, jos ei ollenkaan tule toimeen. Patako kattilaa soimaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mullakin ongelmia appivanhempien kanssa. Meillä ongelma on se, että appivanhemmat käsittävät omaksi perheekseen itsensä, poikansa ja lapsenlapset, muttei minua, miniää...
Ongelmia ei ole minun vanhempieni kanssa, kohtelevat miestäni samoin, kuin minua, välillä jopa paremmin :)
Itse olen ratkaissut asian siten, että kaikki "negatiiviset asiat" saa mieheni selvittää omien vanhempiensa kanssa, minä en sekaannu, ettei tarvitse pahaa miniää syytellä... Itse pidän muodolliset välit, keskustelen säästä, enkä missään tapauksessa mistään muusta. En politiikasta, en uskonnosta, en omista asioistani, en kasvatusasioista jne.
Näin olen saavuttanut mielenrauhan...
Älä nyt hyvä ihminen eroa miehestäsi tämän vanhempien vuoksi, ethän heidän kanssaan ole naimisissa.
Tärkeää myös, että teette selväksi missä menee teidän oman perheen rajat. Itse en suostu ottamaan heiltä vastaan ruohonleikkuria, eteisen mattoa, vessapaperia yms.yms. Jos antaisimme kerrankin periksi alkaisi välittömästi neuvojen jakelu ja määräily muistakin meidän asioista...
Koita kestää!
muutun ahdistuneeksi tuppisuuksi jokaisella tapaamisella. Sydän hakkaa, kädet tärisevät ja en saa edes nukuttua ennen ja jälkeen vierailuiden. ... Joskus mies ja lapset tapaavat heitä ilman minua, mutta en sitäkään kovin usein halua, koska on kiva olla yhdessä koko perhe harvoina vapaahetkinä.
paniikkihäiriöiseltä ja läheisriippuvaiselta. Ongelma tuntuu olevan sinussa. Tarkkaan sanoen MITä pahaa he ovat sinulle tehneet; et vain ole samalla aaltopituudella? No ei sun tarvitsekaan olla, ajattele heitä vain kuin uusperheenä: tunnesiteitä ei tarvitse luoda, mutta kohtelias heitä kohtaan tulee olla.
Etkä myöskään haluaisi, että mies lapsineen tapaisi heitä ilman sua, kun haluat jokaisen vapaahetken viettää miehesi kanssa. Hyvänen aika, aikuinen akka! Ihan oikeesti. Miehesi mielestä heihin tulee pitää yhteyttä (no DAA!) ettekä tapaa usein, lähinnä juhlapyhinä. Ja sä et voisi niitä muutamaakaan päivää elämästäsi "uhrata" ja olla esittämättä tuota tärinäkohtausta kun ette nyt ole samalla aaltopituudella, puhumattakaan että miehesi saisi heitä tavata sitten ilman sua?
Pattitilanne sulla on päässäsi. Jos et kestä heitä tavata, niin anna miehen tavata vapaasti, tai hei - sido se miehesi patteriin ettei VAAN tapaa ketään muuta, että saat viettää jokaisen vapaahetkenne yhdessä. ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi vieras vielä menettelee, ei niin paljon ekstratyötä ruoassa tai kaupassakäynnissä ... Mutta kahdestaan tulevat appivanhemmat kiehnäävät miehen kimpussa tai sohvalla.
Joo, yhdelle ekstralle jaksaa tehdä ruokaa, esim. isommakn annoksen lasagnea, mutta kaksi, huh huh, epäinhimillistä.
"Kiehnäävät miehen kimpussa"? Olisiko pikkuisen liioittelun makua?
Oikeasti naiset. Te tunnutte oikein hakemalla hakevan syitä inhota appivanhempianne pienestäkin syystä. Ne ovat miehenne ISÄ JA ÄITI, sitä samaa mitä te olette omille lapsillenne! Oisko oikeen kiva, kun oman lapsenne puoliso antaisi noin selkeästi ymmärtää ettei halua teitä oman lapsenne luo kylään, koska hänhän sitten käytännössä katsoan omistaa lapsenne eikä teitä enää kaivata.
Miniät... ?
En itse ymmärrä miksi pitää ottaa joku stressi siitä ettei ole paras ystävä anopin ja apen kanssa, tai muiden miehen sukulaisten kanssa.
Riittää kun välit suht ystävälliset ja arkiasioista voi puhua.
En minä koe, että minun pitäisi esim. miehen siskon kanssa olla kavereita, vaikka jotkut onkin.
