Eräs äiti selitti silmä kirkkaana puolitoistavuotiaan tukistelusta. ov

Mikä tavoite teillä tukistajilla ja läpsijöillä on kasvatusmielessä? ja minkälaisen viestin annatte lapsille ristiriitojen selvittämisestä?



Oletatteko, että lapsi osaa erotella mikä on vanhemman kasvatusta eli ts hyväksyttävää väkivaltaa ja mikä taas ei esim lasten (tai aikuisten) välinen erimielisyyksien selvittely? saati, että lapsi osaisi erotella saako aikuista tukistaa/ läpsiä kun ei se toimikaan kuten lapsi haluaa?

Tottakai tukistaminen on väkivaltaa. Vai saako teidän miehenne, työnantajanne, isänne ja äitinne tukistaa teitä, jos teette jotain väärää, olette liian kovaäänisiä, juoksette, riitelette tms.

Aikuisia ei enää kasvateta!

tukisteta vaan rajat laittaa poliisi.

Oot varmaan itse juur semmonen hullu pahoinpitelijä äiti kommenteista päätellen... Siinä ei tarvitse kenenkään olla mitenkään "asiallinen-ja-kertoo-sille-äipälle-suoraan-lässynlää... Kyl mä ainaki ilmoittaisin lastensuojeluun!

kyseessä on kerran tuttu ihminen, niin miksi ei voi keskustella asiasta hänen kanssaan sitten ihan itse, vaan pitää ruveta lastensuojelua kuormittamaan. tukistaminen on kuitenkin sen verran pikku juttu, että vanhemman tulisi ainoastaan löytää uusia tapoja puuttua niihin tilanteisiin. tämmöinen opastus onnistuu ihan hyvin läheisiltäkin ihmisiltä, kun vaan esittää asian asiallisesti ja antaa vaikka jotain fakta tietoa. ei kyse ole mistään paatuneista psykopaateista tai väkivaltaisista hirviöistä, vaan vanhemmista joilta puuttuu oikea tieto ja keinot.

Minulla on kaksi todella temperamenttista lasta. Siis ovat uhmakautena tulleet päälle, koittaneet purra, lyödä ja repiä ja lisäksi karjuneet kuin hullut. Koskaan en ole satuttanut kumpaakaan lasta fyysisesti. Isompaa olen joutunut rauhoittelemaan sylissä silloin kun hän oli n. 2v, sillä meno oli niin rajua. Jos aikuinen ihminen ei kykene asettemaan rajoja kajoamatta lapseensa, niin vika on aikuisessa ei lapsessa. Ja en todellakaan jeesustele. Arki oli pari vuotta sitten niin rankkaa (lapset pieniä, mies töissä ihan koko ajan, eikä mitään tukiverkkoja), että lasten nukahdettua aloin itkeä. Nykyään lapset ovat edelleen nopeasti kiihtyviä, mutta eivät väkivaltaisia ja osaavat rauhottua/purkaa kiukkunsa rakentavasti. Ja siis tähän on tultu ihan ilman ruumiillista kuritusta.

ei ole ollut oikeasti vaikeatemperamenttisia lapsia, joilla uhma ( KYLLÄ, OIKEA UHMA) ,voi alkaa jo reilu yksivuotiaana. en sano että väkivalta on oikein, mutta kevyt tukistaminen ei mielestäni ole väkivaltaa, eri asia jos rajusti repii hiuksista tai lyö. Minua vaan ärsyttää tällaiset jeesustelijat, jotka on joka asiasta tekemässä lastensuojeluilmoitusta, kun niitäkin lapsia on pilvin pimein, joilla ihan oikeasti on hätä ja joita laiminlyödään. Lapsella pitää olla rajat ja välillä pelkät sanat ei auta.

on vielä niin pieni. :( Voi lapsi rukkaa!! Miten kukaa raskii noin pientä viatonta satuttaa. Oli lapsi sitte miten termpperamenttinen hyvänsä.

;(

vaikea tempperamenttista lasta.

