Erostamme on 7 vuotta ja exä ei vieläkään vie "entisiä" lapsiaan uuteen kotiinsa yöksi.

(joka toinen vkl pitkä vkl ja joka viikkokin yhden yön), joten siinä suhteessa ok. Mutta kovasti ihmettelen, että tämä uusi vaimoke edes antaa miehensä lähteä tapaamaan lapsia muualle ja se on tavallaan nykyisiltä lapsilta pois. Mutta tapansa kullakin! Meillä onneksi lapset tykkäävät tästä systeemistä, varsinkin kesällä ovat aivan onnessaan, kun koko suvun mökit saman järven rannalla ja on paljon kavereita. Uusi vaimoke jopa käy silloin mökillä kylässä ja "sisarukset" saa tavata toisiaan ;))) Tänä vuonna muuten nuo uudet lapset ovat saaneet tulla meidän lasten synttäreillekin. ap

Myös isä saa tällöin keskittyä täysin lapsiinsa ja lapset isäänsä, kun ei ole isän uuden perheen jäseniä paikalla. Tärkeintä on se, että isä tapaa lapsiaan. Ei exälle kuulu se, että missä ja miten tapaa.

tyytyväinen, lapsesi saa oikeasti vain ja ainoastaa isänsä huomion!



Itse olen erolapsi ja olisin oikeasti arvostanut tuollaista, että saisin isän jakamattoman huomion.

joskus tulee mietittyä, että millaisen elämän exä sai nyt erottuaan....ei vaikuta kovin tyytyväiseltä, joutuu kaikki asiat aina kysymään uudelta naiseltaan.

mielestäni on aivan käsittämätöntä että ex-miehellä on kaksi elämää - yksi uuden, yksi vanhan perheen kanssa. joka muuta väittää ja keksii miksi tapaamisen mökillä ja mummolassa on parempia kuin isän uudessa kotona joutaisivat pysähtymään ja miettimään mitä väittävät.



tässä tapauksessa molempien liittojen lapset jäävät vaille mahdollisuutta oppia tuntemaan sisaruksensa (olkoonkin että ovat puolikkaita tai uuden liiton kautta tulleita) eivätkä opi tuntemaan isäänsä kokonaisuudessaan. sekö on hyvä?



toivon totisesti etten koskaan päädy eroon tai että jos päädyn, pystymme toimimaan siinä kuin selväjärkisten aikuisten kuuluu...

omat ajatukset täällä usein käännetään päälaelleen. Meillä onneksi 100% toimivat suhteet täällä kotona ja mulla ihana mies, myös lapsille. ap

Itse avioerolapsena ja yhden puolisiskon (sama isä) omaavana olisin kyllä tuntenut itseni todella hylätyksi jos en olis ollu yhtä tervetullu sekä isän että äidin kotiin ja sydämeni olisi särkynyt jos en olisi saanut olla isosisko pikkusisarelleni.

Mitä sitten? Pääasia että isä ja lapset tapaavat toisiaan.

Lapsethan menee tapamaan isäänsä, vai? Ei isän uutta vaimoa, ei isän uutta kotia tai perhettä. Vaan isäänsä.

Silloin kait varmaan ihan sama missä ja miten ne tapaamiset toteutuu, pääasia että toteutuu.



Tiedän erään miehen, jolla on vaimo ja 4 lasta. Aiemmasta liitosta on muyös lapsi, mutta tämä ei ole koskaan tullut miehen kotiin. Tapaamiset on kaupungilla tai lapsen kotona.

Kyseinen vaimo ei siis koskaan ole joutunut leikkimään mitään uusperhe-äitipuolta toisen naisen lapselle.

Eikä lapset ole koskaan joutuneet jakamaan isäänsä, mitään mustasukkaisuusdraamoja tai kateuskohtauksia ei ole tullut, ei myöskään yhteentörmäyksiä kun erilaiset tavat ja perheet ja tottumukset törmää.



En tiedä miksi tähän ratkaisuun on päädytty.



