Kuljeskelin äsken anoppini kanssa " puutarhassamme"
joka on vielä edellisten asukkaiden jäljiltä, koska muutimme vasta. Anoppi kommentoi koko ajan tyyliin: " tuo ja tuo sun pitää repiä pois, on tosi ruman näköset. Täällä on liian paljon eri kasveja, noita täytyy vähentää. Sun pitää sitten istuttaa tänne viinimarjapensaita, Liisallakin on (hänen tyttärellään). Tästä puusta pitää sahata nämä alaoksat kyllä pois, Kalevi (miehensä) eikö pidäkin!!?" Esimerkiksi tuohon puuasiaan sanoin, että tykkään puusta noin, kun se antaa hyvän näkösuojan mutta anoppi tokaisi siihen että " ei tässä näin paljoa oksia tarvitse olla!" Ja anoppi ei itse tosiaankaan ole mikään puutarhaihminen kun asuu kerrostalossa...Vähän alkoi keittämään, kummankos pihasta tässä nyt olikaan kyse, meidän vai hänen???
Kommentit (2)
Tuntui ihan kuin anoppi olisi päättämässä millainen puutarha meille tulee. Haluaisin itse suunnitella ja tehdä päätöksiä ilman että ulkopuoliset siihen vaikuttaa, tuntuisi mukavalle ajatella että " minä suunnittelin ja tein tämän!" Neuvoa kysyn jos tarvitsen. Jos haluaa välttämättä neuvoa, niin olisi kohteliasta " neuvoa" kysymysmuodossa: " Ajattelitko istuttaa tänne marjapensaita? Meinaatko säilyttää kaikki kasvit vai poistatko joitain?" Jne. Pieni on ongelmani, mutta sitäkin ärsyttävämpi! :)
-ap
kai se anoppi oli sitten niin innoissaan..