Lue keskustelun säännöt.
Säälin toisia naisia/toisia miehiä ja puolisoitaan pettäviä
12.03.2011 |
Monet jopa pitävät jotenkin hienona tai ihailtavana em. toimintaa. Voiko sen säälittävämpää ollakaan?
Tottakai ihmisellä on himot ja halut.
Jatkuvasti niiden vietävissä oleva on kyllä säälittävä, itsekäs ja heikkoluonteinen.
Onko sitten hienoa, kun joku mies haluaa purkaa pussinsa sinuun? Kuvitteletko, että olet nyt ihana ja tärkeä ja haluttava, kun joku näin yrittää tehdä ja sallit sen?
Entä sitten se, että suurimman osan mielestä olisi musertavaa tulla petetyksi, silti itse ollaan valmiita olemaan toisia naisia eikä ajatella laisinkaan sitä pettäjän kumppania. Itsekkäästi vaan kuitataan, että miksi pitäisi, kun en tunne.
Tuleeko mieleen, että se petetty on hänkin jonkun tytär, jonkun/joidenkin äiti, jonkun paras ystävä, ehkä jonkun tukipilari?
Puolustuksena kuulee usein, että "no jos minä en olisi se toinen, se olisi sitten joku muu".
Mikä puolustus tämä on? Millä puolella oikein seisot? Oletko osa ratkaisua, vai osa ongelmaa? Tekeekö väärästä jotenkin vähemmän väärän se, että niin tekevät muutkin?
Missä arvostuksesi itseäsi kohtaan on? Se, että suostut vain siihen, mikä on oikein, ja pystyt olemaan vahva ja sanomaan ei, silloin kun tiedät että se on väärin.
Arvosta ja kunnioita itseäsi ja muita niin paljon, ettet suostu olemaan osa sellaista, mikä on väärää ja satuttaa monia.
Kommentit (36)
Olen loistava äiti. Olen itse sitä mieltä, ja samaa mieltä on moni muukin. Puolisolleni olen rehellisesti kertonut, etten pidä itseäni yksiavioisena. Hän on sanonut, ettei voi kahlita minua. Mutta ei halua myöskään tietää. 'Kakkosmieheni' on sinkku, hänellä ei ole sitoumuksia. Minä, minä, minä, minun elämäni. Niinhän sen kuuluu ollakin. Kuolinvuoteellaan katkeroituneena makaavia on liikaa. Heitä, jotka ajattelivat aina vaan muita, eivätkä koskaan itseään.
"minä, minä, minun elämäni, minun haluni, viis muista" sanoit että koska kyseessä on sinun elämäsi, niin elämäntapasi pitääkin sopia juuri sinulle. Mitenkäs vaikkapa aviopuolisosi tai lastesi (tai toisen miehesi ja mahdollisesti hänen puolisonsa) entä _heidän elämänsä_? Sinun tekosi vaikuttaa heidän elämäänsä, sopiiko se heille?
Eivätkä katkeria ole he, jotka ovat eläneet rehellistä elämää, koska eivät ole tehneet väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulet varmaan, että kaikki pettäjät ilmoittavat heti uudelle kumppanilleen, että ovat varattuja. Oletko koskaan kuullut niistä ihmisistä, jotka piilottavat sormuksensa tai eivät käytä niitä muutenkaan?
Mä en ole missään määrin vastuussa kenenkään muun tekemisistä tai sitoumuksista. Enkä myöskään syytä ketään toista naista, jonka kanssa mieheni voisi minua pettää. Vain mieheni voi pettää minua.
Jokainen on vastuussa omista teoistaan omille läheisilleen. Mä en ole niin jalo ihminen, että pystyisin aina muistamaan kaikki muut ihmiset, jotka eivät liity mun elämään. Toki säälin ja tunnen myötätuntoa kaikkea epäreilua käytöstä kohtaan. Silti mä en ole vastuussa pettäjän teoista.
siitä ei pääse yli eikä ympäri. Silloin tämä petetty ihminen liittyy sinunkin elämääsi, jos olet se, jonka kanssa petos tehdään.
Selittelemällä yritetään päästä pois pälkähästä ja väistää omantunnontuskat.
Miettikää ihmiset, monet "parkuvat" maailman julmuutta ja vääryyttä, mutta eivät itsekään pysty edes tällaisissa asioissa olemaan epäitsekkäitä, vaan toteuttavat omia halujaan muista välittämättä?