Miehen 4 lasta eivät varmaan edes tiedä, että heillä on sisko jossakin.

että pakettiin tulee muutama lapsikin. Meidän lapset eivät koe olevansa samalla viivalla heidän uusperheen muiden lasten kanssa. ap

mieheni ex:ä ei sallinnut tuoda lapsia meidän kotiin ettei vaan tutustuisivat minuun ja näkisivät miten isi asuu. muutama vuosi meni ennen kun saivat luvan.

mutta ajattele, että nämä uudet lapset joutuvat olemaan ILMAN ISÄÄ, KUN EX MIEHESI TAPAA SINUN LAPSIASI.



Oikeasti tuo voi olla ihan hyväkin juttu. Niin ja asiahan ei edes kuulu sinulle, sinulle kuuluu vain, että isä hakee lapset sovitusti ja palauttaa sovitusti. Lapset voivat hyvin ja saavat ravintoa. Isä on lasten toinen BIOLOOGINEN VANHEMPI, JOLLA ON MYÖS PÄÄTÄNTÄ VALTAA OMAAN LAPSEENSA.

Onhan tuo nyt todella outoa. Eikö lasten pitäisi olla osa isänsä arkea? Se on mahdotonta jos ei edes isän kotiin pääse.. Sama jos kaksi aikuista seurustelisi ja tapaisi aina vain kahviloissa, hotelleissa yms., ei koskaan toistensa kotona. Ei kai voisi kovin vakavasta ihmissuhteesta silloin puhua?

isähän siitä vastuun kantaa, ap:n lapsetkin ovat isoja...

mutta ajattele, että nämä uudet lapset joutuvat olemaan ILMAN ISÄÄ, KUN EX MIEHESI TAPAA SINUN LAPSIASI.

juu ja ne ensimmäiset lapset näkevät isäänsä vielä harvemmin. täältä av:lta kun lukee näitä ero/uus/yms.perheiden juttuja niin surulliseksi tulee.

Onhan tuo nyt todella outoa. Eikö lasten pitäisi olla osa isänsä arkea? Se on mahdotonta jos ei edes isän kotiin pääse.. Sama jos kaksi aikuista seurustelisi ja tapaisi aina vain kahviloissa, hotelleissa yms., ei koskaan toistensa kotona. Ei kai voisi kovin vakavasta ihmissuhteesta silloin puhua?

Miten lapset voi olla osa isän arkea, jos lapset asuu ja viettää suurin osan elämästään äitinsä luona?

Lapset kuuluu isän elämään. Eivät tämän vaimon elämään. Kenen perheeseen he kuuluvat, ketkä kuuluu lapsen perheeseen?

Missä on lasten koti?

Kuvitelma, että perhe määritellään esim, tämän isän ympärille niin, että siinä on tuo mies, hänen ex-liiton lapset (jotka kävyät tapaamisella, mutta asuvat toisaalla), uusi vaimo, vaimon lapset, yhteiset lapset - se on soma, mutta ei ollenkaan todellinen.

Entäs jos perhe määriteltäisi vaimon mukaan, ja siihen kuuluisi silloin ihan eri ihmiset!

Tai lasten mukaan, jolloin siinä kenties ei tämä isän vaimo lapsineen olisikaan!

Jos on etävanhempi ja tapaajavanhempi, ei harvakseltaan käyvät lapset oikeasti voi olla osa sitä perhettä tai arkea.

Eihän se toisaalla asuva isäkään ole osa lasten arkea - ei edes sitten, vaikka tapaamiset olisi isän kotona!

Minusta mies toimii tosi fiksusti. Hän tapaa lapsiaan, mutta ei vaadi vaimoltaan mitään uusperhe-leikkiä, ei myöskään mitä äitipuolen roolia.

Eikä hän vaadi lapsiltaankaan mitään sopeutumista toisenlaisen perheen sääntöihin, eikä lapsille tule tunnetta, että ovat kakkosia. Ei mitään mustasukkaisuutta; isillä onkin siis tämmöinen elämä ja nuo lapset saa meidän isin ihan njoka arkipv.. jne.