Minun lapseni esim. huusi 2 vuotiaana 3kk kun ei saanut tuttia, ja kyllä yötä päivää, mutta en antanut. Naapurit tekivät jo ilmoituksia, miksi meiltä kuuluu aina huutoa, mutta siihen ei auttanut yhtään mikään, kunnes sitten vasta aika. Tämä lapsi on myös huutanut joka ikinen ilta nukkumaan käydessä 6 vuoden ajan, ikinä ei ole periksi annettu, kaikki mahdollinen on tehnyt, jopa perheneuvolassa, mutta lapsi vain EI TAHDO nukkumaan. Pienenä en todellakaan häntä millään tavalla satuttanut, mutta olen todella surullinen, että silloin kun hän oli 6 vuotias, ja sai koko päivän raivareita milloin mistäkin, ja illalla taas karjui ja karjui sängyssä, ja puri, potki ym. niin kyllä, kyllä tukistin häntä;( Ja täytyy sanoa, että kun lapsi ei ole raivarissa, niin on aivan tavallinen, äärimmäisen fiksu ja sosiaalinen tyyppi, on vaan tavattoman kiihtyvä, eikä osaa hillitä itseään millään tavalla, nyt 7 vuotiaana vähän paremmin... Joten uskon, että tuollaisessa tilanteessa yksinhuoltajalla on aivan liikaa stressiä, ja elämä on lapsen temperamentin takia niin sekaisin, että ehkä joskus vielä annan itselleni anteeksi.



Niin ja olen vielä ammattikasvattaja erityislapsille.

ja on yölläkin taistellut nukkuvan lapsensa kanssa joka käy unissaan päälle. Ei meillä noin kauaa onneksi kestänyt pahin vaihe ja ymmärrän jos pinna palaa ja väsyy niin paljon, ettei jaksa sitä sirkusta. On meilläkin raivottu nukkumaan menosta ja kausittain sitä tapahtuu vieläkin. Toinen taistelutanner on ollut ruokapöytä. J kyllä ne raivarit kestää aika kauan. On multakin naapuri kysynyt miksi se lapsi huutaa apuaa ja tuhma äiti... En nyt jaksa avautua enempää, mutta ärsyttää kun luulet tietäväsi tilanteeni ja avaat jonkinlaisen kurjuuskilpailun aiheesta.



En mä nyt lastensuojeluilmoitusta tekisi jos joku kerran tukistaa, mutta jos kyseessä on jatkuva tapa kurittaa lapsia, niin pahalta kuulostaa ja tod näk. pahenee vielä siitä.

En todellakaan halua mitään "kurjuuskilpailua", tosi vähän edes kellekään olen kertonut, miten vaikea lapsen temperamentti on. Toki, tietenkin he huomaavat kyläillessä ym.

Mutta sen vain halusin tuoda esiin, että on oikesti niiiiiin voimakastahoisia lapsia, että niiden kanssa on pulassa kuka hyvänsä (myös minä töissä, missä olen ammatti-ihmisenä). Ja siis fyysinen kuritus ei ole oikein, mutta ärsyttää monesti vaan lukea näitä, että "lapsi huutaa ja potkii kun ei saa jotain, mutta MINÄ EN tukista", kun toisissa perheissä se raivo on aivan silmitöntä, vuosia jatkuvaa väsytystaistelua, mihinkä ei löydy alkua eikä loppua , eikä mitään järellistä keinoa saada tilannetta rauhoittumaan, kun lapsen kasvatus, aika ja luoja ties mikä, että noistakin äärimmäisen voimakkaista lapsistakin kasvaisi kunnon kansalaisia=D

Minulla on kaksi todella temperamenttista lasta. Siis ovat uhmakautena tulleet päälle, koittaneet purra, lyödä ja repiä ja lisäksi karjuneet kuin hullut. Koskaan en ole satuttanut kumpaakaan lasta fyysisesti. Isompaa olen joutunut rauhoittelemaan sylissä silloin kun hän oli n. 2v, sillä meno oli niin rajua. Jos aikuinen ihminen ei kykene asettemaan rajoja kajoamatta lapseensa, niin vika on aikuisessa ei lapsessa. Ja en todellakaan jeesustele. Arki oli pari vuotta sitten niin rankkaa (lapset pieniä, mies töissä ihan koko ajan, eikä mitään tukiverkkoja), että lasten nukahdettua aloin itkeä. Nykyään lapset ovat edelleen nopeasti kiihtyviä, mutta eivät väkivaltaisia ja osaavat rauhottua/purkaa kiukkunsa rakentavasti. Ja siis tähän on tultu ihan ilman ruumiillista kuritusta.

ei ole ollut oikeasti vaikeatemperamenttisia lapsia, joilla uhma ( KYLLÄ, OIKEA UHMA) ,voi alkaa jo reilu yksivuotiaana. en sano että väkivalta on oikein, mutta kevyt tukistaminen ei mielestäni ole väkivaltaa, eri asia jos rajusti repii hiuksista tai lyö. Minua vaan ärsyttää tällaiset jeesustelijat, jotka on joka asiasta tekemässä lastensuojeluilmoitusta, kun niitäkin lapsia on pilvin pimein, joilla ihan oikeasti on hätä ja joita laiminlyödään. Lapsella pitää olla rajat ja välillä pelkät sanat ei auta.

on yksi erittäin haastava lapsi, muut ovat 'tavallisia'.

