Lue keskustelun säännöt.
Millainen oma lapsuus väkivaltaisella miehellä?
14.03.2011 |
Oma aviomieheni on joskus käynyt minuun käsiksi,on huutanut,henkisesti alistanut.Anopin mukaan heidän perheessään ei ole käytetty väkivaltaa ja uskon sen,appi ei ole väkivaltatyyppi yhtään.Mutta mielestäni mieheni lapsuudenkodin henkinen ilmapiiri ja suhtautuminen ihmisiin sekä tunneköyhyys ovat yksi taustasyy miksi mieheni ei osaa hillitä itseään.Vaikeita asioita ei hänen lapsuudessaan koskaan käsitelty esim.isovanhempien kuolemista ei yhdessä keskusteltu.Mieheni ei ole oppinut,että asioita voi nostaa pöydälle ja puhua niistä,eikä hyssytellä ja olla puhumatta.Minusta tuntuu muutoinkin,että mieheni lapsuuskodin tunnevammaisuus heijastuu hänen kautta liittoomme.Millaisia kokemuksia muilla on?
Kommentit (5)
on vastuussa tekemisistään eikä selittele niitä vaikealla lapsuudella.
Varokaa sortumasta yliymmärtämiseen, voi käydä hengen päälle...jos ihminen ei itse tajua hakea apua, kokoa lapsesi ja lähde ajoissa!
Kokemusta helvetillisen lapsuuden läpikäyneenä väkivallattomana äitinä kohta 50 vee :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta osa oppii/opetetaan suuntaamaan se muualle kuin väkivaltaisuuteen.
Mitä aggressiivisempi 2-vuotiaana sitä todennäkösemmin tekee rikoksia aikuisena.
Nykytutkimuksessa pyritään selvittämään voitaisiinko tulevaisuuden rikollisuutta vähentää tunnistamalla nämä altteimmat jo aivan varhaislapsuudessa.
Toisten lasten kanssa ei tapellut, mutta mua mätti ja täysillä köniin.
Ei ole eläessään käyttäytynyt väkivaltaisesti ketään kohtaan (paitsi mua lapsena) ja ikää nyt 35.
Eikö se ole normaalia, että sisaruksia löydään lapsena? (pojat siis)
Jotkut mätkii joka päivä hyvinkin voimallisesti, toiset taas saattavat joskus harvoin huitaista.
Mun veljeni kuului edellisiin ja on se edelleen aikuisenakin hyvin äkkipikainen ja aggressiivinen. Aggressiivisuus on kylläkin sentään muuttunut pelkästään sanalliseksi (toivottavasti).
Toisten lasten kanssa ei tapellut, mutta mua mätti ja täysillä köniin.
Ei ole eläessään käyttäytynyt väkivaltaisesti ketään kohtaan (paitsi mua lapsena) ja ikää nyt 35.
Eikö se ole normaalia, että sisaruksia löydään lapsena? (pojat siis)
Et arvaakkaan kuinka suu loksahti auki, kun luin kirjoituksesi. Aivan samanlainen tilanne minulla ja miehelläni, hänen perhesuhteet, puhumattomuus sun muut!
Oletkohan kenties mieheni veljen nainen? :D
Mutta itsekkin haluaisin tietää enemmän tästä, koska olen pohtinut samaa asiaa ja paljon..