Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Miten opin sietämään kritiikkiä?

Vierailija
12.03.2011 |

Ongelma on siis se, kun pahoitan herkästi mieleni arvosteluista. Miesystäväni sanoi että olen perusnegatiivinen (samassa lauseessa oli juuri kehunut erästä työkuviossa olevaa naista kuinka hän on aina positiivinen ja hymyilee) ja että en kestä kritiikkiä ja neuvomista. Hän mm. neuvoi minua kun kerroin, että tuleeva työtapaaminen jännittää, että muista katsoa silmiin ja hymyillä äläkä sano mitään negatiivista. Loukkaannuin, sillä kyllä mielestäni osaan käyttäytyä ihmisten ilmoilla ja koin tuon pahimmanlaatuiseksi arvosteluksi. Miten olet oppinut sietämään kritiikkiä?

Kommentit (2)

Vierailija
1/2 |
12.03.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

ajattelet negatiivisen kautta.



Kaikista asioista voi löytää myös hyviä puolia.



Mitkä ovat niitä piirteitä itsessäsi joita haluaisit kehittää? Osaatko nauraa itsellesi ja esim tekemillesi mokille?



Siedätyshoitoa: asiat, joista loukkaannut eivät välttämättä ole tarkoitettu henkilökohtaiseksi loukkaukseksi, vaan liittyvät vaikkapa toimintaan työyhteisössä ja sillä on merkitystä miten toimii ja viestii ulospäin.Ei kannata sanoa mitään jos ei keksi mitään hyvää sanottavaa ja asiat voi sanoa myös myönteistä kautta.

Vierailija
2/2 |
12.03.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

mutta halusin opetella positiiviseksi, koska huomasin että positiivisella elämänasenteella elämäinen on pajon mukavampaa. Aloitin siis ihan tietoisesti opetella positiiviseksi, aina kun huomasin ajattelevani negatiivisesti, yritin miettiä mikä oilsi positiivinen tapa ajatella ja yrtin ajatella niin. Aluksi se oli vaikeaa, sitten helpompaa, ja nyt onnistuu usein jo ihan automaattisesti, ei tosin ihan aina.



Sama juttu kritiikin kestämisen kanssa, olen aina ollut hyvin huono kestämään sitä, mutta opettelen samalla tavalla kuin positiviisuutta. Vaikka kritiikki usein loukkaa, yritän miettiä, miten siihen suhtauisi ihminen, jota kritiikki ei loukkaa. Jos kritiikille on aihetta, kuten usein on, niin yritän myöntää sen ja ottaa opikseni, ja jos siihen ei mielestni ole aihetta, yritän olla miettimättä sitä. Tämä kritiikin sietäminen on vielä pahasti vaiheessa, mutta kestän sitä silti paremmin kuin ennen, yritän jo tavallaan etukäteen miettiä, että kaikíssa asioissa on monta puolta enkä itse voi aina kaikkia nähdä, ihan hyvä jos joku toinen kertoo myös sen puolen, vaikka se kritiikiltä tuntuukin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla