Lue keskustelun säännöt.
Ero mielessä. Kertokaa, miten kestää ero lapsiin viikko-viikkosysteemissä
11.09.2010 |
Hei
Tällä hetkellä elämä niin hankalaa, että eroa harkitsen.
Mutta miten sen erossaolemisen lapiin kestää silloin kun lapset toisella vanhemmalla?
JOs eroamme, tietty itse haluaisin, että lapseni olisivat minulla suurimman osan ajasta, mutta se ei olisi reilua miehelle eikä lapsille.
Miten te erovanhemmat kestätte itse eron ja ikävän lapsiin?
Kommentit (27)
masennus, vai onko sulla joku toinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niistä päättävät aikuiset.
Niin lasten kannalta on todellakin reiluinta että näkevät molempia vanhempia yhtä paljon. Minkä ikäisiä lapset ovat? Ihan pienille tuo viikko-viikko ei sovi vaan esim. 3 päivä ja 4 päivää ja seuraavalla viikolla toisin päin ym.
Kyllä siihen tottuu alkuun tuntui ihanalta kun sai omaa aikaa, sitten tuli jo vähän ikäväkin, mutta nopeasti ne on taas sinun luona.
kun erosta. Ei sekään ole hyväksi että väkisin yrittää lasten takia.
Niin ehkä toi 3-4 päivää olisi helpompi kestää.
Lapset alle kouluikäisiä, mutta ei mitään taaperoita enää.
kun erosta. Ei sekään ole hyväksi että väkisin yrittää lasten takia.
Ei pidä paikkaansa. Lapset kärsivät saletisti enemmän vanhempien erosta kuin väkinäisistä väleistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miksei voida pysyä asiassa? aina joku moralisoimassa.
kun erosta. Ei sekään ole hyväksi että väkisin yrittää lasten takia.
Ei pidä paikkaansa. Lapset kärsivät saletisti enemmän vanhempien erosta kuin väkinäisistä väleistä.
Anna mulle joku tutkimus, niin tutustun mielelläni. Minulle kun ovat hvyin monet ammattilaiset sanoneet, että lapset kyllä aina selviää.
Eihän se mikään ihanne ole! Päinvastoin, joutuisin tekemään jotain mitä viimeiseksi haluaisin. Mutta jos saan jatkuvasti jo fyysisiä oireita tästä sinnittelystä, stressi-ihottumaa jne. jne.
Ei pidä paikkaansa. Lapset kärsivät saletisti enemmän vanhempien erosta kuin väkinäisistä väleistä.
Kaikki erot eivät ole sellaisia, että lapsille puhutaan pahaa toisesta vanhemmasta, tieto ei kulje vanhempien välillä ja huoltajuudesta taistellaan oikeudessa.
Meillä oli todella kireä tunnelma jo vuoden verran. Kun vihdoin otimme eron puheeksi ja totesimme molempien sitä haluavan, helpotti heti, vaikken päässytkään vielä pariin kuukauteen muuttamaan lssten kanssa. Sovimme että lapset ovat meillä vuoroviikoin, ex auttoi muutossa, nyt viestittelemme tarvittaessa vaikka päivittäin lasten asioista. Onneksi erosimme ajoissa. Jos olisimme vielä vuodenkin sinnitelleet yhdessä, ei erosta olisi taatusti tullut näin "kaunista".
Tietenkin erossa on ollut opettelemista myös lapsilla ja se on omalla tavallaan ollut heille rankkaa, he todella hyötyvät siitä että vanhemmat ovat jälleen onnellisia eivätkä yritä olla väkisin yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
-systeemistä on monet asiantuntijat olleet sitä mieltä että ei ole lapselle hyväksi, aikuisilla omat pysyvät kodit mutta lapset heittopusseina kahden kodin välillä.
Siksi meille ei tuota systeemiä, lapset isällä viikon plus yhden viikonlopun (tai muutaman arkipäivän isän viikonlopputyöstä johtuen). Isä ei kyllä muutenkaan ole lapsia hoitanut 50/50 enkä usko että sitä jaksaisi pitkään.
olisi heillä yksi pysyvä koti ja vanhemmat vaihtelisivat kahden kodin välillä. Mutta eihän se näin mene koskaan, vanhemmat saavat pitää oman kotinsa, lapset laitetaan ravaamaan kahdessa kodissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se se onnen tuo - ehkä teille. sinulle MUTTA erittäin harvoin lapsille!!!!!!!!!!!!!!!
..ei tida vaan moni niin toimia, KUN oma napa on lähin napa....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanha fraasi "ei se vaihtamalla parane" on mun elämässä ainakin pitänyt hyvin paikkaansa. Aiemmin hyppelin suhteesta toiseen, pakenin jotain, en oikein itsekään tiedostanut mitä. Kuitenkin jokaisessa suhteessa oli jotain tuttua, minä. Sitä aina vie uuteen suhteeseen ne samat OMAT ongelmansa. Eli vasta kun olet selvittänyt omat ongelmasi, voit saada varmuuden siihen, että onko suhteen jatkamisella järkeä. Mieti myös kokonaisuutta, onko oma onnellisuutesi ainoa asia mikä painaa vaakakupissa. En tarkoita, että pitää olla onneton, mutta onko oman onnen metsästys syy laittaa lasten onni sekaisin...
