Lue keskustelun säännöt.
Miksi ainoa hyväksytty ihminen on hoikka ja urheilullinen?
10.09.2010 |
Ylipainoisia haukutaan laiskoiksi mässääjiksi, kaikkien kun pitäisi olla samasta muotista.
Asia, josta saa nauttia, on liikunta. Jos nauttii syömisestä ja tv:n katselusta, sitä ei saa sanoa ääneen.
Sairaalloinen ylipaino on asia erikseen, mutta jos on hieman pullea kuten minä, niin mitä sitten?
Vihaan hikiliikuntaa yli kaiken, huolimatta siitä että joku turhajulkkis Jutta Gustafsberg sanoisi mitä. Kävelyretkistä ja uinnista nautin, mutta juoksemaan tai salille minua ei saa!
Miksi en saa olla vapaasti tällainen kuin haluan?
Olen täysin terve ja työkykyinen, joten en näe syytä laihduttaa. Piste.
Kommentit (23)
En nimittäun usko, että sinulle tullaan kovinkaan usein pyöreydestäsi huomauttelemaan. Eli oman pääsi sisällä on tuo ongelma.
Minua häiritsee se, että nykyään laihuuden ihannointi on korostettua joka paikassa. Ihmisen pitäisi olla laiha, tai ainakin pyrkiä siihen. Lihavan pitäisi ainakin sanoa laihduttavansa ja urheilevansa, vaikka ei oikeasti niin tekisikään.
Työkaverini on juuri sellainen: käy muka jumpassa ja salilla monta kertaa viikossa, ja syö töissä todella kevyesti tyyliin porkkanaa ja salaattia. Vuoden aikana hän ei ole laihtunut tippaakaan, joten oletan ruokavalion olevan teeskentelyä.
Tämä siksi, että lihavaa paheksutaan (jos ei päin naamaa niin takanapäin) jos hän ei edes yritä laihduttaa.
Tarkoitan siis, että minulla ei ole mitään hoikkia vastaan, ja jos joku nauttii urheilusta niin loistavaa!
Minä en nauti, ja pidän syömisestä ja herkuista niin paljon, että laihana väkisin pysyttely tekisi elämästäni ankeaa.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ainakin pidän runsaan muotoisista naisista enemmän kuin hoikista huippu-urheilijan näköisistä.
Meitä on niin moneen junaan. m40
mutta mulla on monta toodella ylipainoista ystävää eikä ainkaaan minun tuttavapiirissäni ole tapana morkata selän takana tms. En mä ainakaan jaksa kytätä toisten kiloja ja syömisiä, omissakin on ihan tarpeeksi tekemistä.
mutta mulla on monta toodella ylipainoista ystävää eikä ainkaaan minun tuttavapiirissäni ole tapana morkata selän takana tms. En mä ainakaan jaksa kytätä toisten kiloja ja syömisiä, omissakin on ihan tarpeeksi tekemistä.
Valitettavasti kaikki eivät ole kaltaisiasi, tällä palstalla ainakaan ; ).
Kyllä minäkin joskus haaveilen että olisin hoikka, se vaan ei koskaan onnistu (laihtumaan vielä onnistun, mutta en koskaan pysy hoikkana).
Nyt olen tullut siihen tulokseen, että olen sellainen kuin olen, ja nautin elämästä tällaisenaan.
Jos en kelpaa jollekin ystäväksi tai työtoveriksi tms, se on voivoi. : )
Miestäni kilot eivät häiritse.
-ap
Mutta ihmiskunta kokeen sen hienona. Jossakin venytetään kaulaa metallirenkailla, jossain venytetään korvia tai huulia menetelmillä, joissa vain mielikuvitus on rajana. Tai elvistellään arvilla. Tatuoinnit ovat jotain tähän suuntaan, mikseivät lävistyksetkin.
Eli se, että voit todistaa rääkänneesi itseäsi ja ehkä kituuttavasi joka päivä, aiheuttaa meillä ihmisillä sisäsyntyisen ihailurektion. Ihailemme naisia, jotka antavat ymmärtää hoitavansa vaativan työn, kodin ja neljä lasta. Mölyämme jänteisten, päällepäin lähes sukupuolettomien urheilijoiden suorituksille. On hienoa synnyttää ilman kivunlievitystä ja mennä kipeänä töihin.
Kärsi kärsi, niin kirkkaamman kruunun saat. Ainakin siltä näyttää, kun jaksaa vähänkin seurata mediaa...! ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen normaalipainoinen ja yritän harrastaa liikuntaa "pakosta" vähintään 3krt/vko mutta ikinä enkä koskaan ole siitä nauttinut :(
Ja omassa lähikaveripiirissä olen "kamala läski"; toiset ei ikinä koske karkkiin, leivonnaisin tai mihinkään rasvaiseen. Ruokapöydässä keskustellaan vain kilojen karistamisesta ( ihmiset, joiden BMI on hyvä jos 18) ja kauhistellaan milloin kenenkin kiloja. Äärettömän rasittavaa.
Työporukassa taas sitten olen yksi hoikimmista ja olen ihan hoomoilasena kun naiset myös pullaa, kertoo käyneensä pizzalla tai leiponeensa.
Minä ainakin pidän runsaan muotoisista naisista enemmän kuin hoikista huippu-urheilijan näköisistä. Meitä on niin moneen junaan. m40
eli et ole ainoa laatuasi. Eiköhän jokaiselle löydy omat ihailijansa, hoikille ja pulskille ja siltä väliltä.
Erilaisuus on rikkaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmisen ulkonäöstä näkee kuinka hyvä hän on jatkamaan sukua.
