Tapasin ihanan miehen, pelkäänpä että hänen kiinnostuksensa lopahti. Mikä avuksi?
Tapasin aivan mahtavan miehen, treffailimme kuukauden verran.
Viikonloppuna olimme sopineet jälleen tapaamisen ja olimme sopineet, että menemme käymään hänen ystävillään jne. Mies vei minut ensin jopa vanhemmilleen käymään!
Kun pääsimme miehen asunnolle, sanoin etten jaksaisi lähteä mihinkään ja onko meidän pakko lähteä ym.. (olin siis lupautunut toimimaan kuskina jos mies haluaa ottaa pari saunakaljaa..) olin itse jotenkin niin hermostunut, ja kello oli paljon joten avasin yhden siiderin, tässä vaiheessa mies sanoi että älä nyt ala juomaan kun piti sinne ystävällekin lähteä..minä siihen että en, en mut onko pakko lähteä jne..
Voiko mies todellakin noin pienestä pahoittaa mielensä, muuttui todella oudoksi episodin jälkeen. Oli paljon etäisempi kuin aiemmin ja muutenkin sellainen olo että kiinnostus lopahti kuin seinään.
Onko mitään keinoja millä saisin tilannetta enää korjattua??
Lisäyksenä vielä että soitin eilen miehelle ja hän oli hyvin vähäsanainen puhelimessa, jäi todella paha mieli.
Kommentit (38)
että tuo riittää lopauttamaan kiinnostuksen, jos on oikeasti ihastunut. Toisaalta voi olla ap:n kannalta hyväkin, että juttu loppui, jos mies oli noin herkkä suuttumaan ja murjottamaan (ei ap:nkaan käytös moitteetonta ollut, mutta ei mielestäni oikeuta tuollaista reaktiota)
Susta paljastuikin miehelle sellainen puoli, joka ei häntä miellyttänyt. Täytyy sanoa, että jos joku uusi miestuttavuus olisi tehnyt tuon mulle, olisin minäkin ottanut etäisyyttä ja paljon ja saattaa olla, että kiinnostus olisi lopahtanut siihen.
Sä olit siis lupautunut kuskiksi ja tapaamaan miehen kavereita ekaa kertaa? Sitten yhtäkkiä aloitkin juoda siideriä ja kiukutella kuin kakara, että "onks mun pakko lähtee?" Mulle tulisi vana mieleen, että kyseessä alkoholista vähän liikaa tykkäävä, ihmisiä karttava erakko, ja kyllä arveluttaisi sitoutua sellaiseen. Jos sä viitsit kuuakuden seurustelun jälkeen käyttäytyä noin, mitähän parin vuoden jälkeen tapahtuisi?
Eli täytyy kyllä sanoa, että ymmärrän tosi hyvin miesystävääsi (vaikka olen itsekin ujo ja uusien ihmisten tapaaminen hermostuttaa minuakin).
miehellä on hyvinkin saattanut olla tyttöystävä, jolle siideri on ollut liian tärkeää ja sen mukana tulee kyllä ongelmia. Jatkossa taatusti yrittää välttää virheen toistamisen.
niin hyvä juttu, että tuli esille.
Minulle sovitut kyläilyreissut ovat tärkeitä, ja minusta olisi röyhkeää isäntäväkeä kohtaan perua vain koska ei huvita. En usko, että minulla olisi arvojeni suhteen muutenkaan yhteistä sellaisen miehen kanssa, joka niin tekisi. Minulle on tärkeää, että voin luottaa toiseen, että hän tekee tylsiäkin juttuja, silloinkin kun ei huvita. Ja minuun voi samoin luottaa.
Jokaisella on oikeus valita kumppaninsa, ja tosiaan ihan hyvä syy tuossa on olla valitsematta ap:tä. Mutta jos tuo on jonkun mielestä ihan ok, ja mies vain kiukuttelee, niin mikäs siinä, mutta eihän silloin kannata yhteistä elämää kuitenkaan suunnitella.
