Lue keskustelun säännöt.
Pinnalliset ihmiset eivät välttämättä koskaan rakasta,
13.03.2011 |
pitkissä parisuhteissa voivat toki kiintyä toiseen ja tottua sen toisen ihmisen läsnäoloon. Mutta jos tulee vaikeuksia, on helppo nostaa kytkintä ja etsiä vähän fantsumpi puolisko itselleen.
Kommentit (31)
ei "pinnalliset" vaan ihmiset, joilla on naamari.
Meillä kaikilla on naamareita. Olemme töissä ja kotona erilaisia. Joillain on hyvin vahva naamari. Esim. ei koskaan näytä tunteitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta minä uskon, että kaikki eivät vaan tunne niin vahvoja tunteita elämänsä aikana, että mikään olisi heille erityisen tärkeää. Se tekee ihmisestä pinnallisen. ap
ei "pinnalliset" vaan ihmiset, joilla on naamari.
Meillä kaikilla on naamareita. Olemme töissä ja kotona erilaisia. Joillain on hyvin vahva naamari. Esim. ei koskaan näytä tunteitaan.
Voi olla se tulokulma että me kaikki pystyttäisiin olemaan "pinnallisia" jos haluttaisiin ja sitten jotkut perkeleet vaan päättää olla ikäviä ihmisiä.
Ja sitten on se tulokulma että jos ei osaa rakastaa, se ei ole oma valinta tai osoitus siitä miten v-mäinen ihminen on kyseessä, vaan ihan sitä ettei ole yhteyttä omiin tunteisiin, ei ole koskaan oppinut rakastamaan, on saanut siitä jopa rangaistuksia jne.
Voi olla se tulokulma että me kaikki pystyttäisiin olemaan "pinnallisia" jos haluttaisiin ja sitten jotkut perkeleet vaan päättää olla ikäviä ihmisiä.
tarkoitan juuri naamarilla sitä, että kun pitää esittää toiselle ihmiselle täydellistä, niin ei uskalla näyttää omia tunteitaan. Ja kun niitä ei näytä, ne tukahdutetaan.
Ja nämä naamarit syntyvät lapsuudessamme, jolloin elimme perheessä,jossa meidät tukahdutettiin.
En siis puhu roolista, vaan naamarista. Sitä voi kai kutsua myös pinnallisuudeksi, koska toiseen ihmiseen ei voi koskaan tutustua, jos on naamari päällä ja näin suhde jää aina pinnalliseksi.
2
mutta minä uskon, että kaikki eivät vaan tunne niin vahvoja tunteita elämänsä aikana, että mikään olisi heille erityisen tärkeää. Se tekee ihmisestä pinnallisen. ap
ei "pinnalliset" vaan ihmiset, joilla on naamari. Meillä kaikilla on naamareita. Olemme töissä ja kotona erilaisia. Joillain on hyvin vahva naamari. Esim. ei koskaan näytä tunteitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pinnalliset ei tiedä, mikä ero rakastumisen ja rakastamisen välillä on!
Mutta sitten ei tietty olisi niin kiva haukkua jos käyttäisi jotain asiallisempaa sanaa, eikös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvin sanottu tuo, että "toiseen ihmiseen ei koskaan voi tutustua, jos on naamari päällä". Tästä varmaan on pohjimmiltaan kyse. ap
tarkoitan juuri naamarilla sitä, että kun pitää esittää toiselle ihmiselle täydellistä, niin ei uskalla näyttää omia tunteitaan. Ja kun niitä ei näytä, ne tukahdutetaan.
Ja nämä naamarit syntyvät lapsuudessamme, jolloin elimme perheessä,jossa meidät tukahdutettiin.En siis puhu roolista, vaan naamarista. Sitä voi kai kutsua myös pinnallisuudeksi, koska toiseen ihmiseen ei voi koskaan tutustua, jos on naamari päällä ja näin suhde jää aina pinnalliseksi.
2
mutta minä uskon, että kaikki eivät vaan tunne niin vahvoja tunteita elämänsä aikana, että mikään olisi heille erityisen tärkeää. Se tekee ihmisestä pinnallisen. ap
ei "pinnalliset" vaan ihmiset, joilla on naamari. Meillä kaikilla on naamareita. Olemme töissä ja kotona erilaisia. Joillain on hyvin vahva naamari. Esim. ei koskaan näytä tunteitaan.
