Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Urheiluseurojen työtehtävät vanhemmille ahdistaa...
19.01.2011 |
Hetikö se alkaa... 6-v. poika ilmoittautui paikallisen yleisurheiluseuran "Vauhtitiimiin" eli kaikenlaista yleisliikuntaa ja -leikkiä eskari-ikäisille. Kurssi musta aika kallis, yli 100e/vuosi. Ohjaajat kaksi varhaisteinityttöä (varmaan jotain 13-14-v.) joilla ei oikein mitään hajua esim. järjestyksenpidosta (esim. pilliä ei kummallakaan käytössä, epätoivoista huutelua lasten perään, ei esim. mitään nimenhuutoa vaan alusta menee 15min siihen, että kukin lapsi vuorotellen käy sanomassa että mää oon täällä...) tai mitään erityistä suunnitelmaa tai ohjaus-/opetustaitoja, kunhan ollaan maa-meri-laiva-juoksua, erilaisia temppuratoja, hippaa jne. Joo, varmaan ihan ok ton ikäiselle mutta päiväkodissakin näitä toki saa harrastaa, ei oikein vastannut mun odotusta liikuntaseuran yleisurheilukoulusta ja ammattitaitoisesta vetäjästä... Toki ymmärrän senkin, että näille vetäjille ei tuosta kurssimaksusta mitään mene, kunhan saavat kokemusta lasten ohjaamisesta ja jotain lisäpisteitä ehkä alan koulutukseen hakemisessa myöhemmin... maksut menee pääosin varmaan liikuntatilan vuokraamiseen ym. Vastuuhenkilönä on toki joku keski-ikäinen setä, joka ei koko vuonna käy kertaakaan paikalla. Ensiaputaidot, valvonta ym. on todennäköisesti aivan retuperällä ja aikaisemmin (edellisellä paikkakunnalla) on käynyt esim. niin, että jollain vanhemmalla oli tullut joku yllättävä hakueste, niin lapsi oli jätetty vaan yksin pukuhuoneeseen pillittämään, teiniohjaajat kun oli kännyköineen jo poistuneet aikaa sitten paikalta. Kai ohjaajilla ja seuralla pitäisi olla joku vastuu tenavista siihen saakka, että tenavat on jokainen haettu? (Seuraavaan ryhmään poikaa viemässä ollut puolisoni oli tuolloin lohdutellut tätä lasta, kunnes vanhemmat oli tulleet hakemaan, siksi tiedän.)
No, se mikä tässä eniten rassaa on se, että heti alkoi tämä vanhempien pakkotyöpainostus. Koko ajan tulvii sähköpostiin jotain "työvuorot joululahjapaketointiin" tai "muistipelien myyntivuorot marketissa" tai "vanhemmille myyntiin seuran painattamia muistipelisettejä 10 settiä/perhe" jne. jne. Rasittavaa!!! Kurssimaksu on jo mitä on, laatu versus hinta on aika mitätön eikä mulla todellakaan riitä aika eikä kiinnostus tällaiseen pakkotyöhön.
Voi kun täällä muuallakin Suomessa olisi näitä esim. ammattifysioterapeuttien lapsille vetämiä todella ammattitaidolla suunniteltuja ryhmiä - maksaa varmaan joo, mutta todella vastinekin on jotain muuta kuin tämä nykyinen ja lisäksi ei tarvitse pakkomyydä pelejä, karkkia ja vessapaperia sukulaisille ja naapureille, ei tarvi siivota moottoritien varsia, olla Tangomarkkinoiden lipunmyyjänä tai tehdä rakennussiivouksia ym. rentouttavaa "vapaaehtoistyötä"...
