Lue keskustelun säännöt.
Säälin toisia naisia/toisia miehiä ja puolisoitaan pettäviä
12.03.2011 |
Monet jopa pitävät jotenkin hienona tai ihailtavana em. toimintaa. Voiko sen säälittävämpää ollakaan?
Tottakai ihmisellä on himot ja halut.
Jatkuvasti niiden vietävissä oleva on kyllä säälittävä, itsekäs ja heikkoluonteinen.
Onko sitten hienoa, kun joku mies haluaa purkaa pussinsa sinuun? Kuvitteletko, että olet nyt ihana ja tärkeä ja haluttava, kun joku näin yrittää tehdä ja sallit sen?
Entä sitten se, että suurimman osan mielestä olisi musertavaa tulla petetyksi, silti itse ollaan valmiita olemaan toisia naisia eikä ajatella laisinkaan sitä pettäjän kumppania. Itsekkäästi vaan kuitataan, että miksi pitäisi, kun en tunne.
Tuleeko mieleen, että se petetty on hänkin jonkun tytär, jonkun/joidenkin äiti, jonkun paras ystävä, ehkä jonkun tukipilari?
Puolustuksena kuulee usein, että "no jos minä en olisi se toinen, se olisi sitten joku muu".
Mikä puolustus tämä on? Millä puolella oikein seisot? Oletko osa ratkaisua, vai osa ongelmaa? Tekeekö väärästä jotenkin vähemmän väärän se, että niin tekevät muutkin?
Missä arvostuksesi itseäsi kohtaan on? Se, että suostut vain siihen, mikä on oikein, ja pystyt olemaan vahva ja sanomaan ei, silloin kun tiedät että se on väärin.
Arvosta ja kunnioita itseäsi ja muita niin paljon, ettet suostu olemaan osa sellaista, mikä on väärää ja satuttaa monia.
Kommentit (36)
... taidat olla aika kokematon tai nuori.
harmaan sävyjä näissä asioissa näkevät, tai kuvittelevat näkevänsä ne, jotka yrittävät selitellä tekosiaan.
En ole kokematon, enkä nuori.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Japanilaisille vaikkapa.
Tajusin jo teini-ikäisenä, että en ole yksiavioinen. Jostain syystä, ehkä yhteiskunnan hienoisesta painostuksesta, menin kuitenkin naimisiin ja perustin perheen aviomieheni kanssa. Lapsia olen halunnut aina ja onnekseni sainkin kolme ihanaa lasta.
Jaksoin 9 v ajan olla uskollinen aviovaimo, ja taistella todellista luontoani vastaan. Sitten annoin periksi, ja aloitin suhteen.
Olen onnellinen. Rakastan aviomiestäni, mutta rakastan myös tätä toista miestäni. En halua luopua kummastakaan. Tämä elämäntapa sopii minulle.
Ja koska kyseessä on minun elämäni, niin elämäntapani pitääkin sopia juuri minulle.
kuten Uuno Turhapurokin sanoi "kun lemmenliekki leimahtaa, sitä ei voi sammuttaa" ja varatun miehen kanssa on salasuhde..
Japanilaisille vaikkapa.
Tajusin jo teini-ikäisenä, että en ole yksiavioinen. Jostain syystä, ehkä yhteiskunnan hienoisesta painostuksesta, menin kuitenkin naimisiin ja perustin perheen aviomieheni kanssa. Lapsia olen halunnut aina ja onnekseni sainkin kolme ihanaa lasta.
Jaksoin 9 v ajan olla uskollinen aviovaimo, ja taistella todellista luontoani vastaan. Sitten annoin periksi, ja aloitin suhteen.
Olen onnellinen. Rakastan aviomiestäni, mutta rakastan myös tätä toista miestäni. En halua luopua kummastakaan. Tämä elämäntapa sopii minulle.
Ja koska kyseessä on minun elämäni, niin elämäntapani pitääkin sopia juuri minulle.
"minä, minä, minun elämäni, minun haluni, viis muista"
sanoit että koska kyseessä on sinun elämäsi, niin elämäntapasi pitääkin sopia juuri sinulle. Mitenkäs vaikkapa aviopuolisosi tai lastesi (tai toisen miehesi ja mahdollisesti hänen puolisonsa) entä _heidän elämänsä_? Sinun tekosi vaikuttaa heidän elämäänsä, sopiiko se heille?