Anteeksi ehkä rankka mutta herättelevä vertaus, mutta kuinka kaukana tämä oikeastaan onkaan esimerkiksi rikoksista, tapoista, raiskauksista...?
"mutta kun MINÄ haluan, MINUN tarpeeni, MINUN tunteeni, MINÄ en ole vastuussa..."!
puolison pitää olla uskollinen? Miksi sen pettäjän pitää luopua haluamastaan ja olla epäitsekäs? Miksei yhtä hyvin se petetty voi luopua puolison uskollisuudesta ja olla epäitsekäs? Itsekkyys ja oman onnen tavoittelu on siis toiselta sallittu ja toiselta kielletty?
Ihan vaan filosofinen kysymys. Aloin vaan miettiä, miksi asiaa ei voi ajatella tuolta kannalta.
Juu, en ole kenenkään salarakas tai sellaista ei minullakaan ole, mutta mielenkiintoista joskus pyöritellä asiaa ylösalaisin.
Jos on menty naimisiin, vannottu uskollisuutta ja luvattu sitä puolisolle, miksi yhtäkkiä pitäisikin pyörtää puheet ja vaatia toista "antamaan vapautta ja unohtamaan uskollisuuden odottaminen"?
Väärinhän se on, jos on luvattu elää yhdessä uskollisena, ja sitten toinen ei niin teekään vaan kulkee omat halut mielessä ensimmäisenä (ja toisena, ja kolmantenakin..)
Ehkä sellaisen henkilön olisi pitänyt olla menemättä naimisiin, tai ainakin kertoa puolisolleen, että on sen verran itsekäs henkilö, että ehkä jossain vaiheessa voi sortua pettämiseen, niin että puolisolla olisi ollut edes mahdollisuus miettiä, mihin onkaan ryhtymässä.
Mutta ei leikin sääntöjä kesken kaiken voi yksipuolisesti muuttaa ja odottaa, että toinen sen hyväksyy.
Eikö?
ap
Luulet varmaan, että kaikki pettäjät ilmoittavat heti uudelle kumppanilleen, että ovat varattuja. Oletko koskaan kuullut niistä ihmisistä, jotka piilottavat sormuksensa tai eivät käytä niitä muutenkaan?
Mä en ole missään määrin vastuussa kenenkään muun tekemisistä tai sitoumuksista. Enkä myöskään syytä ketään toista naista, jonka kanssa mieheni voisi minua pettää. Vain mieheni voi pettää minua.
Jokainen on vastuussa omista teoistaan omille läheisilleen. Mä en ole niin jalo ihminen, että pystyisin aina muistamaan kaikki muut ihmiset, jotka eivät liity mun elämään. Toki säälin ja tunnen myötätuntoa kaikkea epäreilua käytöstä kohtaan. Silti mä en ole vastuussa pettäjän teoista.
siitä ei pääse yli eikä ympäri. Silloin tämä petetty ihminen liittyy sinunkin elämääsi, jos olet se, jonka kanssa petos tehdään.
Selittelemällä yritetään päästä pois pälkähästä ja väistää omantunnontuskat.
Miettikää ihmiset, monet "parkuvat" maailman julmuutta ja vääryyttä, mutta eivät itsekään pysty edes tällaisissa asioissa olemaan epäitsekkäitä, vaan toteuttavat omia halujaan muista välittämättä?
Anteeksi ehkä rankka mutta herättelevä vertaus, mutta kuinka kaukana tämä oikeastaan onkaan esimerkiksi rikoksista, tapoista, raiskauksista...?
"mutta kun MINÄ haluan, MINUN tarpeeni, MINUN tunteeni, MINÄ en ole vastuussa..."!
toisaalta ymmärrän kyllä selittelysi, jos uskaltaisit myöntää että olen oikeassa, kohtaaminen itsesi kanssa voisi olla karmaisevaa. Toisaalta se myös vapauttaa ja antaa mahdollisuuden parempaan, siksi toivon, että vielä joskus uskallat ajatella asiaa paremmin.
Mitä noista "en tiennyt että oli varattu"-juttuihin tulee, montako sellaista juttua vaikkapa täällä palstalta olet nähnyt? Suurimmassa osassa kerrotaan miltei leuhkien, vähintään hyvin tietäen, että seksikumppanilla on vaimo tms.
Toki siis "vahinkojakin" tapahtuu, mutta niillä ei selitetä/puolustella koko ongelmaa, aivan käsittämätöntä yrittääkään.
ap
Tää yritti niin kovasti selittää, että mun pitäis ymmärtää se, että hänellä on vapaa sielu.