Ugh, olen puhunut ja purkanut mieltäni. Onko muita samoin ajattelevia? (Sain kyllä jo töissä joltain seura-aktiiviäidiltä ripityksen, kuinka vanhemmat ei osallistu mihinkään ja kuinka on velvollisuus osallistua ja kuinka heilläkin kaksi tyttöä on harrastanut sitä ja tätä ja kuinkä hänkin on tehnyt sitä ja tätä kaikki illat ja viikonloput seuran hyväksi. No, good for her... mulla ei ole siihen aikaa).
Kommentit (14)
Onneksi mun penskat harrastavat taidetta.
Ei tarvita kuin rahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tai sitten vanhemmat osallistuvat talkoisiin. Laskuerittelyn mukaan tuosta 400 eurosta suurin osa menee tilavuokriin, sitten pätevän ohjaajan palkka ja vakuutukset. Mikäli lasta ei olla ajallaan noutamassa, pitää maksaa seuran tilille 20 e.
Reilu peli. Voi valita.
varsinkin tässä ihan harrastajien talkoovelvoittamisessa.
Meillä ovat lapset harrastaneet telinevoimistelua Temppukoulussa ja nyt ns. "taitoryhmässä" eikä sieltä ole toistaiseksi tullut mitään talkoovelvoitteita eikä edes toiveita. Ihmettelen jopa, että ko. seura järjestää tänä keväänä 2 valtakunnallista isoa tapahtumaa, joiden tiedän vaativan ison työmäärän, eikä silti ole vieläkään tullut kerjuukirjeitä vanhemmille :) Toki itse voi varmasti ilmoittautua hommiin. Harjoitusmaksu kattaa näemmä toiminnan ja that's it.
Toisenlaisena lajina taas on ollut luistelu, jossa jo luistelukoulussa oli kaikenlaista puuhaa: hallin siivousta, näytöstalkoita, kisoihin toimitsijatehtäviä jne. jne. Ei onneksi mitään myyntiä. Vähän hölmöltähän se silloin tuntui, kun ei siitä oma lapsi hyötynyt mitenkään suoraan. Siis tarkoitan että harjoitusmaksu ei alene mitenkään "jyvitetysti" vaikka ko. ryhmän vanhemmat puurtaisivat kuinka vaikka toki kaikki talkootyö hyödyttää seuraa ja toivottavasti näkyy myös kausimaksuissa jollain tavoin.
Nyt kun omat lapset kilpailevat lajissa, ymmärtää talkootyön arvon paremmin: Kisoja ei ole eikä tule, jos ei sinne saada vanhempia toimitsijoiksi. Samoin kun harjoitusmaksu on lähemmäs 200 e/kk, tekee mielellään juttuja jotka sitä alentavat edes vähän.
Mun mielestä olisi hyvä jos seuroihin saataisiin yleisesti joku käytäntö jossa omalla työllä voi hyödyttää oman lapsen harrastusta ja saman panoksen voi ostaa sitten maksamalla enemmän jos ei talkootyöhön ole intoa tai aikaa. Itse ainakin olisin välillä kiireisinä aikoina maksamaan muutaman kympin siitä, ettei ole huonoa omaatuntoa kun ei ehdi ja pääse siivousporukoihin.
Ymmärrän sun kannan, mutta olet tavallaan väärässä. Yleisurhelussa valmennsu perustuu täysin vapaaehtoistyöhön. Tuo 100e vuodessa on mitätön summa, ja silti vahmennat pitää kalliina. Mistä tahansa jalkapallosta tai jääkiekosta ollaan valmiita maksamaan vastaava summa vaikka kuukaudessa! Mitä jos yleisurheilun valmennus olisi 50€ kuukaudessa, ja tätä vanhempien pakottamista ei olisi? kaikki seurassa olevat ovat siellä nollapalkalla, ja he uhraavat aika paljon enemmän lapsesi eteen kuin se että käyt pari kertaa vuodessa pakkaamassa lahjoja marketissa. Voit varmasti yhtä hyvin ostaa itsesi pois työstä lahjoittamalla 20€ seuran kassaan.
