Koiraihmiset, mielipiteitä!

Veri vetää niin vahvasti sinne riistan perään että koulutus on hyvin haasteellista ja karkaamistaipumusta vaikea kitkeä pois.

Veri vetää niin vahvasti sinne riistan perään että koulutus on hyvin haasteellista ja karkaamistaipumusta vaikea kitkeä pois.

Koirakuume on vain valtava ja tyrkyllä olisi todella suloinen seropipentu. Metsälle sillä ei meillä tule olemaan mahdollisuuksia, joten ehkä on parempi pistää jäitä hattuun.

Koiran pitää päästä toteuttamaan viettejänsä, ja jos metsästyskoira ei pääse sitä tekemään, voi sen turhautuminen ilmetä muina ongelmina. Ja varsinkaan kun isän rodusta ei ole tietoa, ette välttämättä voi tarjota koiralle sen rodun/rotujen vaatimaa aktiviteettia.



Jos otatte sekarotuisen, niin katsokaa kuitenkin että koirassa olevat rodut sopivat teidän perheeseenne.

Mitään koiraa ei ikinä pitäisi ottaa vain siksi, että se on söpö. Aina pitää ajatella niin päin, että mitä minulla on annettavana tuolle eläimelle? Voinko tarjota sille hyvää elämää, rodulle sopivaa aktiviteettia ja ennen kaikkea seuraani?

Mitään koiraa ei ikinä pitäisi ottaa vain siksi, että se on söpö.

Olen aivan sama mieltä!

Tilanne on tämä: olemme jo toista vuotta suunnitelleet koiran hankintaa. Rotu on valmiiksi mietitty, kuin myös miten se sopii meidän perheeseen ja mitä meillä on tarjota sellaiselle koiralle. Koira tullaan hankkimaan, aikanaan. Kasvattajaankin olen ollut yhteydessä ja suunnitelmat on selvät. Eli juu, koiran hankinta on meillä hyvin harkittu asia. Nyt vain iski tämä kuume ja malttamattomuus ja mielessä kävi (oikeastaan vain kävi) vaihtoehto ottaa tuollainen suloinen sekarotuinen pentu. Mutta näyttää vahvasti siltä, että pitäydymme alkuperäisessä suunnitelmassa, pitkään harkitussa rodussa ja sopivassa ajankohdassa. Siis jäitä hattuun!

t.ap, joka sai vahvistusta omalle näkemykselleen

Ja kyllä te sen muutaman kuukauden odotuksen vielä jaksatte, kun saatte perheeseenne todennäköisesti sopivamman koiran. Tiedän tuon tunteen todella hyvin kun olisi ihanaa saada se koira juuri nyt :)

Ei se nyt siihen kuole, ettei pääse metälle, mutta koulutus voi olla hmm... haastavaa ja vaatii suunnatonta huumorintajua, voin kertoo. Nimim. kokemusta on...



Ihan itsekkäistä syistä en enää ottaisi metsästyskoiraa, jos tarvetta sellaiselle ei muuten ole.

ettei ole mitään järkeä miettiä noiden välillä. Metsästyskoiran kouluttaminen vaatii taitoa ja kokemusta ja silti tulos ei ole kummoinen, koska riistavietti "vie koiraa". Kokematonkin saa helpommalla seurakoirasta toimivat paketin.



Eli odottakaa ja ottakaa se seurakoira.

sekarotuisia metsästysvietillä ja ilman viettiä. Jostain kumman syystä olemme tulleet sellaiseen tulokseen että tästä eteenpäin meillä on vain sekarotuisia koiria. Ne ovat jostain syystä terveempiä kuin nykyajan nykyajan puhdasrotuiset.



Harrastamme vapaaehtoistyötä koirien kanssa eli ihmisten kaltoinkohtelemat koirat tulevat viettämään aikaa meidän hoteisiimme.

Itse otin aikoinaan terrierimixin, jossa myyjä väitti olevan toisen puolen mökkinaapurin collieta. Nimenomaan sen collien takia otin sen, koska oletin sen olevan helpommin koulutettavan ja minulla on sentään vankkaa kokemusta saksanpaimenkoirista. Osoittautuikin, että toinen puoli olikin suomenpystykorvaa! Koira joko kaivoi myyriä maasta tai haukkui lintuja puista. Kolmevuotiaana annoin koiran tuttavalle maalle, kun totesin, etten voi mitenkään tehdä siitä onnellista lähiössä ja sen pitää olla vapaa. Tuttavalla oli puolen hehtaarin aidattu tontti ja metsästyslupa. Siitä tuli oikein mainio lintukoira ja myyräntappaja, näen sitä silloin tällöin.



Odota syksyyn!