Oletko katkaissut välejäsi kaveriin sen takia että se on lihonut liikaa?

Isokokoisen ystäväni kanssa. Mikä oletus se on ettei lihava voi liikkua? Ja juu en kommentoi negatiiviseen sävyyn ystävieni ulkonäköä.

Itse valikoin kavereikseni vain ne kaikkein laihoimmat tikut, sellaiset ihmistikkari- tai rukoilijasirkkatyyppiset kuivat, jatkuvasti painoansa tarkkailevat tiukkapipot. Olen av-läski, eli kokoa 40 ja haluan näyttäytyä vain seurassa, joka korostaa kaunista, luonnollisesti kurvikasta ulkomuotoani. Suurinta huvitustani on käydä ulkona syömässä näiden kavereiden kanssa ja katsella kuinka ne tuskailee ruoka-annostensa ja salaattiensa kanssa, kun itse voin hemmotella itseäni millä tahansa ruualla ja viinilläkin.

läskin kaveri, mutta se puuskutus oli aivan mahdotonta kuunneltavaa. Oli pakko laittaa välit poikki.

Ihan tayspaiset ihmiset eivat varmaan toimi noin, mutta jaa-a. Ainahan on ollut olemassa myos hyvin pinnallisia ihmisia, joten eikohan tuollaisiakin neropatteja loytyne.

Meitä pinnallisia on täällä av:lla tosi paljon. Kyllä mulle tulee hyvä mieli kun tiedän etten olekaan ainoa, jolle pinta on sisintä tärkeämpää. Huolehdin itsestäni ja odotan muidenkin tekevän niin. Mitään selkärangattomia lösöjä en viitsi katsella.

olen itse lihava, ja jos minulla olisi lihava ystävä, niin se muistuttaisi minua liikaa omista ongelmistani. Eihän sellainen nyt käy päinsä. Vaihtoon vaan heti semmoinen ystävä.

haisevan hikisen läskivuoren seurassa, ne inhottaa mua ja on todistetusti varustettu alhaisemmalla älykkyysosamäärälläkin, eikä meillä taitas paljo kiinnostuksen kohteitakaan olla samoja jonku liikkumattoman laiskimuksen kans joka mättää vaan ruokaa naamaansa, yäk. Sitäpaitsi siinähän saattas ihmiset mustakin saada semmosen kuvan etten huolehdi kunnostani ja kropastani jos jonku tankin kanssa tuolla katuja mittailen.

En tietenkään katkaise välejä, tommonen ajattelumalli on ihan jostain toisesta maailmasta kuin siitä missä minä elän.

Kaveri ei enää mahtunut meille. Sääli, oli kiva tyyppi.

Ei kukaan tahdo olla lihavan kaveri. Lihavuus voi vielä tarttua!!

ja sen, ettei se ole mielestäni viehättävää. Yleensä näillä lihavilla on erilaisia itsetunto-ongelmia ja muita luonteeseen liittyviä piirteitä, joiden takia ei kauhean läheisiä voi olla.

pysyvät aina ja ikuisesti sellaisina minä olivat kun tutustuttiin. Katkaisen välit myös silloin jos menevät naimisiin tai saavat lapsia, eroavat, jäävät yksinhuoltajiksi, työttömiksi tai muuten vaan muuttuvat idiooteiksi.

Jos ikinä elämässäni tuollaiseen tilanteeseen joutuisin, niin pakko olisi luopua ystävästä.



Kerran mulla oli yks tositosi hyvä ystävä, mutta se oli vähän liian lyhyt, niin mun oli pakko se hylätä kans. Olihan se rankkaa, mutta kun se ei uskonut vaikka kuinka kommentoin sen pituutta että sen pitää kasvaa pidemmäksi.



Mut tsemppiä sulle!!



ps. kuulostat just sellaselta että tahtosin olla sun kaveri.. aletaax olee?

Mitä ihmeen väliä sillä painolla ystävyyssuhteessa on?! Jotenkin ymmärrän vielä parisuhteen katkaisemisen ylipainon takia (tai enemmän jos ihminen on muuttunut paljon persoonana ja kiinnostuksen kohteiltaan, entisestä liikkujasta on muuntunut passiivinen sohvalla köllöttelijä), vaikken sitäkään kunnolla.



Olen itsekin pyöreä ja minulla on sekä laihoja että lihavia ystäviä. Viimeaikaisin ystävyyteni on lihavammasta päästä, aivan ihana ja kaunis ihminen. Olisi toki ihan kiva saada joku lenkki- tai jumppakaverikin, mutta jos hän ei sellaisesta välitä ei se mitään tee. Hänen kanssaan juttelen lapsista, käyn kahvilla, puhellaan kirjallisuudesta ja kaikesta.

ennen tapaamista. Ettei tule mitään yllätyksiä.

jokainen saa ensin astua puntarille ja jos viisari värähtää liikaa, sisään saakka ei tarvii tulla. Jos viisari värähtää silleen hieman, niin minulla on kyllä mittanauha ja rasvamittari, niillä sitten tarkennetaan, voidaanko olla enää ystäviä.

..en tietenkään ole läskien kaveri. Olen myös hirveän tarkka siitä että ystäväni ova mallin mitoissa. Täytyy olla myös oikeanlainen kasvojen luusto, muuten ei vaan pysty hengaamaan.



Yksi kaveri kippasi rullaluistimilla ja löi naamansa katuun. Ei sillä ollut rahaa kunnon plastikkakirurgille, joten sen naamasta ei saatu kuin auttavasti entisensä. Se oli kyllä tosi rankkaa aikaa mulle kun niin hyvän kaverin menetin, mutta ei voi mitään.



Luulin löytäneeni uuden hyvän kamun mutta sitten ekan kerran kun mentiin kuntosalille huomasin järkytyksekseni, että siltä puuttuu pikkuvarvas.

Oli kyllä hirveäpettymys taas.



Nykyään etsin kaverit aina malitoimistojen listoilta ettei tuu mitään ikäviä ylläreitä.

nyt selvisi se, miksei mulle enää kukaan soita eikä kukaan pyydä mihinkään..



Byhäääääähhhhhhh!

kaveripiiriini. Asenne elämäänkin olisi niin erilainen, ettei siitä mitään tulisi, saatikka että haluaisin lapsieni saavan negatiivisia aikuisen malleja.

haittaa, mutta harrastan todella paljon liikuntaa ja väkisinkin ne ketkä kavereistani ei harrasta jaa vähemmälle tapaamisille. Eli pulskana vaan mukaan liikkumaan, ei haittaa mua pätkääkään.

Voisitko olla oikeasti ylipainoisen naisen ystävä, jos teillä olisi yhteiset mielenkiinnon kohteet lukuunottamatta ehkä liikunnallisia harrastuksia? Sanoisitko ylipainoiselle ystävällesi todellisen mielipiteesi hänen ulkonäöstään ja painostaan, yhtä rankasti kuin täällä kommentoidaan painoasioita? Jos et, miksi et?