En puolustele noita teini-ikäisiä "valmentajia", jos olet rehellisesti kertonut heidän käytöksestään. Etkö voi reklamoida seuralle? On laitonta jättää ketään pukuhuoneeseen yksin. Vaikka en todellakaan ymmärräkään missä vanhemmat ovat sen puoli tuntia kun treeni kestää. Meillä ainakin vanhemmat jäävät ilolla katsomaan kun lapsi harjoittelee.
Millä aluella harjoittelette, kiinnostaisi tietää, sillä olen suhteellisen suuren eteläsuomalaisen seuran organisaatiossa mukana.
En tiedä mikä seuranne toimintalinja on, mutta kaikissa minun tuntemissani seuroissa "vapaaehtoiset" talkoolaiset (pakko)värvätään aktiiviharrastajien vanhemmista ja isommista harrastajista. Lasten kerran viikossa -ryhmien vanhempien ei oleteta osallistuvan, elleivät nimenomaan halua.
Ehkä seuralla on vain yksi sähköpostilista jota pitkin kaikki kulkee, vaikka ajatuksena olisikin komentaa lähinnä aktiiviharrastajien vanhempia?
Omassa seurassani talkootyötä tekevät tosiaan vain monta kertaa viikossa harjoittelevien ryhmien vanhemmat, ja talkootyö tarkoittaa suoraan huomattavasti pienempiä kausimaksuja (jotka nousevat silti satoihin euroihin jo ilman kisoista ja leireistä koituvia kuluja). Näiden ryhmien edellyttämää sitoutumista sekä lapsen että vanhempien osalta korostetaan kyllä erikseen heti kauden alussa, joten ei pitäisi tulla yllätyksenä kenellekään. Talkoita ei voi säätää vapaaehtoisiksi (lisämaksua vastaan), koska seuran tapahtumat eivät pyörisi ilman talkoolaisia. Toisaalta näissä ryhmissä oleville kyseessä on jo huomattavan vakava harrastus, joka on (toivottavasti) lapselle itselleen tosi tärkeä ja tekee vanhemmat sikäli suopeammiksi, vaikka aika on tiukalla itse kullakin...
Meillä talkoohommia on pari kolme kertaa vuodessa muutama tunti (per perhe), mutta lisääntyy varmasti lapsen kasvaessa ja harjoitustuntien, leirien sun muun lisääntyessä. Minulle tämä sopii, se luo touhuun mukavaa yhteisöllisyyttä ja tuttuutta myös vanhempien ja seura-aktiivien kesken. Ja isossa seurassa työt on tietysti helpoompi jakaa niin, ettei kukaan rasitu kohtuuttomasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
seurassa maksaa useamman kympin kuukaudessa. Alussa mukana on seuran valmentaja, jolla varmasti maksetaan joku muodollinen korvaus. Tämän jälkeen valmentajiksi värvätään lasten "vapaaehtoisia" vanhempia, jotka ovat mukana pelkällä talkoohengellä ilman palkkaa. Kuntamme ei veloita urheiluseuroilta mitään koulujen jumppasalien käytöstä. ELi tilavuokria ei ole, valmentajille ei makseta mitään. Mistä me loppujen loppuksi maksamme sitä kuukausittaista maksua? Meneekö se saman seuran aikuisten huippujoukkueen tukemiseen vai mihin? Tuntuu, että me emme saa rahoillemme mitään vastinetta. Yhtä hyvin voisimme omin päin ilman seuraa harrastaa, kun ei ole edes "pätevää" valmentajaa. Suera järjestää noin kerran vuodessa valmentajille koulutuspäivän, mutta siihen ei varmaan kaikki rahat uppoa.
loppuu. Jos ei todellakaan itse pääse, niin hankkii toisen hakijan tai edes ilmoittaa "vetäjien kännyköihin" että myöhästyn, voitko kertoa lapselle? Urheilukoulu ei ole mikään hoitopaikka.