Ja ap hei: oletko kysynyt lapsiltasi, haittaako heitä etteivät he pääse tapaamiselle isän kotiin tai tapaamaan isän nykyistä vaimoa + lapsia??? Oletko kysynyt, onko tapaamiset ikäviä nykymuodossaan? !

IHAN YHTÄ HARVOIN NE ENSIMMÄISET LAPSET TAPAAVAT ISÄÄNSÄ VAIKKA TAPAAMISET TOTEUTUISIVATKIN ISÄN KOTONA!!

Ex-liiton lasten kohdalla mikään ei siis muutu, riippumatta missä tapaaminen toteutuu. Mutta kun se toteutuu jossaion muualla kuin miehen kotona, miehen nuoremmat lapset uudesta suhteesta eivät saakaan joka viikonloopua viettää aikaa isin kanssa !

mutta ajattele, että nämä uudet lapset joutuvat olemaan ILMAN ISÄÄ, KUN EX MIEHESI TAPAA SINUN LAPSIASI.

juu ja ne ensimmäiset lapset näkevät isäänsä vielä harvemmin. täältä av:lta kun lukee näitä ero/uus/yms.perheiden juttuja niin surulliseksi tulee.

Onhan tuo nyt todella outoa. Eikö lasten pitäisi olla osa isänsä arkea? Se on mahdotonta jos ei edes isän kotiin pääse.. Sama jos kaksi aikuista seurustelisi ja tapaisi aina vain kahviloissa, hotelleissa yms., ei koskaan toistensa kotona. Ei kai voisi kovin vakavasta ihmissuhteesta silloin puhua?

miehellä jo ekan liiton aikana ja nykyinen koti taas lapsille ihan vieras paikka. Silloin mökki on lapsille luonnollisesti se toinen koti ja lapset saavat tapaamisten aikaan isänsä jakamattoman huomion. Mummolakin on lapsille ennestään tuttu, joten ei huono paikka ollenkaan.

Kuvitelma, että perhe määritellään esim, tämän isän ympärille niin, että siinä on tuo mies, hänen ex-liiton lapset (jotka kävyät tapaamisella, mutta asuvat toisaalla), uusi vaimo, vaimon lapset, yhteiset lapset - se on soma, mutta ei ollenkaan todellinen.

Entäs jos perhe määriteltäisi vaimon mukaan, ja siihen kuuluisi silloin ihan eri ihmiset!

Tai lasten mukaan, jolloin siinä kenties ei tämä isän vaimo lapsineen olisikaan!

Jos on etävanhempi ja tapaajavanhempi, ei harvakseltaan käyvät lapset oikeasti voi olla osa sitä perhettä tai arkea.

Eihän se toisaalla asuva isäkään ole osa lasten arkea - ei edes sitten, vaikka tapaamiset olisi isän kotona!

Minusta mies toimii tosi fiksusti. Hän tapaa lapsiaan, mutta ei vaadi vaimoltaan mitään uusperhe-leikkiä, ei myöskään mitä äitipuolen roolia.

Eikä hän vaadi lapsiltaankaan mitään sopeutumista toisenlaisen perheen sääntöihin, eikä lapsille tule tunnetta, että ovat kakkosia. Ei mitään mustasukkaisuutta; isillä onkin siis tämmöinen elämä ja nuo lapset saa meidän isin ihan njoka arkipv.. jne.

Ja ap hei: oletko kysynyt lapsiltasi, haittaako heitä etteivät he pääse tapaamiselle isän kotiin tai tapaamaan isän nykyistä vaimoa + lapsia??? Oletko kysynyt, onko tapaamiset ikäviä nykymuodossaan? !

