Pystyisitkö olemaan viikon erossa lapsistasi?
Eli olisiko viikon ero lapsistasi sinulle ihanaa vai olisiko aika yhtä tuskaa ja ikävää? Minkä ikäisiä lapsesi ovat?
Ja ajatuksena on, että ero olisi ns. vapaaehtoinen eli olisit vaikka matkoilla tms. kiva juttu ei siis pakkoero (esim. joutuisit sairaalaan).
Kommentit (30)
mutta luultavasti se menisi ohi kun siellä matkalla olisi niin kivaa.
Isommasta lapsesta (5v) mun olisi helpompi olla erossa viikko, mutta pienempi tuntuu vielä niin äidin pikkuiselta (2v) että mua jännittää jo sekin, pystynkö olemaan siitä erossa neljä päivää parin kuukauden kuluttua...
viikonloppu vielä onnistuu ja silloinkin on jo kova ikävä. Lapset 8, 5 ja 3v.
Olen ollut reissussa tai mies on ollut lasten kanssa reissussa, jopa 2 viikkoa. On ollut aikaa tehdä itselle tärkeitä juttuja ja saanut ladattua akkuja.
en ikävöinyt, pidin hauskaa ja rentouduin viikon viime kesänä :)
Kun piti itsensä liikkeessä ja teki mieluisia OMIA juttuja ja ajatteli sen olevan vuodesta vain yksi viikko niin mahtava reissu tyttöporukalla oli!
Niin ja lapsi 4v
kun mies ja lapset on olleet reissussa.
On ollut aivan ihanaa :)
Mutta että MINÄ lähtisin ilman lapsia viikoksi reissuun... ei ikinä!
lapset 4 kpl 7-18v
ikävä on kova, mutta kun tiukasti ajattelee, että lapsella on kivaa ja tekee hyvää molemmille ja puhelinta voidaan käyttää niin kestäähän tuon.Nuoremmasta, 1.5 v en ole ollut erossa päivääkään, pisimmillään kait kolmisen tuntia.
6-vuotiaasta lapsestani, 2 viikkoa, kun hän oli isällään. Olihan se rankkaa, toisaalta "pelottavan" nopeasti siihen sopeutui. Tietysti kun tiesi, että hän on hyvässä hoidossa ja toisella on yhtälainen oikeus nauttia lapsensa seurasta ja lisäksi itselläni oli hyvin "lomantäyteinen" kaksi viikkoa uuden mieheni kanssa, mutta voi pojat että oli mahtavaa saada lapsi taas kotiinkin!
Aluksi olisi varmaan aika orpo olo, kun on tottunut touhuilemaan lasten kanssa, mutta nopeasti varmaan tottuisin.
Lapset 4v ja 4kk
1-3 viikkoa, koska ei pysty pitämään lomia välttämättä samaan aikaan minun kanssa. Kivasti aika menee, treenaan, tapaan ystäviä, käyn leffassa jne.
Varmaan vikoina päivinä alkaisi tulla ikävä, mutta tuskin mikään suunnaton ja tuskainen. Lapsi 5 v.
on se rentouttavaa elää ihan itseään varten :)
Lapset nykyään 9-13 veet.
oltiin toukokuussa 8pv ulkomailla ilman lapsia eikä tullut yhtään ikävä. olisin voinut olla vielä ainakin viikon.
kyllähän se siinä lähtötilanteessa tuntui pahalta jättää lapset jotka sanoo että heille tulee ikävä kun lähdette, mutta tunne kyllä menee äkkiä ohi kun ajattelee tulevaa matkaa :)
toki ikävä purkaantui siinä vaiheessa kun oltiin kotona ja lapset juoksi syliin, mutta kuitenkin..
ja lapset: kolme villiä poikaa 4,7,9v
siitä asti kun nuorin oli 4v., Olen yleensä sen ajan tehnyt mm.ylitöitä eli kerännyt vapaita lapsia varten, tavannut omia kavereitani ja lenkkeillyt sekä nukkunut!! Puhelimitse kuitenkin ollaan lähen päivittäin tekemisissä. Kohta kymmenen vuotta menty näin...
oltiin toukokuussa 8pv ulkomailla ilman lapsia eikä tullut yhtään ikävä. olisin voinut olla vielä ainakin viikon. kyllähän se siinä lähtötilanteessa tuntui pahalta jättää lapset jotka sanoo että heille tulee ikävä kun lähdette, mutta tunne kyllä menee äkkiä ohi kun ajattelee tulevaa matkaa :) toki ikävä purkaantui siinä vaiheessa kun oltiin kotona ja lapset juoksi syliin, mutta kuitenkin.. ja lapset: kolme villiä poikaa 4,7,9v
vaikka pystyisin olemaan viikon erossa, niin en halua. Ikävä tulisi, ja reissussa minulla olisi tylsää. Sen sijaan jos lapset lähtisivät matkaan, olisin paljon tyynemmällä mielellä.
Siis olettaen että lapset ovat itsekin kivassa paikassa, esim. mummolassa. Lapset ovat 3 ja 7 v.
Pisin aika kun olen ollut heistä erossa (pakolla tai huvikseen) on 3 päivää. Isompi oli mummolassa viime kesänä koko viikon ja hauskaa oli.
Vauvoja minun oli hankalaa suunnilleen laskea silmistäni ja koko imetysaikana (n. 1,5 v per lapsi) ajatus lapsen jättämisestä hoitoon pariksikin päiväksi tuntui kauhistuttavalta. Sen jälkeen sitten ikävä ei ole pahemmin vaivannut (eipä ole kunnolla ollut tilaisuuttakaan).
itse en pystyisi,jos pojat on ollu yökylässä yhden yön ni vähän on jo ollu haikee olo. en tiedä miksi näin onkin. pojat 2v ja 4v
ottakaa ens kerralla mukaan, voivat jopa oppia uimaan :)
samat tenavat! :D
16-vuotiaasta olen ollutkin - eron jälkeen hän on ollut 8-vuotiaasta lähtien viikon pätkiä kesälomalla isänsä kanssa.
2-vuotiaast en haluaisi olla - ellei tule joku sairaalakeikka.
muistaakseni ensimmäisen kerran kun lapset olivat 2- ja 3-vuotiaat ja sen jälkeen useita kertoja.
Hyvin ovat isin kanssa aina pärjänneet :)