Osa tämänikäisistä lapsista kulkee itse harrastukseen, ei vetäjä voi tietää, kuka ei vielä osaa.
Ilman nuorisovetäjiä tällainen toiminta ei olisi edes mahdollista ja talviaikaan 6-vuotiailla tavoitteena on lasten liikuttaminen. Kesällä harjoitellaan lajeja kentällä.
100 euroa on halpa hinta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meillä talkoiden nakitus toimii niin, että seurajohto ilmoittaa, mikä joukkue vastaa mistäkin osa-alueesta ja missä vahvuudessa (ovivahdit/alkusiivous/parkkis jne), ja joukkueenjohtajat hoitavat tarvittavan määrän paikalle. Näistä töistä ei suoraan kerry rahaa, vaan ne mahdollistavat tapahtumien (kisat, näytökset) järjestämisen. Tapahtuman tulot menevät yhteiseen kassaan.
Lisäksi enemmän harjoittelevilla joukkueilla on omia (seurajohdon kanssa sovittuja) talkoojuttujaan, esim. pyörittävät arpajaisia seuran tapahtumissa, joihin järjestävät koko homman itse ja saavat myös voitot suoraan omalle joukkueelle.
Laji joukkuevoimistelu, iso eteläsuomalainen seura.
että lasten ryhmissäkin vastuuvetäjä aina kokenut ja koulutettu (voi silti olla nuori), apuohjaaja voi olla kokemattomampi, mutta vastuuvetäjä on aina paikalla ja vastaa tunnin suunnittelusta ja kulusta. Kilpailevilla joukkueilla on koulutetut valmentajat.
Ohjaajat eivät saa palkkaa, mutta koulutetaan sentään seuran laskuun. Kausisuunnitelmat tehdään kullekin ikäryhmälle asetettujen taitotavoitteiden pohjalta kirjallisina puoleksi vuodeksi kerrallaan. (joo, olen vetänyt yhtä lasten ryhmää, tuskin muuten tietäisin tai välittäisin miten homma toimii)
Kausimaksu lapsilta (kerran viikossa, ei siis talkoovelvoitetta) 80 euroa/vuosi, sisältää vakuutuksen. Tietäen kaiken edellä mainitun en todellakaan valita...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
osallistuminen tai raha - ajatuksesta sen verran kokemusta, että tuollainen toimisi (ja tiedän että esim. jääkiekon puolella toimii) lähinnä ryhmä- tai joukkuekohtaisesti.
Eli kuten lapsemme ryhmässä, jossa on mukana 13 lasta ja yhtä monta perhettä. Neljästä perheestä ei kukaan oikeastaan ikinä osallistu mihinkään talkoisiin ja se on suunnattoman epäreilua muuta ryhmää kohtaan, koska nämä seuran ulkopuolisille tahoille tehtävät talkoot (kuten vaikka joku postin kuoritus projektina tai järkkärin tehtävät toisen seurana tapahtumassa) hyödyttävät rahallisesti omaa ryhmää - tällä hetkellä siis myös vapaamatkustajia.
Seuran omat tapahtumat ovat tietenkin asia vielä erikseen: Ei toimitsijoita - ei tapahtumaa, sitä ei voi rahallakaan korvata :)
tällaiseen toimintaan? Esim. jos perheessä on useampi lapsi, jotka harrastavat vielä eri lajeja, on pienempiä lapsia, joita ei voi yksin kotiin jättää kuljetusten, treenien tai tämän vapaaehtoistoiminnan ajaksi, on hankalia työvuoroja, päivystyksiä, joku voi olla yh ja yksin vastuussa koko rumbasta, voi olla hoidettavia kotieläimiä ym. ja jollakin ehkä joku omakin harrastus, jos joskus aikaa jää (yleensä ei jää...). Ei lapsen harrastus voi viedä koko perheen kaikkea vapaa-aikaa. Tai sitten pitää vaihtaa harrastusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...mutta koska suomalainen urheiluseuratoiminta ei pysy pystyssä ilman talkoolaisia, niin siitä on pakko lähteä, että vanhemmat osallistuvat (tai etsivät sen toisen harrastuksen).