Minä raukka olin taas niin vanhanaikainen, etten tykännyt tulla yövuorosta nukkumaan samaan sänkyyn kun kaverini lähti siitä aamulla.
Olin niin ikävä ihminen, että potkaisin äijän pihalle. Ihme mies kun itkua väänsi kuitenkin kun sai vihdoin sen vapautensa, enkä enää pitänyt vankina ressukkaa kotona.
puolison pitää olla uskollinen? Miksi sen pettäjän pitää luopua haluamastaan ja olla epäitsekäs? Miksei yhtä hyvin se petetty voi luopua puolison uskollisuudesta ja olla epäitsekäs? Itsekkyys ja oman onnen tavoittelu on siis toiselta sallittu ja toiselta kielletty?
Ihan vaan filosofinen kysymys. Aloin vaan miettiä, miksi asiaa ei voi ajatella tuolta kannalta.
Juu, en ole kenenkään salarakas tai sellaista ei minullakaan ole, mutta mielenkiintoista joskus pyöritellä asiaa ylösalaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ovat juuri sellaisia joita olisin itsekin muutama vuosi sitten kirjoittanut ja ollut samaa mieltä.
Elämä ei kuitenkaan mene aina niinkuin olisi parasta.
SInnitellään yhessä koska se on lapsille parasta vaikka tunnustettakoon että toivoisin miehenikin löytävän toisen.. silti taas en halua missään nimessä särkeä lasten kotia. En ikinä. Heille koituisi siitä liikaa muutoksia koska joutuisivat muuttamaan jnejne. Kukaan toinen mies ei ole sen arvoinen. Mutta koska haluan itsekin elää, minulla on toinen mies, joka tietää tilanteen, eikä myöskään halua muuttaa tilannetta. Turha kenenkään "sääliä" koska kumpikaan ei ole toisen säälittävä panopuu, tai itseasiassa molemmat ovat. Miehelleni annan kotona kaiken mitä hän tarvitsee, tämä on ainoa asia joka on häntä kohtaan väärin. Hän ei ole terapiasta huolimatta itse halunnut muuttaa omaa asennettaan, elämäntapaansa kun lapset syntyivät. Tasa-arvo on lähinnä vitsi. Mies harrastaa ja elää omaa elämäänsä. Mina en käy missään, en pääse kuin lasten kanssa. Tapaamiset ovat hankalia ja harvinaisia mutta niiden takia jaksan.
On annettu ymmärtää, että hyvää seksiä tulee. Juu, ollaan hoikkia ja nättejä, sitten plösähdetään kotisohvalle. Loppujen lopuksi me kaikki muututaan ja ei voi ajatella, että avioliittoa solmittaessa olevat asiat pysyisivät muuttumattomina koko avioliton läpi. Yhtä hyvin joku voi huomata olevansa muiden tarpeessa kuin huomata, että "hupsis, tuli 20kg lisää".
Miksi pettäminen on niin iso juttu? Miksi me näemme siitä niin isoa vaivaa nykyään? Mikä siitä tekee sellaisen tabun verrattuna moniin muihin avioliiton asioihin? Eikö huutaminen ja nalkutus ole paljon pahempaa kuin pettäminen?
puolison pitää olla uskollinen? Miksi sen pettäjän pitää luopua haluamastaan ja olla epäitsekäs? Miksei yhtä hyvin se petetty voi luopua puolison uskollisuudesta ja olla epäitsekäs? Itsekkyys ja oman onnen tavoittelu on siis toiselta sallittu ja toiselta kielletty?
Ihan vaan filosofinen kysymys. Aloin vaan miettiä, miksi asiaa ei voi ajatella tuolta kannalta.
Juu, en ole kenenkään salarakas tai sellaista ei minullakaan ole, mutta mielenkiintoista joskus pyöritellä asiaa ylösalaisin.
Jos on menty naimisiin, vannottu uskollisuutta ja luvattu sitä puolisolle, miksi yhtäkkiä pitäisikin pyörtää puheet ja vaatia toista "antamaan vapautta ja unohtamaan uskollisuuden odottaminen"?
Väärinhän se on, jos on luvattu elää yhdessä uskollisena, ja sitten toinen ei niin teekään vaan kulkee omat halut mielessä ensimmäisenä (ja toisena, ja kolmantenakin..)