Minusta tuosta kannattaa jutella, siinähän se selviää, miten vakavasti mies on sen ottanut.
Saat odottaa, että joka kerran, kun asiat eivät mene herran mielen mukaan, alkaa mökötys. Parempi vaan jättää sikseen!
että haluaisi sittenkin ehkä muuttaa illan ohjelmaa. Kyllä olisin myös vähän ihmetellyt tuollaista käytöstä, miksi piti se siideri kaivaa esiin? Tulee joku omituinen 'kapina' mieleen, kun olisi vain voinut ehdottaa, että mitä jos tehtäiskin jotain muuta ja kertoa miksi ei haluasittenkään lähteä kavereita tapaamaan.
Luulen, että suurin syy tähän tunteiden kylmenemiseen on just tää outo käytös, ei niinkään se, että se tapaaminen peruuntui?
Voithan vielä koittaa selittää ja pyytää anteeksi käytöstäsi.
Saat odottaa, että joka kerran, kun asiat eivät mene herran mielen mukaan, alkaa mökötys. Parempi vaan jättää sikseen!
Nainen oikutteli ensin, josta mies alkoi mököttää. Ihan ymmärrettävää käytöstä miehen puolelta. Ja asiallista olisi ap:n pyytää selkeästi ja aikuismaisesti anteeksi.
Mies saattaa miettiä nyt sitä että onko ap oikkupussi vai oliko kyse vain jostan tilapäisestä.
Tuleeko tuosta minkäänlaista suhdetta on sitten ihan Herrassa, ovat tapailleet vasta kuukauden.
johonkin illanviettoon ja sä olit tapaamassa niitä kavereita ensi kertaa ja viime tipassa ilman syytä aloit perumaan?
On musta outoa ja antaa oudon kuvan susta. Mies oli varmasti sopinut, että tulette ja sanonut tuovansa jonkun uuden ihmisen, joten ikävä tilanne hänellekin perua se viime metreillä vaan sen takia, että ei meitä huvitakaan.
Olisin vastaavassa tilanteessa voinut ihan hyvin vetää vähän hernettä nenään.
Menittekö sinne kavereille vai ette?
t. 2
Hei ap:n miesystävä. Ei ap:tä tunnu oikein kiinnostavan se teidän suhde, joten mielestäni sinun ei kannata pistää tähän enää yhtään paukkuja. Todella törkeää että alkaa perumaan viime tingassa sovittuja menemisiä.
loppujen lopuksi mennä niin, että kaverillekin tuli muuta ohjelmaa tai jotain.
En tiedä voinko pelastaa tilannetta enää mitenkään, mies muuttui kuin kertaheitosta aivan erilaiseksi. Koko alkuillan hän oli aivan hurmaava, mutta sitten muuttui niin että oli todella etäinen koko seuraavan päivänkin-sanoi kyllä ikävöivänsä jo valmiiksi, mutta eipä hänestä ole mitään kuulunut.
Voinko tehdä enää mitään?
Ap
Mies oli ylpeä susta, ja halusi tutustuttaa sut vanhempiinsa ja ystäviinsä. Keskustelun aiheesta päätit avaamalla siiderin, joka siis näytti siltä, että "puhu poika mitä tykkäät -minä en lähde." Miehen kannalta se siideri oli sun valinta ennemmin kuin tutustuminen miehelle tärkeisiin ihmisiin? Olisko se voinu noin pienestä suuttua?
Jännittikö sua uusien ihmisten tapaaminen vai mikä? Miksi et sanonut syytä miehelle suoraan?
Voi tätä katumuksen määrää! Miten saatoin olla niin tyhmä ja ajattelematon?
Ap
en tiedä auttaako vai pahentaako tämä tilannetta, mutta epäilen, että mies ei ollut niin kauhean ihastunut. Koska jos olisi ollut, niin tuollainen epämääräinen käytös"moka" ei olisi aiheuttanut tuollaista reaktiota. Mielestäni, jos mies todella haluaisi sinut niin hän olisi kyllä pyrkinyt aktiivisesti takaisin seuraasi pahimman suuttumuksen hälvettyä (voin olla väärässäkin).
