Lue keskustelun säännöt.
En tehnyt lapsiani vanhuuteni turvaksi, en aio omiakaan vanhempiani hoivata.
04.03.2011 |
Ihminen on syntymästään lähtien yksilö ja vanhemmistaan erillinen olento.
Kommentit (19)
Ihminen on syntymästään lähtien yksilö ja vanhemmistaan erillinen olento.
Mutta minä aion opettaa ja esimerkillä näyttää lapsilleni mitä lähimmäisenrakkaus on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä yhteiskunta vanhemmistani huolehtii. En tuhlaa elämästäni vuosia vanhempieni hoivaamiseen, varsinkaan jos olen juuri saanut lapset siihen ikään että ovat kohtuu itsenäisiä ja minulla omaa aikaa.
en tehnyt lapsia vanhuuteni turvaksi mutta mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän tunnen, että haluan omia vanhempiani hoivata.
en kohta elä vanhaksi eikä jää kellekään hoivattavaa.
mutta koen, että lapsissa on tulevaisuus. Kun kuolen elämä jatkuu heissä ja se on lohdullista. Saan siirrettyä heihin geenini ja saan kasvattaa heidät aikuisiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mielestäsi on pelkästään kyse?
Eikö myös rakkaudesta, välittämisestä ja huolenpidosta, henkisellä tasolla?
Minä ainakin HALUAN käyttää aikaani lapsieni ja vanhempieni hoivaamiseen. Minä saan siitä itsekin, en koe siis tuhlaavani yhtään mitään.
Siivouksen ja ruuanlaiton saa ulkoistettua, mutta milläs ostat välittämistä. Soittoja ja käyntejä ja kuulumisten ja muistojen läpikäymistä?
"Muistakos, kun silloin 70-luvun puolivälissä oltiin perheenä käymässä Bulgariassa ja...?"
"Miten sinun ruokahalusi on nyt jaksanut, haluatko, että tuon sinulle lempijuustoasi Stockalta samalla kun tulen käymään...?"
Ei noita saa rahalla. Muista se, ja pyri siihen, ettet ole itse aikoinasi yksin, vaihtuvien tuntemattomien autettavana!
lapsiin ja vanhempiin kovin läheiseksi tullut...?
Itse en todellakaan tehnyt lapsiani minun vanhuuden hoitajiksi. Mutta olen onnellinen jos minusta huolta silloin pitävät sillä se on merkki siitä että olen heille tärkeä ja rakas.
Omista vanhemmistani aion todellakin pitää huolta sillä he ovat minulle tärkeitä ja rakkaita. Enkä ikinä haluaisi heidän kokevan yksinäisinä ja unohdettuina vanhuuden vaikauksia.
JOs lapsi ei pidä huolta vanhoista ja sairaista vanhemmistaan, se johtuu vain ja ainoastaan siitä ettei vanhemmat ole merkityksellisiä, rakkaita ja läheisiä... vaan vanhemmat ovat silloin yhdentekeviä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapsiin ja vanhempiin kovin läheiseksi tullut...?
Itse en todellakaan tehnyt lapsiani minun vanhuuden hoitajiksi. Mutta olen onnellinen jos minusta huolta silloin pitävät sillä se on merkki siitä että olen heille tärkeä ja rakas.
Omista vanhemmistani aion todellakin pitää huolta sillä he ovat minulle tärkeitä ja rakkaita. Enkä ikinä haluaisi heidän kokevan yksinäisinä ja unohdettuina vanhuuden vaikauksia.
JOs lapsi ei pidä huolta vanhoista ja sairaista vanhemmistaan, se johtuu vain ja ainoastaan siitä ettei vanhemmat ole merkityksellisiä, rakkaita ja läheisiä... vaan vanhemmat ovat silloin yhdentekeviä!
siinä alun ja lopun välissäkin on jotain..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakastettu, merkityksellinen, ihmisten elämään iloa ja vaikutusta tuonut ihminen saa ympärilleen huolehtijoita ja hoivaajia...
Yhdentekevä ihminen unohdetaan eikä hänestä jakseta pitää huolta.
Tosi kuin vesi.
Mehän emme tiedä, miten ap:stä on kasvanut tuollainen kapakala. Voi olla, että hän on vain luonteeltaan äärimmäisen kylmä ja itsekäs... ei sitä aina pidä ajatella, että kyse on siitä vanhuksesta itsestään, miten "ansaitsee" kiintymystä, kyse on kaksisuuntaisesta ihmissuhteesta ja lapsi voi joskus olla ihan silkasti vaan... KIITTÄMÄTÖN PASKA.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mehän emme tiedä, miten ap:stä on kasvanut tuollainen kapakala. Voi olla, että hän on vain luonteeltaan äärimmäisen kylmä ja itsekäs... ei sitä aina pidä ajatella, että kyse on siitä vanhuksesta itsestään, miten "ansaitsee" kiintymystä, kyse on kaksisuuntaisesta ihmissuhteesta ja lapsi voi joskus olla ihan silkasti vaan... KIITTÄMÄTÖN PASKA.
Lasten ainoa aito kiitollisuus ja rakkaus kuuluisi näkyä vanhempiensa vanhuuden hoivana mutta tunne kylmä lapsikin voi koitua rakastavan vanhemman yksinäisyyden kohtaloksi.
Jos omat vanhempani olisivat olleet kunnolliset vanhemmat, niin voisin harkita heidän hoitamistaan, mikäli olosuhteet sen sallisivat. Mutta lapsuuden jälkeen joutuisin mieluummin vaikka vankilaan kuin heidän uhrikseen enää toistamiseen.
En myöskään odota omilta lapsiltani mitään, tietysti yritän kasvattaa heidän kunnioittaen ja toivon, että he haluaisivat olla aina kanssani tekemisissä, mutta ymmärrän, että varsinkin jos hoitamisesta puhutaan, niin se voi olla hyvällekin lapsi-vanhempi-suhteelle liian iso rasite.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitkä on vielä matka siihen, että tajuatte että te ette ole yhtään mitään.. Ilman vanhempianne, lapsianne, ytheisöänne, tätä maailmaa ja sen ihmisiä....
Olet aivan oikeassa, en voisi paremmin asiaa kuvailla
Sinulla varmaan on henk.koht. kokemusta kyseisestä aiheesta ?
Rakastettu, merkityksellinen, ihmisten elämään iloa ja vaikutusta tuonut ihminen saa ympärilleen huolehtijoita ja hoivaajia...
Yhdentekevä ihminen unohdetaan eikä hänestä jakseta pitää huolta.
Tosi kuin vesi.
Voi olla kaikkea tuota, mutta jos ei ole saanut omia lapsia eikä ole sisaruksilla lapsia ja kaikki kaverit on jo vanhoja niin kukas sitten hoivaajaksi...
Siksi en sure sitä, että vanhempani laittavat muutamassa vuodessa omaisuutensa menemään ja meille lapsille jää pelkät velat.
miksi olen "tehnyt" noi lapset...Ne vaan tulivat.