Perheemme ei tunnu Perheeltä - räpellämme vaan jotenkin yhdessä

Kaksi vanhaa puuta, vaikket sitä nää

katsoo kevääseen, seisoo erillään

ja jossain alla maan

ne kaiken aikaa yhteen punoneet on juuriaan



Näin ainakin meillä.



Mutta ehkä voisitte yrittää puuhata enemmän yhdessä, jos tuo häiritsee.

muut voivat ajatella teistä samoin.

Yhteistä tekemistä? Keskustelua?



En tiedä onko se muillakaan sen ihmeellisempää. Tallustetaan päivästä toiseen ja yritetään selvitä tylsyydestä ja ongelmistä.

se on vaan sellainen tunne.. En ajattele meidän perheen etua jotenkin kollektiivisesti, kuten moni tuntuu tekevän, en voisi ajatellakaan että meillä pidettäisiin joku "perhepalaveri", ihan hassua.. Jotenkin oudon epätodellinen olo tulee kun ajattelen meitä perheenä. Lapset on vielä pieniä, ehkä se johtuu siitä ettei ole sellaista meidän porukka -fiilistä hitsautunut.



ap

Puuhataan yhdessä, minä laitan ruokaa ja lapset auttavat tai leikkivät isänsä kanssa sillä aikaa. Ollaan lähinnä perheen kesken, ulkoillaan, käydään ravintolassa syömässä, museoissa, tapahtumissa jne. Pääosin siis ollaan, mutta aina yksi erityinen juttu, vaikkapa kahvilla käynti, viikonloppuun mahtuu. Miestä ei paljon viikolla kotona näy ja parempi niin:-)



Siis mulle sopii "perheeksi", että viikonloppuna ollaan perheen kesken, jolloin lapset vievät huomion - ei varsinaisesti tarvitse "tylsistyä" tylsän miehen kanssa;-) Viikolla saan sisältöä osa-aikatyöstäni ja saan hoitaa lapset ja kodin omalla tavallani. Nautin, kun mies lähtee työmatkalle!

kaksi vuotta ja silloin oli todella tylsää ja riitoja miehen kanssa. Nyt puheliaat ja vilkkaat lapset täyttävät "perhettä" ja ongelmat pysyvät taka-alalla, ainahan niitä on.