Ongelmia ulkoilussa 2-vuotiaan kanssa..Ei mitään tekemistä!?!

Että ei muuta kuin ämpäriä ja lapiota käteen, kuorma-autoon voi lastata lunta ja risuja jne. Pihalla voi myös potkia palloa, tehdä temppuradan, tarkkailla luontoa, rakentaa kepeistä "pesän linnuille" sun muuta. :) Tylsäähän se pidemmän päälle on, jos ei ole mitään seuraa. Pääsisittekö mitenkään edes jonnekin leikkikentälle pari kertaa viikossa?

lapsi pärjäilee ilman ulkoiluakin, tietenkin se ois hänelle hyväksi. Oman kaksivuotiaani kanssa:

- rakennamme lumilinnoja, molemmilla omat lapiot. Jo pienen tunnelin kaivaminen yhdessä on lapselle hurjan jännää

- paljon pulkkailua

- lapsi leikkii ulkona hiekkaleluillaan, esimerkiksi pieniä tunneleita on hauska tehdä.

- lumisateen jälkeen nostan lapsen syliin ja hän saa ravistella puiden oksilta lunta päällemme ym.



Jonkin verran kekseliäisyyttä kieltämättä vaatii, jos pihalla ei ole muita lapsia.

Ei tuon ikäinen sitä ikäistään seuraa välttämättä kaipaa, kunhan saa raitista ilmaa. Riittää ihan hyvin, että teette lumitöitä ja vähän kävelette lapsen kanssa.

Etenkin arempi lapsi tarvitsee hieman rohkaisua ja esimerkkiä ja jos muita lapsia ei ole, niin sun pitää itse ryhtyä lapsenmieliseksi:) Meillä esikoinen ei myöskään hirveästi ensimmäisinä talvina itse leikkinyt, mutta meni kyllä aina heti mukaan vanhempien hullutuksiin. Nyt toinen touhuaa jo ihan täysillä kaikkea mukana. Voitte kiipeillä lumikasoilla, liukua peppumäkeä, nyt loskalumesta saa rakennettua vaikka mitä. Ja kun syntyy ensimmäiset lammikot, niin ei muuta kun kuravaatteet päälle ja lapio ja ämpäri käteen - lähes kaikki lapset tykkäävät lotrata vedellä! Asuinpaikalla on tietenkin paljon väliä, itsekään en haluaisi muuttaa mihinkään, jossa ei ole elämää. Ei tietenkään haittaa, vaikka ihan aina ei jaksaisi ulkoilla, mutta kevätsää on kyllä sen verran ihanaa, että haluan itsekin väkisin ulos.

käydään hakemassa posti ja tehdään linnoja, tunneleita yms. Eilen konttasin pihaa ympäri lapsen kanssa (oli pakko kontata, koska muuten olisin uponnut joka askeleella haaroihin saakka lumen). Lapsesta tämä konttaaminen oli aivan tosi hauskaa.



Meillä 1v 10kk tytöllä on myös sukset, sellaiset kenkiin kiinnitettävät, tykkää kovasti "hiihtää" kun äiti raahaa kainaloista :)



Tylsäähän se välillä on.

viihtyy ulkona ihan itsekseen. Tutkii paikkoja, hakkaa lapiolla lunta ja jäätä. Jalkapalloa potkitaan yhdessä, pulkkailusta nauttii.

Tällä hetkellä lisäksi lumi on niin kovaa, ettei sitä kaiveta kuin rautalapiolla, uutta lunta ei ole satanut aikoihin ja pulkkamäet on yhtä jääkenttää. Turkasen liukastakin. Enkä ole vielä löytänyt rukkasia, joissa 1v11kk vanhan tytön peukut pysyisi paikallaan, joten sillä on herne nenässä 20 kertaa yhden ulkoilun aikana, kun mitään ei saa poimittua maasta, eikä lapiokaan meinaa pysyä hyppysissä... Lumilinnoja sun muita nyt ei kannata haaveillakaan tuosta jäästä tekevänsä.



Me ollaan aina välillä sit tehty vaan ihan lapsentahtisia kävelylenkkejä. Taapero saa taapertaa mihin haluaa ja mä meen vaan perässä ja katon, ettei nyt autotielle taaperra.



Noh, nyt on vaihteeksi sairastettu niin ahkerasti, ettei tarvii miettiä uloslähtöä...