Lue keskustelun säännöt.
Mistä VIILTELY johtuu?
02.11.2010 |
Tutustuin yhteen naiseen harrastuksen kautta, ja kauhistuin, kun näin hänellä hirvittävät arvet käsissä. Näytti viiltelyarvilta. Sanoi vain, että hurja nuoruus ollut. En sitten enempää kehdannut kysyä. Mistä tuollainen siis johtuu, että haluaa viillellä itseään käsiin? Voisiko joku kertoa? Onko kyseessä joku mielenterveysongelma vai mikä?
Kommentit (12)
henkistä tuskaa. Henkinen tuska on niin raastava että yritys fyysisesti peittää se kivulla on tapa yrittää pysyä kasassa. Aika ristiriitaista mutta näin se on.
Toinen syy viiltelylle voi olla (esim. ranne auki parisuhteessa) halu ja vaatimus saada rakkautta ja tunnetta toisen välittämisestä. Epätoivoinen teko saada sitä kautta edes joku merkki toisen rakkaudesta ja välittämisestä.
Kolmas syy viiltelylle voi olla kostonhimo. Harvinaista kylläkin, mutta joku voi viillellä itseään tietäen että se satuttaa henkisesti jotakuta läheistä.
Itse olen viiltänyt kahdesti elämässäni. Eka oli valtavan ahdistuksen ja syyllisyyden tunteen aiheuttama tunne siitä, että minun pitää rankaista itseäni viiltelemällä.
Toinen kerta oli sellainen, että tunnekylmä ex sai minut niin raivoihini että vedin ranteen auki mielettömän raivon vallassa vain nähdäkseni, välittääkö hän minusta sen vertaa, että auttaisi kun vuodan verta.
Ei välittänyt. Vedin käden auki oikein kunnolla ja verilammikko allani kasvoi. Ex sanoi että haista pitkä paska ja lähti olohuoneen sohvalle nukkumaan korvatulpat päässä ettei heräisi jos vaikka huutaisin apua... Soitin itselleni ambulanssin.
Voitte arvata miten paljon olen KATUNUT näitä kahta kertaa. Mielettömästi. Typerää, impulsiivista, järjetöntä touhua. Mutta niin vain tapahtui, vuosia vuosia sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ystävä kertoi viillelleensä itseään, siis aikuinen ihminen. Vaikea suhde miehen kanssa, henkistä ja fyysistä pahoinpitelyä lasten nähden jne..
Mutta vaikea silti ymmärtää että aikuinen ihminen viiltelee. Sen jotenkin yhdistää teineihin.
Mä en oikeen tiedä mitä pitäis sanoa, muuta kun että ota jalat alle ja lähde.
Jos joku osaisi sanoa että mitä voisi yrittää tehdä toisen hyväksi joka tätä tekee niin olisin tosi kiitollinen. Täällä tilanne on se että viiltelijä on masentunut ja eristäytyy ihmisistä jotka hänestä välittää vaikka muut ympärillä tarjoavat apua. Yrittää peitellä jälkiä. Ei ole ensimmäinen kerta kun henkilö tähän turvautuu ja jälkikäteen katuu mutta aina kun tulee joku isompi kriisi vastaan niin turvautuu taas tähän. Mitä tehdä haluan auttaa mutten tiedä miten toimia? Olen koittanut jutella puhunut tunteja puhelimessa ja pyrkinyt lohduttamaan, minulle vakuutellaan että ei tunnu niin pahalta mutta sitten löytyy taas noita jälkiä. En voi jättää yksinkään asian kanssa mutta kun en tiedä keinojakaan miten auttaa. Mistä apua?
monta on tuossa mainittukin. Ja joillekin viiltely on tapa tuntea olevansa vielä elossa. Kun on jo sisältä täysin turta, on jo onnellinen siitä, että pystyy tuntemaan edes jotain - kipua.
Ja niinkin kauheita tapauksia on, että aikuinen on lastaan viillellyt ja poltellut palavalla savukkeella. :(
Enempää ei varmaan kannata kyselläkään, jos ette kovin läheisiä ole. Kyseinen henkilö on varmaan asian kanssa sinut, kun ei halua piilotella arpiaan.
Jos joku osaisi sanoa että mitä voisi yrittää tehdä toisen hyväksi joka tätä tekee niin olisin tosi kiitollinen. Täällä tilanne on se että viiltelijä on masentunut ja eristäytyy ihmisistä jotka hänestä välittää vaikka muut ympärillä tarjoavat apua. Yrittää peitellä jälkiä. Ei ole ensimmäinen kerta kun henkilö tähän turvautuu ja jälkikäteen katuu mutta aina kun tulee joku isompi kriisi vastaan niin turvautuu taas tähän. Mitä tehdä haluan auttaa mutten tiedä miten toimia? Olen koittanut jutella puhunut tunteja puhelimessa ja pyrkinyt lohduttamaan, minulle vakuutellaan että ei tunnu niin pahalta mutta sitten löytyy taas noita jälkiä. En voi jättää yksinkään asian kanssa mutta kun en tiedä keinojakaan miten auttaa. Mistä apua?
Ei ystävä voikaan muuten tuon enempää auttaa. Voit vaikka soittaa ystäväsi asuinalueen terveyskeskukseen ja selittää asian sinne. Jos ystävääsi ei muuten saa lääkäriin, voi hänen sinne toimittaa vaikka lempeällä huijauksella. Pyydät vaikka ystävääsi tukihenkilöksi mukaan lääkärikäynnillesi, vaikka aika onkin varattu ystävääsi varten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun viilttää itseään, eli tuotaa pahan olon ja kivun fyysiseksi.