Omassa seurassani pienet lapset kulkevat usein jopa mukana talkoissa (riippuu tietysti tehtävistä, onnistuuko). Ja jos oma tilanne on tosi hankala, asioista voi aina neuvotella. Voit sopia yhteiskuljetuksia treeneihin. Tai ostaa rahalla joku tekemään talkoovuorosi (seuralle on herttaisen yhdentekevää, kuka ne tekee). When there's a will there's a way, sanois amerikkalainen...
Jos olet päivystävä lääkäri, yh, jolla on kolme aktiivisesti harrastavaa lasta ja yksi pieni, asutte kymmenen kilometrin päässä lähimmästä harrastuksesta keskellä metsää ja muu suku on 500 km päässä, niin tilanne on kieltämättä paha. Silloin tulee väistämättä mieleen, että elämä on valintoja...
tällaiseen toimintaan? Esim. jos perheessä on useampi lapsi, jotka harrastavat vielä eri lajeja, on pienempiä lapsia, joita ei voi yksin kotiin jättää kuljetusten, treenien tai tämän vapaaehtoistoiminnan ajaksi, on hankalia työvuoroja, päivystyksiä, joku voi olla yh ja yksin vastuussa koko rumbasta, voi olla hoidettavia kotieläimiä ym. ja jollakin ehkä joku omakin harrastus, jos joskus aikaa jää (yleensä ei jää...). Ei lapsen harrastus voi viedä koko perheen kaikkea vapaa-aikaa. Tai sitten pitää vaihtaa harrastusta.
Kertomani tapaus, jossa pikkulapsen haku oli venähtänyt ja vetäjät poistuivat paikalta, ennenkuin vanhemmat pääsivät hakemaan, oli siis eri paikkakunnalla kuin tämä nykyinen seura. Mainitsin kyllä paikkakunnan muutosta, mutta selvennyksenä vaan, ettei kukaan automaattisesti juoruile näin tapahtuneen nykyisen seuran harjoituksissa (joku voi yhdistää tiedoista paikkakunnan ja harjoitusryhmän ja sen vetäjät...)
ap
Alue: Aihe vapaa
Olen toiminut pitkään valmentajana urheiluseurassa ja moni asia kaipaisi hieman muutosta. Seurassamme toimii hyvin valmentajien koulutus, ja jokaisessa ryhmässä on vastuuohjaajana 18-vuotta täyttänyt henkilö, jonka lisäksi saattaa olla alaikäisiä "apuopeja". Seurassamme on myös ammattivalmentaja ja lapsilla +nuorilla useita ohjaajia, joilla jotain asiaa sivuavaa tai muuten seuralle hyödyllistä koulutusta (LTO, luokanope, liikunnanohjaaja, lääkäri, ensihoitaja).
Suurin ongelma on tietenkin rahanpuute ja kalliit harrastusmaksut. Osa vanhemmista maksaa mielellään suht kalliita lukukausimaksuja, koska toiminta on asiallista ja osittain ammattitaitoista, mutta kaikilla ei vain ole siihen varaa. Siksi vanhempaintoimikunta perustettiin ja siellä ideoidaan kaikenlaisia rahankeruu- ja talkootoimintaa.
Onneksi meidän valmentajien ei siihen tarvitse puuttua, minustakin se olisi ärsyttävää. Seuramme saa myös jonkin verran tuloja esim. seura-asuihin mainoksia myymällä tms.
Se, että lasten ohjaaja huolehtii, että kaikkia tullaan hakemaan on minusta kyllä aika perusasia. Suosittelen vaihtamaan seuraa ja/tai lajia. Vanhemmat voivat "äänestää lompakollaan" minkälaista toimintaa halutaan tukea.