Voi tätä katumuksen määrää! Miten saatoin olla niin tyhmä ja ajattelematon?
Ap
Jos meidän hyvä ystävä olisi luvannut tulla kylään illalla uuden tyttöystävänsä kanssa, niin toki valmistautuisimme kyläilyyn, siivoilisimme ja laittaisimme ruokia. Ja sitten ystävä joutuisi nolona ilmoittamaan, että ei se nyt suostunut tulemaan, tai joutuu keksimään jonkun hätävalheen, että emme pahoita mieltämme. Kyllä se tosiaan antaa aika epäluotettavan kuvan ihmisestä.
Mutta kyllä minä uskon, että jos mies on oikeasti kiinnostunut, niin on se korjattavissa, jos otat asian suoraan puheeksi, pyydät kunnolla anteeksi, ja selität, että et tullut ajatelleeksi. Ja lähiaikoina et hirveästi sitä alkoholia käytä, niin ettei sinusta saa tosiaan sellaista kuvaa, että se on sinulle tärkeä juttu.
Esimerkiksi puhelimessa. Et selittele mitään että "sitte kaverit perui tai jotain" tms epämääräistä (kuten aiemmassa viestissäsi). Sanot että halusit olla miehen kanssa kaksin, kavereiden tapaaminen jännitti ja että olet pahoillasi että tuotit hänelle pettymyksen. Kysy haluaisiko mies tavata uudestaan.
En todellakaan ymmärtänyt kuinka tärkeä asia se oli miehelle tavata hänen ystävänsä (paitsi nyt ymmärrän!)
Jos mitenkään saisin asian korjattua tai toisen tilaisuuden en sitä menisi enää mokaamaan, mutta onko toivotonta uskoa että saisin vielä liekin syttymään uudelleen?
Antakaa jotain käytännön vinkkejä mitä tekisin?
T:Ap
Susta paljastuikin miehelle sellainen puoli, joka ei häntä miellyttänyt. Täytyy sanoa, että jos joku uusi miestuttavuus olisi tehnyt tuon mulle, olisin minäkin ottanut etäisyyttä ja paljon ja saattaa olla, että kiinnostus olisi lopahtanut siihen.
Sä olit siis lupautunut kuskiksi ja tapaamaan miehen kavereita ekaa kertaa? Sitten yhtäkkiä aloitkin juoda siideriä ja kiukutella kuin kakara, että "onks mun pakko lähtee?" Mulle tulisi vana mieleen, että kyseessä alkoholista vähän liikaa tykkäävä, ihmisiä karttava erakko, ja kyllä arveluttaisi sitoutua sellaiseen. Jos sä viitsit kuuakuden seurustelun jälkeen käyttäytyä noin, mitähän parin vuoden jälkeen tapahtuisi?
Eli täytyy kyllä sanoa, että ymmärrän tosi hyvin miesystävääsi (vaikka olen itsekin ujo ja uusien ihmisten tapaaminen hermostuttaa minuakin).
Harmittaa vaan jos tämä emämoka koitui nyt koko alkaavan suhteen kohtaloksi.
Ap
Tuota minäkin ajattelin. Ja aamaa olisin itsekin miehenä ajatellut. Olisin olut harmissani, mutta todenäköisesti olisin pannut sen väsymyksen piikkiin ja päättänyt katsella, miten jatkossa käy vastaavissa tilanteissa.
Mutta tuo menee myös toisaalta toisinpäin: jos mies jo tuossa vaiheessa ottaa nokkiinsa pienestä erimilisyydestä ja kuvioiden muuttumisista noin pahasti, mitä tapahtuu sinä vaiheessa, kun turha vieraskoreus ja alkuhuuma on ohi?