Kyllä vain tuollainen järjestely riistää ensimmäisiltä lapsilta isän. Isä on vain setä, joka vie lapsia joinakin päivinä eri paikkoihin tai tapaa hätäisesti mummin luona. Isä ei suostu jakamaan elämänsä tärkeitä ihmisiä näiden lasten kanssa ja jättää suuren osan elämäänsä lastensa ulottumattomiin. Kysytään vaan todellakin näiltä lapsilta vähän isompina, miltä heistä tuntui, kun eivät todella tienneet mitään isänsä elämästä, eivät tutustuneet isän muihin lapsiin eivätkä todellakaan päässeet mukaan isän uuteen elämään. Luulenpa, että lapset kokevat olevansa toisen luokan ihmisiä ja lapsia. He kokevat, että isä häpeää heitä ja isän uusi vaimo ei siedä heitä. Luulenpa, että ovat entistä mustasukkaisempia siitä, mitä on heiltä riistetty pois, toisin sanoen isä, joka jakaa heidän kanssaan paitsi aikaansa myös tärkeimpiä ihmissuhteitaan. Nythän isä käyttäytyy kuin päiväkotien tädit. Viettää aikaa mutta ei anna itsestään mitään.

Kyllä se uusi vaimo vain ottaa paketin laittaessaan hynttyyt yhteen miehen kanssa, jolla on lapsia. Se on fakta. Nuo lapset kuuluvat miehen elämään ja on hyvin normaalia, oletettavaa ja terveellistä isälle esitellä elämänsä tärkeät ihmiset lapsilleen. Myös kiintymyssuhde sisarusten välille on tärkeä, kun isä sitten joskus kuolee. On niitä tukijoita sitten enemmän.

Se, että isä ei vaadi lapsilleen toista kotia, tarkoittaa toisin sanoen sitä, että isä ei suostu sitä antamaan. Isä ei halua olla muuta kuin hetkellinen ilo, leikkisetä, ei isä. Tällainen suhde muistuttaa 1900-luvun ekan puoliskon avioeroja. Tällöin isä yleensä katosi lähes kokonaan kuvioista tai saattoi pari kertaa vuodessa viedä lapsen syömään jäätelöä. Missään nimessä lapsi ei saanut tietää mitään isän uudesta elämästä. Tuntuiko se lapsesta hyvältä? Ei, mutta eipä niitä lapsia ennen niin ajateltukaan avioerojen yhteydessä. Eikä näemmä nykyäänkään, kun niin isien kuin äitienkin on aina vain tavoiteltava sitä omaa onneaan sillä tekosyyllä, että onnellinen isä/äiti takaa myös onnelliset lapset. Mutta unohdetaan yksi asia: itsekäs isä/äiti takaa ainoastaan onnettomat lapset. Ja itsekäshän on sellainen isä, joka ei viitsi/uskalla ottaa lapsiaan mukaan elämäänsä. Kun nehän voisivat ihan häiritä sitä uutta onnea.

uusperheiden äitejä? Kamalia vastauksia, miksi erolasten pitää tyytyä saamaan pieniä paloja isän elämästä? Eivät koskaan saa olla oikeasti osallisina isän arjessa ja elämässä, vaan olisi ihan ok, että lapset ovat täysin ulkona isän normi kuvioista.

Tässä tapauksessa ensimmäisen liiton lapset on kyllä jätetty kylmästi kakkoseksi uuteen perheeseen nähden. Tosi kurjaa, eihän se ole lasten syy, että vanhemmat eroavat.



Itse en ikinä ottaisi ukkoa, joka suostuisi tuolla tavalla 'sivuuttamaan' lapsensa. Outoa, että ei halua heitä mukaan muutuneeseen arkeensa millään tavalla.

Kuvitelma, että perhe määritellään esim, tämän isän ympärille niin, että siinä on tuo mies, hänen ex-liiton lapset (jotka kävyät tapaamisella, mutta asuvat toisaalla), uusi vaimo, vaimon lapset, yhteiset lapset - se on soma, mutta ei ollenkaan todellinen. Entäs jos perhe määriteltäisi vaimon mukaan, ja siihen kuuluisi silloin ihan eri ihmiset! Tai lasten mukaan, jolloin siinä kenties ei tämä isän vaimo lapsineen olisikaan! Jos on etävanhempi ja tapaajavanhempi, ei harvakseltaan käyvät lapset oikeasti voi olla osa sitä perhettä tai arkea. Eihän se toisaalla asuva isäkään ole osa lasten arkea - ei edes sitten, vaikka tapaamiset olisi isän kotona! Minusta mies toimii tosi fiksusti. Hän tapaa lapsiaan, mutta ei vaadi vaimoltaan mitään uusperhe-leikkiä, ei myöskään mitä äitipuolen roolia. Eikä hän vaadi lapsiltaankaan mitään sopeutumista toisenlaisen perheen sääntöihin, eikä lapsille tule tunnetta, että ovat kakkosia. Ei mitään mustasukkaisuutta; isillä onkin siis tämmöinen elämä ja nuo lapset saa meidän isin ihan njoka arkipv.. jne. Ja ap hei: oletko kysynyt lapsiltasi, haittaako heitä etteivät he pääse tapaamiselle isän kotiin tai tapaamaan isän nykyistä vaimoa + lapsia??? Oletko kysynyt, onko tapaamiset ikäviä nykymuodossaan? !