Ehkä sellaisen henkilön olisi pitänyt olla menemättä naimisiin, tai ainakin kertoa puolisolleen, että on sen verran itsekäs henkilö, että ehkä jossain vaiheessa voi sortua pettämiseen, niin että puolisolla olisi ollut edes mahdollisuus miettiä, mihin onkaan ryhtymässä.
Mutta ei leikin sääntöjä kesken kaiken voi yksipuolisesti muuttaa ja odottaa, että toinen sen hyväksyy.Eikö?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää yritti niin kovasti selittää, että mun pitäis ymmärtää se, että hänellä on vapaa sielu.
Minä raukka olin taas niin vanhanaikainen, etten tykännyt tulla yövuorosta nukkumaan samaan sänkyyn kun kaverini lähti siitä aamulla.Olin niin ikävä ihminen, että potkaisin äijän pihalle. Ihme mies kun itkua väänsi kuitenkin kun sai vihdoin sen vapautensa, enkä enää pitänyt vankina ressukkaa kotona.
puolison pitää olla uskollinen? Miksi sen pettäjän pitää luopua haluamastaan ja olla epäitsekäs? Miksei yhtä hyvin se petetty voi luopua puolison uskollisuudesta ja olla epäitsekäs? Itsekkyys ja oman onnen tavoittelu on siis toiselta sallittu ja toiselta kielletty?
Ihan vaan filosofinen kysymys. Aloin vaan miettiä, miksi asiaa ei voi ajatella tuolta kannalta.
Juu, en ole kenenkään salarakas tai sellaista ei minullakaan ole, mutta mielenkiintoista joskus pyöritellä asiaa ylösalaisin.
Tää yritti niin kovasti selittää, että mun pitäis ymmärtää se, että hänellä on vapaa sielu.
Minä raukka olin taas niin vanhanaikainen, etten tykännyt tulla yövuorosta nukkumaan samaan sänkyyn kun kaverini lähti siitä aamulla.Olin niin ikävä ihminen, että potkaisin äijän pihalle. Ihme mies kun itkua väänsi kuitenkin kun sai vihdoin sen vapautensa, enkä enää pitänyt vankina ressukkaa kotona.
puolison pitää olla uskollinen? Miksi sen pettäjän pitää luopua haluamastaan ja olla epäitsekäs? Miksei yhtä hyvin se petetty voi luopua puolison uskollisuudesta ja olla epäitsekäs? Itsekkyys ja oman onnen tavoittelu on siis toiselta sallittu ja toiselta kielletty?
Ihan vaan filosofinen kysymys. Aloin vaan miettiä, miksi asiaa ei voi ajatella tuolta kannalta.
Juu, en ole kenenkään salarakas tai sellaista ei minullakaan ole, mutta mielenkiintoista joskus pyöritellä asiaa ylösalaisin.
Mutta näitä komppaan:
Enkä ole nuori, kokematon, vaan elän kristillisten arvojen mukaan, enkä voi mitenkään hyväksyä tuollaista.
Minulla ei ole edes kristillisiä arvoja, mutta olen nähnyt, kuinka paljon tuhoa pettäminen saa aikaiseksi, joten olen hyvin mustavalkoinen sen asian suhteen. Ja en todellakaan ole enää nuori vaan pikemminkin jo liikaakin elämää nähnyt ja siksi juuri minusta on niin mustavalkoinen tämän asian suhteen tullut.
Mutta näitä komppaan:
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ovat juuri sellaisia joita olisin itsekin muutama vuosi sitten kirjoittanut ja ollut samaa mieltä.
Elämä ei kuitenkaan mene aina niinkuin olisi parasta.
SInnitellään yhessä koska se on lapsille parasta vaikka tunnustettakoon että toivoisin miehenikin löytävän toisen.. silti taas en halua missään nimessä särkeä lasten kotia. En ikinä. Heille koituisi siitä liikaa muutoksia koska joutuisivat muuttamaan jnejne. Kukaan toinen mies ei ole sen arvoinen. Mutta koska haluan itsekin elää, minulla on toinen mies, joka tietää tilanteen, eikä myöskään halua muuttaa tilannetta. Turha kenenkään "sääliä" koska kumpikaan ei ole toisen säälittävä panopuu, tai itseasiassa molemmat ovat. Miehelleni annan kotona kaiken mitä hän tarvitsee, tämä on ainoa asia joka on häntä kohtaan väärin. Hän ei ole terapiasta huolimatta itse halunnut muuttaa omaa asennettaan, elämäntapaansa kun lapset syntyivät. Tasa-arvo on lähinnä vitsi. Mies harrastaa ja elää omaa elämäänsä. Mina en käy missään, en pääse kuin lasten kanssa. Tapaamiset ovat hankalia ja harvinaisia mutta niiden takia jaksan.