Onhan sitä myös niitä jotka viiltävät vain "huvikseen", näyttämisen takia, pelästttääkseen läheisensä jne.
fyysinen kipu helpottaa ahdistusta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aiheesta.
http://www.mll.fi/nuortennetti/mielenterveys/viiltely/
Nyt vain pohdin, miten suhtautua tähän naiseen, tarviiko hän apua? Arvet näyttivät vanhoilta, joten on ehkä jo menneisyyttä tuo viiltely?
ap
aiheesta.
<a href="http://www.mll.fi/nuortennetti/mielenterveys/viiltely/" alt="http://www.mll.fi/nuortennetti/mielenterveys/viiltely/">http://www.mll.fi/nuortennetti/mielenterveys/viiltely/</a>
Nyt vain pohdin, miten suhtautua tähän naiseen, tarviiko hän apua? Arvet näyttivät vanhoilta, joten on ehkä jo menneisyyttä tuo viiltely?
ap
molemmat käsivarret täynnä. Ihmettelijöille vastaan juurikin niin kuin tuo nainen vastasi sinulle.
Mulla ainakin nuo asiat tosiaan kuuluvat menneisyyteen ja en niistä halua uusien tuttavuuksein kanssa puhua. Se että olin teininä masentunut ja muutenkin elämä oli myrskyisää ei ole asia josta haluan puhua kaikille.
Arvet kulkevat mukana koko elämän. Niille on hankala tehdä mitään ja toivon välillä että ne saisin jotenkin piiloon. Tuntuu että ihmiset monesti tekevät minusta ihan vääriä johtopäätöksia arpien perusteella. Olettavat että olen edelleen masentunut tai minussa on "jotain vikaa" kun olen teininä itseäni viilellyt.
Itse en lähtisi toisen ihmisen vanhoilta näyttäviin arpiin mitenkään puuttumaan. Todennäköisesti kuuluvat tämän ihmisen menneisyyteen ja hän on jo ne mörkönsä selättänyt joiden takia arvet ovat tulleet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aiheesta.
<a href="<a href="http://www.mll.fi/nuortennetti/mielenterveys/viiltely/" alt="http://www.mll.fi/nuortennetti/mielenterveys/viiltely/">http://www.mll.fi/nuortennetti/mielenterveys/viiltely/</a>" alt="<a href="http://www.mll.fi/nuortennetti/mielenterveys/viiltely/" alt="http://www.mll.fi/nuortennetti/mielenterveys/viiltely/">http://www.mll.fi/nuortennetti/mielenterveys/viiltely/</a>"><a href="http://www.mll.fi/nuortennetti/mielenterveys/viiltely/</a>" alt="http://www.mll.fi/nuortennetti/mielenterveys/viiltely/</a>">http://www.mll.fi/nuortennetti/mielenterveys/viiltely/</a></a>
Nyt vain pohdin, miten suhtautua tähän naiseen, tarviiko hän apua? Arvet näyttivät vanhoilta, joten on ehkä jo menneisyyttä tuo viiltely?
ap
molemmat käsivarret täynnä. Ihmettelijöille vastaan juurikin niin kuin tuo nainen vastasi sinulle.
Mulla ainakin nuo asiat tosiaan kuuluvat menneisyyteen ja en niistä halua uusien tuttavuuksein kanssa puhua. Se että olin teininä masentunut ja muutenkin elämä oli myrskyisää ei ole asia josta haluan puhua kaikille.
Arvet kulkevat mukana koko elämän. Niille on hankala tehdä mitään ja toivon välillä että ne saisin jotenkin piiloon. Tuntuu että ihmiset monesti tekevät minusta ihan vääriä johtopäätöksia arpien perusteella. Olettavat että olen edelleen masentunut tai minussa on "jotain vikaa" kun olen teininä itseäni viilellyt.
Itse en lähtisi toisen ihmisen vanhoilta näyttäviin arpiin mitenkään puuttumaan. Todennäköisesti kuuluvat tämän ihmisen menneisyyteen ja hän on jo ne mörkönsä selättänyt joiden takia arvet ovat tulleet.
koska selkeä alttius sinulla on siihen, jos teininä tarvitsee itseään viillellä. Kyseessä on vakava häiriö.
että viiltää itseään niin hyvä vain. Tosin sitten ei voikaan ymmärtää miksi joku tuhoaa kehoaan. Itselläkin on vasemmassa reidessä ja sääressä (olen oikeakätinen) useita viiltohaavoja. Aikaa on niistä useita vuosia, mutta ihan aikuinen olin purkaessani henkistä pahaa oloani. Olin masentunut ja ahdistunut erottuani poikaystävästäni.
Onneksi sen verran järki toimi, että en ihan näkyvälle paikalle viiltoja tehnyt. Itselläni arvet on nyt muistutuksena miten paha olo ihmisellä voi olla ilman oikeanmukaista mielenterveyshoitoa.
Miksi eläisin elämäni peläten jotain sellaista mitä ehkä saattaa tapahtua?? En näe siinä mitään järkeä.
En halua roikkua menneisyydessä ja siinä mitä joskus oli, vaan elää tässä hetkessä ja iloita siitä mitä minulla nyt on. Jos koko ajan pelkäisin masentuvani uudestaan, eläisin menneessä ja varmasti todennäköisemmin masentuisinkin.
Olen teininä ne asiat terapiassa saanyt käsitellä mitkä masennukseen ja viiltelyyn johtivat. Olen siis "niistä parantuntu". Muutenkin olen kavanut aikuiseksi ja viisastunut paljon teini-iän myrskyistä. Tuskin meistä kukaan on enää se sama ihminen joka teininä on aikanaan ollut.