Minä olen mennyt mieheni kanssa naimisiin ja meillä menee hyvin. En ole mennyt naimisiin miehen suvun kanssa, mutta hyväksyn heidät. Miehen vanhemmat ovat minulle etäisiä ja se sopii minulle hyvin. Ei ne ole minun vanhempiani. Mutta silti tulen heidän kanssaan toimeen ja voin jutella normaalisti. Mutta en voisi kuvitella että soittelisin vaikka anopille ihan vaan jutellakseni maailman menosta tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei voi ymmärtää mikä siinä on niin vaikeaa, että muutamana juhlapyhänä käy miehen sukulaisissa kahvilla. Ei me muutkaan aina riemusta kiljuen mennä, mutta ei me siihen kuollakaan, että pari tuntia käyttäydytään sivistyneesti.
Ja tosiaan anna edes miehesi käydä vanhemmillaan. Vai miltä susta tuntuisi, jos miehesi sanoisi sulle, ettet saa tavata vanhempiasi. Kun annat miehen käydä siellä, niin aina vähemmän sulla on paineita käydä siellä. Eikö mies ja lapset voisi käydä kylässä silloin, kun sulla on jokin oma meno, harrastus tai sun tarvis käydä vaikka kaupassa tai kaupungilla.
Miehen suku ei ole mikään kilpailuareena, vaan voit saada liudan mukavia ihmiskontakteja elämääsi, kun tiedostat, mikä sinua pohjimmiltaan ahdistaa.
Vain sinä voit muuttaa itseäsi, koko suku tuskin muuttuu sinun toivomaasi suuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärän niitä tapauksia joissa appinvanhemmat tuppaavat elämään, puuttuvat liian henkiökohtaisiin asioihin tai ovat ilkeitä. Jos appivanhemmat eivät mitään tälläistä tee niin kyllä minä yrittäisin väleissä olla, aina sitä kohtelias voi olla, juttelee mukavia. Eihän sitä heidän kanssaan parisuhteessa olla vaan sen miehen.
Kuten tuossa edellä joku kirjoitti niin tekisin rajat selväksi miehen ja miehen perheen kanssa. Ja samaa mieltä myös siinä että mies pitää perheensä ns,kurissa ja minä omani.
Nyt oon tyytyväinen et löysin tän ketjun! 7Vuotta miehen kans oltu ja oon ihmetelly ku sukunsa ei kommunikoi (ja joo, mulle he on suku, koska me ollaa muodostettu perhe)
Se et täs ketjus puhuttiin etäisyydestä taisi olla vastaus kysymykseeni.
Mulla siis niin et anoppi ja sisarukset ei kommunikoi, ahdistavaa mennä kylään ku tietää mitä edessä. Miestä en vaadi lähteä omia sukulaisiani katsomaan, mut hälle tuntuu olevan tärkee et oon hänen mukana.
No mutta kun nyt olen alkanut löytää vastauksia näiden käytökseen olen oppinut elämään sen kanssa. :)
Jos joku pohtii samaa mulla toimi se, et otin vaikka lehden ja kattelin sitä. Olen myös oppinut välinpitämättömästi mitä mahtanevat ajatella.
Tärkein on olla omana itsenään välittämättä mitä muut ajattelevat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei,
Oletteko kuinka ratkaisseet ongelman minulla on vastaava tilanne mutta kyse on siite että puoliso ei tule minun vanhempien kanssa toimeen. Olemme taistelleen ongelman kanssa jo 6 vuotta ja yhdessä olemme olleet 10 vuotta. Alkuun tosiaan kaikki meni hyvin. Nytten ongelma on niin paha että kun edes mainitsen että minun vanhemmat tulisi käymään niin kriisi on valmis. Puolisoni ei mitenkään ymmärrä että vanhempani on kuitenkin minun äiti ja isä. Minä tule hyvin toimeen appivanhempien kanssa ja soittelen usein jopa heille. Joskus jopa pelkään sitä että kateukissani riitaudun appivanhempiini.
Puolisoani ei saa mukaan perheterapiaan joten apua hän ei edes halua ottaa vastaan ja on jopa myöntänyt että vika on hänessä. En kuitenkaan voi enkä uskalla sanoa että vika olisi vain hänessä sillä vanha sananlaskuhan sanoo että riittaan tarvitaan aina kaksi osapuolta.