Seksi ja toinen mieskö sitä elämää ja elämistä vain on?
Sinulla on lapset, koti, varmaan myös ystäviä ja harrastuksia, elämä itse, mahdollisuus varmasti tehdä ja kokea kaikenlaista. Elää elämääsi, oli se millainen vain.
Ja sinä koet eläväsi ja "jaksavasi" vain, jos sinulla on toinen mies?
Sympatiseeraan sinua kyllä, ei ole helppoa elää ihmisen kanssa, joka ei jaa elämääsi eikä tee osaansa. Mutta vääryydellä sitä elämää ei pidemmän päälle helpoteta. Asia valkenee sinulle kyllä jossain vaiheessa. Toivottavasti mahdollisimman vähin vahingoin mm. lapsillesi ja sinun lastesi suhteelle.
ap
Joku seksi ei oikeasti ole niin tärkeä asia, että sen vuoksi kenelläkään olisi tarvetta tai varsinkaan oikeutta laittaa muita ihmisiä kärsimään. Järkyttävän itsekkääksi toiminnan tekee se, että kärsijöiksi usein laitetaan omat lapset.
Samoilla linjoilla. Seksi ei ole niin tärkeä asia - etenkään pitemmän päälle. Kivaahan se on niin kuin monet muutkin asiat elämässä, mutta mitään pysyvää hyvää oloa sen varaan ei voi rakentaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ovat juuri sellaisia joita olisin itsekin muutama vuosi sitten kirjoittanut ja ollut samaa mieltä.
Elämä ei kuitenkaan mene aina niinkuin olisi parasta.
SInnitellään yhessä koska se on lapsille parasta vaikka tunnustettakoon että toivoisin miehenikin löytävän toisen.. silti taas en halua missään nimessä särkeä lasten kotia. En ikinä. Heille koituisi siitä liikaa muutoksia koska joutuisivat muuttamaan jnejne. Kukaan toinen mies ei ole sen arvoinen. Mutta koska haluan itsekin elää, minulla on toinen mies, joka tietää tilanteen, eikä myöskään halua muuttaa tilannetta. Turha kenenkään "sääliä" koska kumpikaan ei ole toisen säälittävä panopuu, tai itseasiassa molemmat ovat. Miehelleni annan kotona kaiken mitä hän tarvitsee, tämä on ainoa asia joka on häntä kohtaan väärin. Hän ei ole terapiasta huolimatta itse halunnut muuttaa omaa asennettaan, elämäntapaansa kun lapset syntyivät. Tasa-arvo on lähinnä vitsi. Mies harrastaa ja elää omaa elämäänsä. Mina en käy missään, en pääse kuin lasten kanssa. Tapaamiset ovat hankalia ja harvinaisia mutta niiden takia jaksan.Seksi ja toinen mieskö sitä elämää ja elämistä vain on?
Sinulla on lapset, koti, varmaan myös ystäviä ja harrastuksia, elämä itse, mahdollisuus varmasti tehdä ja kokea kaikenlaista. Elää elämääsi, oli se millainen vain.
Ja sinä koet eläväsi ja "jaksavasi" vain, jos sinulla on toinen mies?
Sympatiseeraan sinua kyllä, ei ole helppoa elää ihmisen kanssa, joka ei jaa elämääsi eikä tee osaansa. Mutta vääryydellä sitä elämää ei pidemmän päälle helpoteta. Asia valkenee sinulle kyllä jossain vaiheessa. Toivottavasti mahdollisimman vähin vahingoin mm. lapsillesi ja sinun lastesi suhteelle.
ap
ainoa, mihin täältä kotoa pääsen ilman lapsia on TYÖPAIKKA. Täällä ei sitä toista osapuolta käy kuin syömässä ja naimassa. Toki harrastuksia on liikunta kotona ja kodinhoitotyöt (JEE) ja saisihan täällä kotonakin vaikka piirrellä ja lauleskella, ne vaan eivät valitettavasti näköjään riitä.
En kuitenkaan halua selittää pettämistäni näillä syillä, tiedän kyllä että voisin tosiaan vaikkapa erota, sittenhän olisi vapaata se joka toinen viikonloppu. Mutta tosiaan; en halua, lasten vuoksi.
