Voi HITTO miten lapset onkaan tänään olleet rasittavia!!!

Esikoinen (8 v.) ei ole ollut koulusta tulon jälkeen hetkeäkään tyytyväinen mihinkään, vaan kitisee vähän väliä jostain mulle ja kaikki on mun vikaa ja mä olen tosi tyhmä kun en hetipaikalla suostu lähtemään etsimään jostain häkkivaraston uumenista jotain lelua jota lapsi kaipasi...

KOKO AJAN ollut valivalivalia ja kiukutteluitkun tuhertamista ja huutamista ja äkäilyä, milloin mistäkin.



Lisäksi hän purkaa (ilmeisesti väsymystään ja kärttyisyyttään) pikkuveljeensä (kohta 3 v.) joka vähän väliä siis kirkuu ja itkee. Sen lisäksi pikkuveli myös sotkee koko ajan, tänään taas tällainen päivä että hän lienee niin täynnä virtaa (tai mitälie??) että yrittää jatkuvasti kiivetä joka paikkaan, siirtelee ja kantaa keittiön tuoleja huoneesta toiseen ja kun yhdestä paikasta hänet vie kiipeämästä ja palauttaa tuolin keittiöön, on taas kohta raahaamassa toista tuolia jonnekin muualle.. ja äsken kippasi eteisen pikkutilpehöörilaatikon keskelle lattiaa (en jaksanut edes alkaa siivota, olkoon siellä!)



Ja itsellä tietysti sietokyky alhaalla huonosti nukutun yön jälkeen.. molemmat lapset kipittivät yöllä parisänkyymme ja heräilin varmaan 100 kertaa yön aikana, pienempi potki mua vähän väliä mm. päähän, ja isompi veti peiton itselleen tai potki sen pois meidän päältämme moneen otteeseen.





Kyllä tää päivä on taas ollut näitä äitiyden tähtihetkiä, argh!!



Vähänkö on hienoa, jahka lapset muuttavat omilleen!