Onko kaikki oikeasti onnettomia avioliitoissaan?

Ilmoittaudun onnelliseksi avioliitossa olevaksi. :)



Kieroutumien pitää sopia yhteen ja peiliin olisi hyvä osata katsoa. Intohimo ja huumori auttavat.

Mä olen myös onnellisesti naimisissa :)

joista et tiedä yhtään mitään.

Ap jatkaa,

hyvä, että onnellisia ilmottautuu :) Itse olen myös onnellinen ja sen vuoksi tämän sivusta seuraaminen tuntuu jotenkin oudolta, kun tuntuu, että yksi toisensa jälkeen sanoo ettei avioliitosta enää mitään tule.

Niin sun ei kannata päätäs vaivata asioilla joista et tiedä yhtään mitään.

Tottakai vaivaan päätäni tällä, koska kyse on ystävistäni.

ei aina voi olla onnellinen, on huonoja päiviä, mutta sitten tulee taas hyviä päiviä ja onnenhetkiä oli naimisissa tai ei. Ei ne ongelmat minnekään häviä vaikka eroaa. Ainakaan jos ne ovat vain omien korvien välissä.

onnellinen avioliitossani. Yhdessä oloa lähes 20v takana ja arvostan ja rakastan miestäni puutteistaan huolimatta. Hyväpäinen eli suht kiltti tuo mieheni onneksi on:)



Onko aina ollut helppoa? Ei todellakaan! Yritän kuitenkin tehdä paljon sen eteen, että olen itse vastuussa onnellisuudestani, enkä sysää niin paljon tästä asiasta vastuuta mieheni hartioille kuin nuorempana tein.

Minä en todellakaan ole onneton avioliitossani. Päinvastoin, olen kaikintavoin tyytyväinen elämääni :)

Minäkin olen onnellisesti aviossa. Mutta tämä on jo toinen liittoni, eli aikaisempi oli kaikkea muuta kuin onnellinen. Onneksi vaihtamalla paranee ;-)

Monilla ystävillänikin on välillä ongelmia liitoissaa, mutta onneksi kuitenkin muut ovat pysyneet pitkissä liitoissaan. Saa minutkin uskomaan pitkään avioliittoon :-)

on tapana valittaa miehistään, vaikka olisivat tyytyväisiäkin. Ongelmana on, että tällainen valitus ruokkii itseään eli ihan oikeasti alkaa etsiä vikoja toisensa perään eikä ero ole lopulta kaukana. Mä tein sen virheen, että äidillenikin kerroin jotain negatiivisia juttuja miehestäni ja oletin, että hän kumminkin tajuaa, että kaiken kaikkiaan meillä menee ihan hyvin. Mun äiti on täysin mustavalkoinen ihminen, tajusin sen vasta myöhemmin, ja on nyt sitä mieltä, että mieheni ja tämän suku on ihan kamala. (Ihan niin kuin kaikki ennen oli isäni ja hänen sukunsa syytä.) Tuo herätti mut ajattelemaan, että mieheni on loppujen lopuksi tosi ihana ja meillä menee nykyisin todella hyvin (äitini harmiksi?). Vastoinkäymiset ovat meitä yhdistäneet.

emme riitele mistään (paitsi väsyneenä tyyliin hammastahnaa altaassa=) )ja ollaan samanhenkisiä.ollaan lähdetty siitä että erosta ei puhuta vaik olis mikä!ja siis 20 v yhessä...