Onnea ap että sinulla on ainakin toistaiseksi kai kaikki hyvin. Ihmiselle vain tuppaa tulemaan ns. aikoja, joina muuttuu, en tiedä sitä hienoa sanaa asialle. Huomaa, että ei p****le, tätäkö se on oikeasti koko loppuelämä?? Tajuaa tehneensä vääriä valintoja, jopa kuvitellut koko ajan jotain, mitä ei ole olemassakaan.
Ja tosiaan, enpä taida terapiaankaan päästä jos sellaista tarjoilette. En usko että nämä syyt siihen edes riittäisivät.
On annettu ymmärtää, että hyvää seksiä tulee. Juu, ollaan hoikkia ja nättejä, sitten plösähdetään kotisohvalle. Loppujen lopuksi me kaikki muututaan ja ei voi ajatella, että avioliittoa solmittaessa olevat asiat pysyisivät muuttumattomina koko avioliton läpi. Yhtä hyvin joku voi huomata olevansa muiden tarpeessa kuin huomata, että "hupsis, tuli 20kg lisää".
Ihminen voi huomata olevansa monenkin asian "tarpeessa", (käyttäisin kyllä mieluummin vaikkapa sanaa "halussa") mutta ihminen kykenee myös tajuamaan onko halunsa oikein vai väärin, ja pystyy toimimaan tai olemaan toimimatta sen mukaan.
Jos näet kaupassa kauniin vaatteen ja haluat sen, mutta sinulla ei ole siihen rahaa, varastatko sen, koska "tarvitset" sitä? Ja selitätkö varkauden sillä, että sinä oikeasti olit sen tarpeessa ja siksi ei ollut mitenkään väärin ottaa sitä?
Ymmärrän varkaudenkin esimerkiksi siinä tapauksessa, jos on vaarassa nääntyä nälkään ja varastaa ruokaa. Mutta huom, seksi ja kiihkeä lemmenelämä ei todellakaan ole mikään välttämätön tarve.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi pettäminen on niin iso juttu? Miksi me näemme siitä niin isoa vaivaa nykyään? Mikä siitä tekee sellaisen tabun verrattuna moniin muihin avioliiton asioihin?
Petetyksi tuleminen tuntuu olevan monelle itsekin vieraissa juoksevalle kova paikka. Ei ole ollenkaan taattua, että ymmärrystä löytyisi myös puolison syrjähypyille.
Jos on vakaasti sitä mieltä että seksi muiden kanssa on ok, miksi ei rehellisesti sovi kumppanin kanssa avoimesta suhteesta?
Jos kyse uskollisuus-ajatusten muuttumisesta on normaalissa elämän mittaan muuttumisessa niin miksi valehdella ja pettää lupaukset eikä myöntää puolisolle ettei usko enää yksiavioisuuteen? Koska se puoliso voisi olla hyväksymättä ja lopettaa suhteen? Eikö puolisolla siis ole oikeutta arvoida uudelleen omaa tahtoaan tähän periaatteiltaan muuttuneeseen kumppaniinsa? Vai koska silloin täytyisi suoda sama oikeus puolisolle? Ja tämä on vain MINUN juttu? Puolisolla ei lupaa vieraisiin?
Antakaa yksikin syy miten pettäminen olisi REILUA ja KUMPPANUUTEEN sopivaa?!
Jos valitset lapsesi, voit miettiä, millainen äiti oikein oletkaan.
Nykyään on "muotia" toistella itseään rauhoitellakseen sellaista mantraa että "lapset ovat sopeutuvaisia" ja "sinulla on vain tämä yksi elämä" ja "parempi lasten eroperheessä kuin perheessä jossa äidin ja isän seksielämä ei ole hekumallista ja kipinöivää"
Täälläkin palstoilla on ollut paljon kirjoituksia, joissa on kerrottu kuinka omat lapset ovat erosta pahastikin kärsineet ja pitkään, toiset kärsivät vielä aikuisenakin. On tullut traumoja ja tunne-elämän häiriöitä, itsetunto-ongelmia, alkoholismia yms. Monia ei välttämättä osata suoraan sanoa mistä johtuu, mutta osa tietää syyn suoraankin.
Elämässä ei vaan aina saa mitä haluaa, eikä ole tarkoituskaan.
Joku seksi ei oikeasti ole niin tärkeä asia, että sen vuoksi kenelläkään olisi tarvetta tai varsinkaan oikeutta laittaa muita ihmisiä kärsimään. Järkyttävän itsekkääksi toiminnan tekee se, että kärsijöiksi usein laitetaan omat lapset.