Ajattelin kanssasi samallatavalla pitkän aikaa. Sitten tosiaan tajusin, että maailma ei ole noin yksiselitteinen. Nykyisin olen armollinen itselleni ja muille, meistä harva on kykenevä sitoutumaan yhteen ihmiseen elämänsä ajaksi.
Kun suhteesta puuttuu kipinä, jompikumpi tai molemmat hakevat rakkautta muualta. Se on luonnollista. Aina ei ole järkeä kaataa koko perhettä, jos tarpeensa saa tyydytettyä sivusuhteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en ymmärrä, miksi täällä moralisoidaan enemmän sitä toista naista, joka ei itse petä ketään toisin kuin mies. Kai se on joku psyyken puolustuskeino, kun omaa pettänyttä puolisoa silti vielä rakastaa?
Enkä ole nuori, kokematon, vaan elän kristillisten arvojen mukaan, enkä voi mitenkään hyväksyä tuollaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattelin kanssasi samallatavalla pitkän aikaa. Sitten tosiaan tajusin, että maailma ei ole noin yksiselitteinen. Nykyisin olen armollinen itselleni ja muille, meistä harva on kykenevä sitoutumaan yhteen ihmiseen elämänsä ajaksi.
Kun suhteesta puuttuu kipinä, jompikumpi tai molemmat hakevat rakkautta muualta. Se on luonnollista. Aina ei ole järkeä kaataa koko perhettä, jos tarpeensa saa tyydytettyä sivusuhteella.
mikä järkyttävintä, se menee jo usein jopa omien lasten hyvinvoinnin edelle.
Ihmisten järkyttävä itsekkyys ja minä-keskeisyys ja "kaikki minulle tänne heti ja nyt"-asenne selittää paljon sitä, miksi ihmisillä on nykyään niin paha olla ja eri ikäiset ihmiset oireilevat eri tavoin.
Ajatelkaa asioita, muidenkin kannalta! Aloittakaa ajattelemalla omia lapsianne ja laajentakaa siitä sitten ulkopuolisiinkin, kun ymmärrys ja epäitsekkyys kasvaa.
Mä en ymmärrä, miksi täällä moralisoidaan enemmän sitä toista naista, joka ei itse petä ketään toisin kuin mies. Kai se on joku psyyken puolustuskeino, kun omaa pettänyttä puolisoa silti vielä rakastaa?
mutta osoitin tekstini lähinnä toisille naisille, koska täällä on tänään ollut toisten naisten aloituksia.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teksti on viisaasti kirjoitettu.
Minäkään en ole nuori ja kokematon. Olen aikoinaan pettänyt ja ollut petettynä.
Se, että aikoinaan aloitin suhteen aviossa olevaan mieheen, on lähestulkoon ainoa asia mitä elämässäni kadun. Olin silloin itsekin avoliitossa. Suhdetta kesti neljä vuotta.
Nyt reilusti yli neljäkymppisenä tiedän, että silloin olin nuori ja tyhmä, eikä minun oikeuden- ja moraalintajuni olleet vielä kehittyneet.
Nykyisessä liitossani olen ollut 12 vuotta ja täysin uskollinen rakkaalle miehelleni.
Jokainen on vastuussa omista teoistaan omille läheisilleen. Mä en ole niin jalo ihminen, että pystyisin aina muistamaan kaikki muut ihmiset, jotka eivät liity mun elämään. Toki säälin ja tunnen myötätuntoa kaikkea epäreilua käytöstä kohtaan. Silti mä en ole vastuussa pettäjän teoista.
Jos mä petän, se on mun ongelma. Ja mun mielestä aikuisen ihmisen on aika tajuta, että keneenkään ihmiseen ei kannata 100%:esti luottaa. Kannattaa olla mieluummin realisti ja ymmärtää, että elämässä tulee myös vastoinkäymisiä.
Mulla on kokemusta toisena naisena olemisesta, pettämisestä ja luultavasti minua on myös petetty. En anna kuitenkaan tuollaisten pilata elämääni enkä pelkää pettämistä. Ihmiset tekevät virheitä ja niiden kanssa on vain syytä oppia elämään. Ja kaikki pettämiset yms. eivät välttämättä edes ole virheitä, vaan "pakollisia" tilanteita eteenpäin pääsemisessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enkä ole nuori, kokematon, vaan elän kristillisten arvojen mukaan, enkä voi mitenkään hyväksyä tuollaista.
paljon tuhoa pettäminen saa aikaiseksi, joten olen hyvin mustavalkoinen sen asian suhteen.
