kaksikieliset (suomi-ruotsi) hoi! Auttakaahan nimiasiassa.
Olemme kaksikielinen perhe, miehen suvusta osa täysin ruotsinkielisiä, asuvatkin osa Ruotsissa ja minun sukuni ihan suomenkielisiä. Haluamme lapselle nimen, joka ääntyy mahdollisimman samalla tavalla molemmilla kotimaisilla kielillä. Sukunimi on ruotsinkielinen.
Etunimeksi haluaisimme laittaa pojalle Viljami/Wiljami/tms. Haluaisin, että siellä olisi se i lopussa, ei siis Wiljam tms. Kuulostaako teidän korvaan "eriparilta", jos nimi esim. Viljami Långström? Vai laittaisitteko W:llä? Vai kuulostaako kumpikin huonolta ruotsinkielisen sukunimen kanssa?
Kiitos kovasti, jos joku viitsii vastailla!
Kommentit (9)
en minäkään ole kaksikielinen, mutta mielestäni voitte laittaa kumman tahansa. Jos haluat nimeksi Viljami, niin sitten se. Aavistuksen verran paremmalta kuulostaa kuitenkin tuo nimi ilman i:tä.
Miten olisi muuten Valtteri/Valter?
Me ollaan päädytty sellaisiin nimiin, jotka löytyvät sekä suomen että ruotsin kielestä. Mekin haluttiin sellaiset nimet, että äännetään edes suurin piirtein samalla tavalla sekä ruotsiksi että suomeksi. Tällaisia nimiä olikin yllättävän vaikea löytää (tai löytyihän niitä, mutta ei kumpiakin miellyttäviä).
Itse taipuisin laittamaan ruotsinkielisen sukunimen kanssa ruotsinkielisen etunimen, eli ilman sitä i:tä. Mutta eihän siinä mitään vikaa ole i:n kanssakaan. Onhan Suomessa vaikka kuinka paljon suomenkielisiä, joilla on ruotsinkielinen sukunimi ja etunimi ihan suomenkielinen.
Meillä kun on jo vanhempia lapsia, mietin asiaa esim. koulun kannalta. Jos lapsi on ruotsinkielisessä päiväkodissa ja koulussa, joutuu aina selventämään nimen kirjoitusasua (ja silti monet varmaan kirjottaisivat sen ilman sitä i:tä). Mutta ei siis mikään vakava asia, monethan joutuu tekemään tätä ilman kaksikielisyyttäkin.
Viljami Lågnstrompa on eripari nimi. Miten olisi Ville?
Mä oon se suomenkielinen äiti.Isän suku ruotsinkielisiä. Meillä laitettiin pojille aikoinaan nimet Anton ja Aron.
Helppo lausua molemmilla kielillä, mut suomenkieliset helposti käyttää puheessa muotoja "Anttoni" ja Aaroni" - kalskahtaa omaan korvaani...Parinkymmenen kaksikielisen vuoden aikana oma korva on herkistynyt noille suomi-väännöksille...Suomenkieliset nimet pitkiä i-päätteineen...
Pojat on ruotsinkielisissä kouluissa ja ovat ainakin itse olleet nimiinsä tyytyväisiä.
Eli tän puheen jälkeen valitsisin ehdottomasti nimen Wiljam/Walter ym -siis ilman i:tä!
Esim. loppueet lausutaan molemmissa kielissä. Eli Lasse, Kalle ja Ville lausutaan samoin molemmissa kielissä.
Eli sopisiko vaikka Ville Långström?
olla kaksikielisiä, mutta on ruotsinkielinen sukunimi. Meidän lapsella on "umpisuomalaineh" etunimi, eikä mua ole häirinnyt se, että etu- ja sukunimi ovat eriparia. Nyt vasta olen kiinnitänyt huomiota, että tällaisia etu-sukunimipareja on hyvin paljon, joten tuskin se kuulostaisi ainakaan suomalaisesta mitenkään oudolta.
Ei mun korvaan kuulosta mitenkään hullulta että on suomenkielinen etunimi ja ruotsinkielinen sukunimi. Tunnen sellaisia vaikka kuinka paljon.
No, itse en ole kaksikielinen (enkä -mielinenkään ;)), mutta itse laittaisin ruotsinkielisen sukunimen kanssa ruotsinkielisen etunimenkin. Eli tässä tapauksessa ihan Wiljam.