Voi pyhä sylvi sentään teidän aaltopituuksienne ja kommunikointienne kanssa. Mistä esim. ap haluaisi keskustella appivanhempiensa kanssa? Ydinfysiikasta? Modernismista arkkitehtuurissa ja kirjallisuudessa? Vai peräti lietelannan levityksestä? Entäpä appivanhemmat, mikä heitä kiinnostaa? Veikkaisin, että heistä olisi ihan kiva kuulla lasten pikkusattumuksista. Jaa niin, mutta eihän se sovi, sillä nykyäänhän pitää olla lapsen lupa, jos aikoo kertoa vaikka, että meidän Villevanilja sai viime viikolla jo kuudennen hampaansa. Fiksu miniä ottaa selvää, mikä appivanhempia kiinnostaa ja keskustelee sitten niistä asioista, olkoonkin että ne eivät ole kovin korkealentoisia. Joustava ihminen pystyy sopeutumaan erilaisiin tilanteisiin ja ihmisiin.
Minä en ole missään tekemisissä miehen isän ja tämän vaimon kanssa.
Tämä vaimo oli seurustelun alkuaikoina jo sitä mieltä etten ole miehelleni "sopiva" ja tämä meidän juttu ei tule onnistumaan. Aika erikoista kun hän ei edes tuntenut minua kovin hyvin.
No olemme nyt olleet yhdessä 25 vuotta ja meillä on 2 lasta eli aika hyvin sovitaan yhteen.
Mies käy toki isänsä luona ja lapsetkin kävi siellä kun olivat pieniä.
Nyt jo aikuinen tytär ei enää mene vaarin luo kun jäi kerran teininä kaksin vaarin vaimon kanssa. Sen 3 tunnin aikana eukko ei puhunut sanaakaa tytölle ja oli vain mulkoillut pahasti ja tyttö tuli ihan ihmeissään ja pahoillaan kotiin että mikä mättää. Tyttö sanoi ettei halua enää sinne mennä ja sanoin että hän on tarpeeksi vanha päättämään itse ja kerroin ettei se eukko siedä minuakaan ja siksi en käy siellä mutta ei siitä kannata ressata yhtään enempää. Elämä on liian lyhyt että sen viettäisi ihmisen kanssa jonka kanssa ei tule toimeen.
Vierailija kirjoitti:
Elämä on liian lyhyt että sen viettäisi ihmisen kanssa jonka kanssa ei tule toimeen.
Eli puoliso vaihtoon kun vielä on mahdollista.
Sama juttu ap. En käy miehen mukana perheensä luona kuin puolipakosta. He ovat jotenkin tyyliltään sellaisia etten jaksa sellaista. Esim. rasistisia, junttimaista pieruhuumoria aikuistenkin kesken jatkuvasti, ei osata alkeellisimpiakaan käytöstapoja esim. juhlissa. Aina saa hävetä aikuisten ihmisten puolesta jos ovat käyneet mm. jossain perhejuhlissa ( eivät osaa esim. ruokatapoja, uskokaa tai älkää). Jos on menty jonnekin juhliin jossa on tarjottu onnittelumalja ja tarkoitus skoolata, niin ovat juoneet lasin tyhjäksi ennen kuin on nostettu maljaa ( eivät ole alkoholisteja, mutta eivät tajua ko. asiaa)...Tällaisia pieniä yks.kohtia on loputtomiin. Ehkä viatonta, joo. Mutta ärsyttää aina ja vuodesta toiseen. Kaikki vähänkään hyvin tienaavat ovat " herroja ja porvareita" , joita ei ruveta pokkuroimaan yms yms. Asiallinen pukeutuminen on "hienostelua", meikkaaminen kohtuullisessa määrin " turhuutta" jne. jne
En ole puolisoni äidin puolen suvun kanssa missään tekemisissä.
Kaksi Narsistis pyörittää sitä sirkusta, eikä muiden ajatuksille ole sijaa.
Olimme olleet liki 7-vuotta yhdessä, kun toinen noista päätti koittaa manipuloida puolisoni eroamaan minusta haukkumalla minua hänelle selkäni takana.
Tämä järjestettiin mökkireissu varjolla.
2,5 vuoteen en ole tekemisissä ollut juurikaan, paria yritystä tulla toimeen lukuun ottamatta.
Emme edes tervehdi nykyään.
Elämä on sinällään helppoa, kun ei tarvitse esittää kenenkään seurassa jotain mitä ei ole. Mutta pahaa tekee puolisoni puolesta, joka on ainoastaan toivonut saavansa elää hyväksyttynä osana synnyinperhettään.
Olen pyytänyt ettei minun asioista siellä puhuta, ja jos joku kysyy puolisoni ohjaa soittamaan minulle ja kysymään.
Ei ole vielä kuulunut.
sen verran kuin on pakko, siis että välit säilyvät. Mutta älä ihmeessä estä miestä ja lapsia käymästä siellä. Lapsille on tärkeää olla osa sukua ja tuntea sukulaisensa. Nauti siitä ajasta jonka saat olla yksin, älä valita. Koska en usko, että he viettävät KAIKKEA vapaa-aikaa siellä.