Nykyisen mieheni kanssa olen ollut 15 vuotta yhdessä. Ollaan yhdessä kasvettu aikuisiksi. On ollut vaikeaa, on joskus mietitty eroa. Aina on jatkettu, entistä vahvempana.
ja lapset nyt 4,5v ja 3v. Onhan se rankkaa lapsille ja aikuisille. Mutta minä en todellakaan rupeisi itse asumaan vuoroviikoin samassa kämpässä ku ex, niinkuin joku valopää kirjoitti.
Lapsilla on kaksi kotia, molempiin he ovat yhtä tervetulleita, molemmissa on omat sängyt, lelut ja vaatteet. Säännöt on myös oltava samat, lapsille rytmit ja säännöt luovat turvallisuutta.
Meillä vaihto tapahtuu perjantaisin päiväkodilla, ei tarvitse nähdä exän naamaa, tunne on samanpuolinen molempiin suuntiin.
Puhelimessa puhuminen onnistuu kun ei tarvitse nähdä.
Alkuun ikävä vaivasi mutta siihenkin tottuu, mulla on vielä murkku kotona joten en ole täysin lapsivapaa viikkoa. Alkuun lapset voivat oireilla kiukuttelulla tms. mutta sekin menee ohi. Meillä lapset kysyvätkin että montako päivää on isin päivään, sitten niitä lasketaan kalenterista ja sormilla.
Lapsille soitan joka ikinen ilta hyvät yöt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se se onnen tuo - ehkä teille. sinulle MUTTA erittäin harvoin lapsille!!!!!!!!!!!!!!!
mutta MIES HALUAA, sanoi vielä että en minä voi hänen lähtöään estää. Kahlitsenko minä hänet johonkin navetannurkkaan niin eipähän lähde???
ja lapset nyt 4,5v ja 3v. Onhan se rankkaa lapsille ja aikuisille. Mutta minä en todellakaan rupeisi itse asumaan vuoroviikoin samassa kämpässä ku ex, niinkuin joku valopää kirjoitti. Lapsilla on kaksi kotia, molempiin he ovat yhtä tervetulleita, molemmissa on omat sängyt, lelut ja vaatteet. Säännöt on myös oltava samat, lapsille rytmit ja säännöt luovat turvallisuutta. Meillä vaihto tapahtuu perjantaisin päiväkodilla, ei tarvitse nähdä exän naamaa, tunne on samanpuolinen molempiin suuntiin. Puhelimessa puhuminen onnistuu kun ei tarvitse nähdä. Alkuun ikävä vaivasi mutta siihenkin tottuu, mulla on vielä murkku kotona joten en ole täysin lapsivapaa viikkoa. Alkuun lapset voivat oireilla kiukuttelulla tms. mutta sekin menee ohi. Meillä lapset kysyvätkin että montako päivää on isin päivään, sitten niitä lasketaan kalenterista ja sormilla. Lapsille soitan joka ikinen ilta hyvät yöt.
mutta mies lähti, yhtäkkiä ja varoittamatta, miettimättä ja keskustelematta miten se lapsiin vaikuttaa jne. Ehdotti viikko-viikko -systeemiä, sanoin heti ettei onnistu. Lapset saavat pitää kotinsa eikä heitä aleta heittelemään kahden kodin välillä sen takia että isi innostui ryyppäämään ja naisissa juoksemaan.
Se on lapsille liian rankkaa.
Jos molemmat vanhemmat ovat täyspäisiä niin äidille YKSINHUOLTAJUUS ja isälle tapaamisoikeudet esim. yksi viikonloppu. Lisäksi muutamia arkitapaamisia esim. 1-2 kertaa viikossa.
Lisäksi äidille veto-oikeus jos haluaa esim lähteä lasten kanssa viikoksi tai kahdeksi matkoille niin isä ei voin tapaamisoiketeen vedoten torpedoida matkoja. Isä saa tapaamiset matkan ajalta etu- tai jälkikäteen.
Sitä paitsi tämä kolmen asunnon tapa nyt on järjettömyyden huippu. Idiootit eivät tajua mitä kolmen asunnon ylläpito maksaa.
Huudellaan vaan huutamisen takia.
en todellakaan halua jakaa kotiani exän kanssa, miksi pitäisi. Enkä myöskään halua nähdä häntä, miksi pitäsi.
En todellakaan halua täällä kertoa syitä miksi, mutta voin vaan sanoa että on ihan pätevät syyt.
Joskus on asioille oikeasti päteviä syitä, ne ei todellakaan tänne kuulu toisten ruodittaviksi.
t. 18
joo ei ole todellakaan reilua erota, mutta kuulisin silti kokemuksia niiltä, jotka OVAT eronneet.
Jos olis mahdollista, niin kai mä nyt pysyisin yhdessä, ennen kaikkea siksi, että lapset ei kärsisi. Siitä syystä sinnittelen ja sinnittelen ja ärjyn lapsille, kun ahdistaa niin paljon.