Ja en todellakaan ole enää nuori vaan pikemminkin jo liikaakin elämää nähnyt ja siksi juuri minusta on niin mustavalkoinen tämän asian suhteen tullut.
pitäisi pysyä kotona väkipakolla "lasten takia". Haloo, vanhempienko pitäisi kärsiä vuosikausia? Jos jompikumpi parisuhteessa elävistä haluaa hakea seksiseuraa muualta, ja pitää samalla perheensä kasassa, mitä pahaa siinä on? Olisiko parempi heti erota?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi kiinni jäämisen hetkellä alkaa aina kauhea katuminen? Jos on vapaan rakkauden kannattaja, niin sen pystyy varmaan sanomaan ylpeästi ääneen myös puolisolleen.
Olen loistava äiti. Olen itse sitä mieltä, ja samaa mieltä on moni muukin.
Puolisolleni olen rehellisesti kertonut, etten pidä itseäni yksiavioisena. Hän on sanonut, ettei voi kahlita minua. Mutta ei halua myöskään tietää.
'Kakkosmieheni' on sinkku, hänellä ei ole sitoumuksia.
Minä, minä, minä, minun elämäni. Niinhän sen kuuluu ollakin. Kuolinvuoteellaan katkeroituneena makaavia on liikaa. Heitä, jotka ajattelivat aina vaan muita, eivätkä koskaan itseään.
"minä, minä, minun elämäni, minun haluni, viis muista"sanoit että koska kyseessä on sinun elämäsi, niin elämäntapasi pitääkin sopia juuri sinulle. Mitenkäs vaikkapa aviopuolisosi tai lastesi (tai toisen miehesi ja mahdollisesti hänen puolisonsa) entä _heidän elämänsä_? Sinun tekosi vaikuttaa heidän elämäänsä, sopiiko se heille?
Jos jompikumpi parisuhteessa elävistä haluaa hakea seksiseuraa muualta, ja pitää samalla perheensä kasassa, mitä pahaa siinä on? Olisiko parempi heti erota?
Ja puutetta voi hoitaa ihan omatoimisesti. Miksi siihen tarvitsee sotkea muita osapuolia jos kerran haluaa pitää perheen kasassa?
Jokainen on vastuussa omista teoistaan omille läheisilleen. Mä en ole niin jalo ihminen, että pystyisin aina muistamaan kaikki muut ihmiset, jotka eivät liity mun elämään. Toki säälin ja tunnen myötätuntoa kaikkea epäreilua käytöstä kohtaan. Silti mä en ole vastuussa pettäjän teoista.
siitä ei pääse yli eikä ympäri. Silloin tämä petetty ihminen liittyy sinunkin elämääsi, jos olet se, jonka kanssa petos tehdään.
Selittelemällä yritetään päästä pois pälkähästä ja väistää omantunnontuskat.
Miettikää ihmiset, monet "parkuvat" maailman julmuutta ja vääryyttä, mutta eivät itsekään pysty edes tällaisissa asioissa olemaan epäitsekkäitä, vaan toteuttavat omia halujaan muista välittämättä?
Anteeksi ehkä rankka mutta herättelevä vertaus, mutta kuinka kaukana tämä oikeastaan onkaan esimerkiksi rikoksista, tapoista, raiskauksista...?
"mutta kun MINÄ haluan, MINUN tarpeeni, MINUN tunteeni, MINÄ en ole vastuussa..."
!
neljää rakastajaa vetänyt pataan. On loppunut sivusuhteet lyhyeen. Uus kierrossa, koskahan tajuaa taas.
Voi rakastaja parkaa. Tulee sattumaan pahasti. Minua ei onneksi hakkaa, rakas aviomieheni.
puolison pitää olla uskollinen? Miksi sen pettäjän pitää luopua haluamastaan ja olla epäitsekäs? Miksei yhtä hyvin se petetty voi luopua puolison uskollisuudesta ja olla epäitsekäs? Itsekkyys ja oman onnen tavoittelu on siis toiselta sallittu ja toiselta kielletty?
Ihan vaan filosofinen kysymys. Aloin vaan miettiä, miksi asiaa ei voi ajatella tuolta kannalta.
Juu, en ole kenenkään salarakas tai sellaista ei minullakaan ole, mutta mielenkiintoista joskus pyöritellä asiaa ylösalaisin.
... taidat olla aika kokematon tai nuori.