Minusta saa varmasti hyvin pinnallisen kuvan, koska en hihku tunteitani suureen ääneen kaikille. Tunteet minulla on siinä missä muillakin, koen vain yksityisasiani niin henkilökohtaisiksi etten halua keskustella esim. erostani edes ystävieni kanssa. Jotkut ihmiset oikein yrittävät kaivaa (negatiivisia) tunteita minusta esiin, ja pettyvät kun kiitän huolenpidosta ja vakuutan että voin aivan hyvin ja pärjään kyllä.
Hassua on se, että itse pidän pinnallisina niitä ihmisiä jotka itkevät ja hihkuvat elämänsä jokaisen yksityiskohdan suureen ääneen kaikille. Aivan kuin muu maailma ei uskoisi heidän tuntevan mitään ilman että erikseen kerrotaan "Nyt tunnen, huomioikaa!".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä rakastaminen on paljon hienompaa kuin rakastuminen. Kauneinta elämässä.
Pinnallisuus ei tietenkään tarkoita sitä, että ihminen ei puhu tunteistaan. ap
Minusta saa varmasti hyvin pinnallisen kuvan, koska en hihku tunteitani suureen ääneen kaikille. Tunteet minulla on siinä missä muillakin, koen vain yksityisasiani niin henkilökohtaisiksi etten halua keskustella esim. erostani edes ystävieni kanssa. Jotkut ihmiset oikein yrittävät kaivaa (negatiivisia) tunteita minusta esiin, ja pettyvät kun kiitän huolenpidosta ja vakuutan että voin aivan hyvin ja pärjään kyllä.
Hassua on se, että itse pidän pinnallisina niitä ihmisiä jotka itkevät ja hihkuvat elämänsä jokaisen yksityiskohdan suureen ääneen kaikille. Aivan kuin muu maailma ei uskoisi heidän tuntevan mitään ilman että erikseen kerrotaan "Nyt tunnen, huomioikaa!".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun on tarpeeksi maileja mittarissa, huomaa ne omat suuret tunteensa loppujen lopuksi aika pieniksi ja merkittömiksi. Siksi on helppo tarvittaessa sivuuttaa ne, tai ainakin panna ne perspektiiviin. Itse olen juuri sellainen ihminen, joka osaa tarvittaessa tehdä juuri tämän ja katsoa eteenpäin. Olen ollut tällainen lapsuudestani asti, vaikkei sieltä mitään isompia traumoja löydykään. Isäni sanoi minua salaviisaaksi lapseksi...
Muistan jo nuorenakin olleeni suht huoleton tyyppi, jota ei suuremmin perheen ongelmat vaivanneet, ja tämä asennoituminen on vuosien myötä vain vahvistunut. Tämä ei silti tarkoita, että olisin tunteeton. En vaan jää niihin rypemään. Ja kyllä olen päässyt elämässä helpolla verrattuna tuntemiini drama queeneihin, joiden elämässä on niiiiin suuria tunteita että.
itse myönnän olevani joissain asioissa pinnallinen, esim. vaatteet. haluan näyttää paremmalta muitten silmissä ainakin rahallisesti. Mutta kyllä mä miestäni rakastan. Ja kyllä meillä näitä alamäkiä on ollut, hänellä on mielenterveysongelmia (lääkkeillä kuitenki hoidettavissa, siis täysin normaali työssäkäyvä ihminen yms. kunhan ottaa lääkkeet ja elää rutiininomaista ja tasaista elämää) on siis ollut suljetulla osastolla monta kuukautta hoidettavana psykoosin vuoksi ja minä viimesilläni raskaana, oli rankkaa mutta jotenkin tämäkin kokemus vain jotenkin liitti meitä enemmän yhteen :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se että tunne-elämäsi on keskimääräistä kapeampi, ei tee sinusta millään muotoa parempaa ihmistä.
todellisuudessa ole välttämättä lainkaan kiinnostuntut sellaisista asioista jotka yleensä liitetään pinnallisuuteen. Esim. vaatteista tai materiasta tai kunniasta tms. Minä esim. en ole lainkaan kiinnostunut edellamainituista asioista, mutta silti olen juuri sellainen että pysyttelen keskusteluissani muiden ihmisten kanssa ns. pinnallisella tasolla koska ne pysty luottamaan ihmisiin enkä rakastamaan. Tässäkin keskustelussa on kyllä vähän sellainen vittuileva pohjavire jossa yritetään demonisoida ihmisille oikeasti tuskallista ongelmaa ja nostetaan omaa häntää.
kun mun miesystävä ei hyväksy mun rakkauden tunnustuksia?!