Ilman väkivaltaa ollaan saatu kaikki kasvatettua hyvin käyttäytyviksi.

Se haasteellinen lapsi on temperamentiltaan erittäin kiivas, mutta on oppinut kanavoimaan kiivautensaa muuhun kuin väkivaltaan.

Kai sä ilmoitat lapsen pahoinpitelystä viranomaisille etkä vain kirjoita tänne!!! Jos nyt tukistellaan niin mitä tekevät oikean uhman tullessa.

isona asiana pitäis, että ls-ilmoitusta tekisin. Hirvittää vaan lapsen olo, kun vaikuttaa olevan aika diktaattori äiti. :(

isona asiana pitäis, että ls-ilmoitusta tekisin. Hirvittää vaan lapsen olo, kun vaikuttaa olevan aika diktaattori äiti. :(

vaikuta, kun vaan hykertelee, jos saa tukistusta...

ei ole ollut oikeasti vaikeatemperamenttisia lapsia, joilla uhma ( KYLLÄ, OIKEA UHMA) ,voi alkaa jo reilu yksivuotiaana.

en sano että väkivalta on oikein, mutta kevyt tukistaminen ei mielestäni ole väkivaltaa, eri asia jos rajusti repii hiuksista tai lyö.



Minua vaan ärsyttää tällaiset jeesustelijat, jotka on joka asiasta tekemässä lastensuojeluilmoitusta, kun niitäkin lapsia on pilvin pimein, joilla ihan oikeasti on hätä ja joita laiminlyödään.

Lapsella pitää olla rajat ja välillä pelkät sanat ei auta.

Jos ei osaa, ei tee lapsia. Hyvin yksiselitteistä.

Jos ei osaa, ei tee lapsia. Hyvin yksiselitteistä.

ja ehtinyt tehdä niitä lapsiakin, mitäs sitten?

ei tukistaminen ole väkivaltaa

Määrittele.

Mä en hyväksy tukistamista enkä muutakaan lapsen satuttamista.



Yksi hieno äiti (pukeutunut viimeisen päälle Burberryyn ja Bugaboot rattaina) ärsytti mua eräässä kaupassa, kun lapsensa katsoi rauhassa leluhyllyä eikä reagoinut kun äiti sanoi pari kertaa että nyt mennään. No äiti tuli sitten muina miehinä tytön luo, katsoi pari kertaa ympärilleen ettei kukaan vaan näe, tukisti tyttöä ja sanoi uudestaan mairealla äänellä että nyt mennään. Tyttö totteli.



Mulle jäi siitä tosi paha mieli, kun tuo tukistus oli se ainoa auktoriteetin osoitus äidiltä. Ei äänen korotusta tai kädestä pitäen ohjaamista, minkä minä koen normaalisti ensisijaisesti komentamisen merkkinä.

ja ehtinyt tehdä niitä lapsiakin, mitäs sitten?

Minulla on erittäin vaikeatemperamenttinen yksi lapsistani. En tukista, koska se on VÄKIVALTAA ja lapselle lisäksi nöyryyttävää ja lapsi oppii vain sen, ettei äiti ole turvallinen vaan voi satuttaa. Lapsi myös oppii, että jos joku ei toimi kuten hän haluaa niin myös hän voi tukistaa, lyödä jne. Lapset oppivat eniten MALLIOPPIMISEN kautta. Lapsi saattaa myös purkaa omaa turvatonta oloaan (ja olo on varmasti turvaton, jos oma äiti tukistaa) kiusaamalla muita lapsia.



Tuo lapsi jota tukistetaan saattaa nauraa siksi, että tilanne on hänelle niin ahdistava, ettei hän tiedä mitä muutakaan tekisi. On paljon lapsia, jotka nauravat, kun ovat hämillään. Myös monet aikuiset saattavat naurahtaa hämillään ollessaan.



En ymmärrä miten joku voi jättää ilmoittamatta lastensuojeluun, jos tietää, että lasta tukistetaan. Jos tuon ikäista jo tukistetaan on aika varmaan, että siitä se väkivalta raaistuu, kun lasta ei ostata kasvattaa vaan on jo alettu käyttää kuritusväkivaltaa.

Tottakai tukistaminen on väkivaltaa. Vai saako teidän miehenne, työnantajanne, isänne ja äitinne tukistaa teitä, jos teette jotain väärää, olette liian kovaäänisiä, juoksette, riitelette tms.