Mitä sellaista erityisen hienoa lasten psykiatrisella osastolla voidaan tehdä,

niitä ns. seuloja joihin lapsen poikkeavaa käytöstä tutkitaan. Ja jos lapsella on lääkitys, niin sen vaikutuksen seuraus on turvallisempaa osastolla. Myös tutkimusjaksolla otetaan aika varmasti labroja joita tuskin pystytään ottamaan kotona. Onhan nuita vaikka mitä.

Ja asiaa katsovat ulkopuoliset ihmiset puolueettomasti.

kotona olisi esimerkiksi terapioihin tai terapialeikkiin perehtyneitä asiantuntijoita, lääkehoidon asiantuntijoita, sopivassa määrin sosiaalisia suhteita, jne.



Vertaa nyt vaikka tilannetta, jossa heikkoon kuntoon mennyt influenssapotilas viedään sairaalaan. Voisihan se kotonakin maata sängyssä ja napsia kuumelääkettä, mutta jotenkin se vaan katsotaan viisaammaksi viedä se lääkärien hoitoon sairaalaan.

mutta siellä ammatti-ihmiset seuraavat 24/7 lasta ja huomaavat/tunnistavat, jos on aihetta huolestua.Sehän on kaikkin etu,lapsen ja vanhempien.Vanhemmat eivät välttämättä tunnista esim vakavan sairaudenalkua.Plus, että osastolla on usein tiukemmat rajat kuin kotona,selkeä rutiini ja turvalliset aikuiset...ja mikäli lapsen käytös muuttuu näistä syistä,ei taustalla ole sairaus vaan kasvatus ja turvaton kasvulosuhteet.

Eihän nyt sairaalassa muutenkaan tehdä yhtään mitään erikoista. Samalla tavallahan sitä voi maata kotona potemassa, vedellä vaan pillereitä napaan ja nukkua. Mihin sitä lääkäreitä ja asiantuntijoita tarvitsee, kyllähän sitä nyt äiti tietää parhaiten miten lapsi paranee. Ihan turha ammatti tosiaan koko lääkäri- ja hoitohenkilökunta, varsinkin psykiatrian alalla. Raksalle vaan kaikki töihin, turha niitä hulluja siellä verovaroilla hyysätä.

Eihän nyt sairaalassa muutenkaan tehdä yhtään mitään erikoista. Samalla tavallahan sitä voi maata kotona potemassa, vedellä vaan pillereitä napaan ja nukkua. Mihin sitä lääkäreitä ja asiantuntijoita tarvitsee, kyllähän sitä nyt äiti tietää parhaiten miten lapsi paranee. Ihan turha ammatti tosiaan koko lääkäri- ja hoitohenkilökunta, varsinkin psykiatrian alalla. Raksalle vaan kaikki töihin, turha niitä hulluja siellä verovaroilla hyysätä.

Pitääköhän sun lääkitystä hieman miettiä uusiksi.. ;)

hahmotushäiriöiden, omiinajatuksiin vaipumisen ja toistuvien päänsärkyjen takia, joille ei ole löytynyt selitystä.



Labrat ja psykologin tutkimukset voisi tehdä avohoidossa.

Lapsi itkee ja kaipaa kotiin, pelkää vieraassa paikassa, missä muut "käyttäytyy oudosti" ja äidille nyyhkitään, että lapsi on tosi masentunut ja itkuinen eikä kukaan ei kuuntele mitä lapsi itkee (kotona ei ole itkuinen).

Osastolla on myös tullut univaikeuksia, mistä hoitsut sanoo, et KOTONA rytmi on kääntynyt ja saarnaa levon tärkeydestä lapsen kehitykselle...no kotona lapsella oli turvallinen olo ja hän nukkui ongelmitta, mutta sitähän kukaan ei kuuntele.

Lapsi myös pakotetaan "ryhmiin", joissa hän pelkää huutavia vieraita lapsia ja sitten sanotaan, ettei pysty toimimaan ryhmässä, vaikka kotioloissa kävi ja viihtyi harrastuksissa yms. toiminnassa ikäistensä kanssa.



vihainen ap

monta, monta kertaa ja voin kertoa että: Oikeasti siellä on tosi rauhallista, eikä ole huutaviia ta "oudosti käyttäytyviä" lapsia, koska niitä lapsia ohjataan ja opastetaan koko ajan, ja jos jollakulla on joku autistinen meltdown-kohtaus tms. niin sitä ei alkuunkaan tuoda toisen kanssa tai jos se saa varoittamatta kohtauksen niin se viedään pois. Henkilökunta osaa tosi hienosti katsoa, mikä lapsen käytöksessä johtuu poikkeavista olosuhteista sairaalassa (ei ne siihen ekaa kertaa törmää) ja mikä kertoo jostain isommasta asiasta. Siellä ei myöskään pakoteta lapsia ylipäänsä yhtään mihinkään, vaikka tietysti sitä arvioidaan, että kuinka yhteistyökykyisiä na lapset on. Sen sijaan on täysin mahdollista, että lapsen vanhemmat eivät ole huomanneet että lapsi ei viihdy harrastuksissa ikätoverien kanssa tai ei pidä mitenkään kummallisena sitä, että lapsen nukkuma-aika on myöhään illalla.



Mä luulen, etä sä olet ap nyt kuullut lapsen vanhemmilta vähän valikoidun osan totuutta.

mutta pakko nyt korjata.



Tällä kyseisellä osastolla ei todellakaan ole rauhallista! Tietenkin hoitajat siihen pyrkivät, mutta tästä huolimatta olen lä'hes aina siellä vieraillessani kuullut karmivaa huutoa ja kiroilua.



Lapsi menee kotona nukkumaan joka ilta klo. 20 tehtyään normaalit iltarutiinit. Lapsi on myös syönyt säännöllisesti tavallista kotiruokaa, ulkoillut päivittäin ja vanhemmat pitävät tiukat struktuurit päivässä, koska ovat lapsen siitä huomanneen hyötyvän.



lapsi on viihtynyt harrastuksissaan ja saanut myös palautetta siitä!



Lähettävä lääkäri kummastelee osaston toimintaa, hän ei ole nähnyt lapsessa mitään masennukseen tai varsinaiseen epäsosiaalisuuteen viittaavaa!



Koulussa ei ole ollut ongelmia, kuin juuri hahmottamisen ja yksityiskohtiin jumiutumisen kanssa.



luulisi alan ammattilaisten tajuavan miten traumaattinen tapahtuma herkälle lapselle osastolle laitto voi olla!

Ja mikseivät nämä ammattilaiset KUULE mitä lapsi tai omaiset sanovat? mikseivät he huomioi sitä, mitä mieltä muut AMMATTILAISET ovat lapsen voinnista olleet?



Vielä vihaisempi ap