Hän väitää, etten ole rakstunut häneen vaan siihen huumaavaan tunteeseen, jonka hänen kanssaan koen. Itsekin kertoo rakastavansa sitä tunnetta, mutta ei sen enempää...
Kuitenkin kertoo viihtyvänsä mun kanssa ja haluaa olla niin jatkossakin, on luvannut, ettei karkaa multa minnekään ja että mun 'koulutusohjelma' on vasta alussa --- ollaan oltu kohta vuosi yhdessä!
Olen täälläkin ihmetellyt tätä suhdetta useaan kertaan ja epäillyt miestä narsistiksi, mutta ilmeisesti oikea diagnoosi onkin sitten 'pinnallinen' ihminen, joka ei vaan halua tai kestä sitoutumista toiseen. Onko kenties aikaisemmin kokenut liian kovia pettymyksiä ihmissuhteissaan???
t.n42
avauksestani. En tiedä, mitä traumoja sinulla on, mutta se, että sinua on joskus loukattu etkä USKALLA luottaa tai rakastaa, ei tee sinusta pinnallista ihmistä. Tämäkin viesti on varmaan kauhean loukkaava mielestäsi. ap
todellisuudessa ole välttämättä lainkaan kiinnostuntut sellaisista asioista jotka yleensä liitetään pinnallisuuteen. Esim. vaatteista tai materiasta tai kunniasta tms. Minä esim. en ole lainkaan kiinnostunut edellamainituista asioista, mutta silti olen juuri sellainen että pysyttelen keskusteluissani muiden ihmisten kanssa ns. pinnallisella tasolla koska ne pysty luottamaan ihmisiin enkä rakastamaan. Tässäkin keskustelussa on kyllä vähän sellainen vittuileva pohjavire jossa yritetään demonisoida ihmisille oikeasti tuskallista ongelmaa ja nostetaan omaa häntää.
se että tunne-elämäsi on keskimääräistä kapeampi, ei tee sinusta millään muotoa parempaa ihmistä.
Sanoin vain, että osaan hallita sen paremmin kuin jotkut tuntemani ihmiset, jotka ap:n mielestä varmaan ovat jotenkin parempia kun eivät osaa rakkauttaankaan hallita. Epäilen kyllä tällaisten suurten 'rakastajien' olevan enempi stalkkari- ja häirikkölinjaa kuin oikeasti tuntevia ihmisiä. Jos omat tunteet ovat aina keskiössä, on vuorovaikutus muiden kanssa vaikeaa.
Kyllä - minulla on hyvä työ, elämässäni on kaikki hyvin. Huolehdin myös ulkonäöstäni, mutta en yhdistä sitä sellaiseen pinnallisuuteen, mitä nyt tarkoitin. Yleensäkään en tarkoittanut tässä ketjussa ulkonäköön liittyviä asioita. ap
toisten pinnallisuudesta paasaa ne, jotka eivät edes saisi itselleen kunnollista työtä, rahaa tai ulkonäköä. Ja sitten jos jollain näitä on, ovat ne tietenkin vain pinnallisia paskiaisia, jotta itselle jäisi edes se mielikuva, että on jotenkin jalo ihminen, kun on köyhä ja itsestään huolehtimaton.
eikä ole sidoksissa tunnetaitoihin, saati sitten viisauteen. Kirjoittaja yrittää näemmä ottaa pisteet kotiin asiasta, joka ei ole hänen ansiotaan, eikä sitä paitsi edes positiivinen piirre ihmisessä.
Lapsi, joka on mystisen immuuni perheensä ongelmille, ei ole terve ja onnellinen lapsi. Tuossa on kyllä sairas isä johtanut sairasta lasta pahasti harhaan; tietysti tunnistanut oman itsensä lapsessa ja siksi kehunut "salaviisaaksi", ja tullut vahvistaneeksi hirviömäistä piirrettä.
Kirjoituksesta henkii huomattava tarve yrittää asettua muiden ihmisten yläpuolelle - mikä kertoo jälleen tunnepuolen ongelmista eikä mistään viisaudesta. Ikävää, että omat ja muiden tunteet ovat sinulle jotain noin kauheaa. Kaltaisesi itsen pönkitystä ja muiden vähättelyä janoava ihminen on erittäin ikävä taakka läheisilleen - toivottavasti sinulla ei sentään lapsia ole!