Kyllä vain tuollainen järjestely riistää ensimmäisiltä lapsilta isän. Isä on vain setä, joka vie lapsia joinakin päivinä eri paikkoihin tai tapaa hätäisesti mummin luona. Isä ei suostu jakamaan elämänsä tärkeitä ihmisiä näiden lasten kanssa ja jättää suuren osan elämäänsä lastensa ulottumattomiin. Kysytään vaan todellakin näiltä lapsilta vähän isompina, miltä heistä tuntui, kun eivät todella tienneet mitään isänsä elämästä, eivät tutustuneet isän muihin lapsiin eivätkä todellakaan päässeet mukaan isän uuteen elämään. Luulenpa, että lapset kokevat olevansa toisen luokan ihmisiä ja lapsia. He kokevat, että isä häpeää heitä ja isän uusi vaimo ei siedä heitä. Luulenpa, että ovat entistä mustasukkaisempia siitä, mitä on heiltä riistetty pois, toisin sanoen isä, joka jakaa heidän kanssaan paitsi aikaansa myös tärkeimpiä ihmissuhteitaan. Nythän isä käyttäytyy kuin päiväkotien tädit. Viettää aikaa mutta ei anna itsestään mitään. Kyllä se uusi vaimo vain ottaa paketin laittaessaan hynttyyt yhteen miehen kanssa, jolla on lapsia. Se on fakta. Nuo lapset kuuluvat miehen elämään ja on hyvin normaalia, oletettavaa ja terveellistä isälle esitellä elämänsä tärkeät ihmiset lapsilleen. Myös kiintymyssuhde sisarusten välille on tärkeä, kun isä sitten joskus kuolee. On niitä tukijoita sitten enemmän. Se, että isä ei vaadi lapsilleen toista kotia, tarkoittaa toisin sanoen sitä, että isä ei suostu sitä antamaan. Isä ei halua olla muuta kuin hetkellinen ilo, leikkisetä, ei isä. Tällainen suhde muistuttaa 1900-luvun ekan puoliskon avioeroja. Tällöin isä yleensä katosi lähes kokonaan kuvioista tai saattoi pari kertaa vuodessa viedä lapsen syömään jäätelöä. Missään nimessä lapsi ei saanut tietää mitään isän uudesta elämästä. Tuntuiko se lapsesta hyvältä? Ei, mutta eipä niitä lapsia ennen niin ajateltukaan avioerojen yhteydessä. Eikä näemmä nykyäänkään, kun niin isien kuin äitienkin on aina vain tavoiteltava sitä omaa onneaan sillä tekosyyllä, että onnellinen isä/äiti takaa myös onnelliset lapset. Mutta unohdetaan yksi asia: itsekäs isä/äiti takaa ainoastaan onnettomat lapset. Ja itsekäshän on sellainen isä, joka ei viitsi/uskalla ottaa lapsiaan mukaan elämäänsä. Kun nehän voisivat ihan häiritä sitä uutta onnea.

ihmettelen mistä olet tietävinäsi että mies tapaa lapsiaan "hätäisesti", ei kerro uudesta perheestään tai on hetkellinen ilo ja leikkisetä? Kyllä kai oleminen voi olla ihan yhtä intensiivistä vaikka tapaamispaikka olisikin muu kuin nykyisen perheen koti? Ei ap mielestäni kertonut, ettei mies "anna itsestään mitään", se on oma olettamuksesi.