Itse olen normaalipainoinen ja yritän harrastaa liikuntaa "pakosta" vähintään 3krt/vko mutta ikinä enkä koskaan ole siitä nauttinut :( Ja omassa lähikaveripiirissä olen "kamala läski"; toiset ei ikinä koske karkkiin, leivonnaisin tai mihinkään rasvaiseen. Ruokapöydässä keskustellaan vain kilojen karistamisesta ( ihmiset, joiden BMI on hyvä jos 18) ja kauhistellaan milloin kenenkin kiloja. Äärettömän rasittavaa. Työporukassa taas sitten olen yksi hoikimmista ja olen ihan hoomoilasena kun naiset myös pullaa, kertoo käyneensä pizzalla tai leiponeensa.
Yleensä saa kuulla vain hehkutusta kuinka ihanaa liikunta on ja mitä rankempaa sen parempi...
Ja kuinka joku "ei voi käsittää sohvaperunoita", kun liikunta on niiiiin ihanaa.
Minä en tiedä mitään niin inhottavaa kuin hengästyminen, hien valuminen, lihasten särky jne jne.
Hyötyliikuntaa pitäisi jokaisen harrastaa jo terveydenkin takia, mutta että jokaisen pitäisi olla huippu-urheilija? ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja tykkään kunnon rääkkiliikunnasta :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ylipainoinen kuin todella laihakin ja tällä hetkellä liikun aika paljon pitääkseni painon tässä mitä se on. Elämästä pitää kuitenkin myös nauttia ja itse rakastan hyvää ruokaa, kokkaamista jne. Mulle on onneksi löytynyt juuri se oma laji, mikä saa lähtemään liikkumaan. Jos pitäisi harrastaa jotain epämiellyttävää, itselle sopimatonta liikuntaa, niin en kyllä välittäis ollenkaan. Mulle painoa ja ulkonäköä tärkeämpää on kuitenkin se, millainen ihminen on luonteeltaan ja kuinka se kohtelee toisia ihmisiä.
Itse naisena ihailen hyvä kroppaisia naisia. Olen jonkun kilon lihonnu ja tunnen heti itseinhoa. Talvella aion taas tosissani treenata ja saada itseni kuntoon.
Samoin miehet jotka pitää itsestään huolta on tosi hyvän näköisiä. En voisi seurustella lihavan kanssa. Vaikka se ihminen olisi muuten kuinka mukava tahansa. En nauti seksistä mahakkaan kanssa.
Mutta en mä tuolla liikkuessa katsele ihmisiä ja aattele, et onpas tuo ihminen vähän pullea. Ainoastaan ne sairaanlihavat aiheuttaa yökötyksen tunteita. Alan kuvitella miten ne ahtaa evästä kiduksiin ja miten rasva höllyy niiden sisäelinten ympärillä. Hyh hyh.
Mutta jokainen saa kuitenkin mun puolesta olla just sellaisia kuin ovat, kunhan itsensä kanssa on sinut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hoikka olen todennäköisesti vain perussairauteni takia, mutta onneksi se ei muuten näy päälle.
Inhoan myös hikoilua, kipeitä lihaksia ja päämäärätöntä hölkkäämistä tai kunosalilla pyörimistä. Työmatkani on n. 4,5 km, sen joko kävelen tai pyöräilen säiden salliessa. Talvella poljen kuntopyörää ILMAN rääkkivaihdetta. Sopivasti, siis. Lisäksi teen 3-4 kertaa viikossa mukavan n. 6km mittaisen rauhallisen kävelylenkin. (Käsipainoja nostelen tosin päivittäin kipeiden hartioiden takia.)
Kuten joku ehdotti, voihan se sporttisuuden ihannointi olla biologinenkin juttu -- Samaan tapaan kuin se, että vanhemmat miehet ihastuvat nuorempiin naisiin ja päinvastoin. Biologia puhuu siinäkin puolestaan.
Asiahan on oikeasti näin
<a href="http://justjudyjudyjudy.com/wp-content/uploads/2009/11/ideal-women-size…" alt="http://justjudyjudyjudy.com/wp-content/uploads/2009/11/ideal-women-size…">http://justjudyjudyjudy.com/wp-content/uploads/2009/11/ideal-women-size…;
Musta just tuo Caroline on sexy
#4
Itse olen hyvin hoikka luonnostaan. Harrastan myös aktiivisesti liikuntaa. Saan usein kehuja ulkonäöstäni ja huolehdinkin siitä mm. hillityllä meikillä ja kauniilla vaatteilla. Silti olen työpaikkani naisten kiusaamisen kohde. Ja nämä kiusaajat ovat 50+ ikäisiä, ylipainoisia naisia, jotka mässäävät kaiken aikaa kahvihuoneessa eikä työnteosta tule mitään. Kiusaaminen on mennyt ajoittain jopa siihen pisteeseen, että olen jäänyt sairauslomalle.
vanhuus on helpompaa. Lihaksisto ja luusto kun on kunnosssa niin luultavasti elämä vanhempana on helpompaa. Ja, no rakastan liikuntaa ja siitä seuraavaa hyvää mieltä.
Ihmisen ulkonäöstä näkee kuinka hyvä hän on jatkamaan sukua.
no mä oon 160cm pitkä ja painan ilman vauvamahaa suunnilleen 70kg, eikä kyllä oo vaikuttanu raskautumiseen millään lailla tuo ylipaino, enkä muuten ole huomannut, että olisin sen vuoksi jotenkin epäsuosiossa. Itse asiassa mun kiero huumorintaju ajaa mut useammin epäsuosioon, ku ylipaino. Tykkäisin kyllä liikkua, mutta oon laiska lähtemään, tykkään vissiin kuitenkin enemmän lukemisesta kuin liikkumisesta.
Mutta kyllä oma suhtautuminen itseen vaikuttaa paljon enemmän kuin todellinen ylipaino. Nimittäin koomisin oli työkaveri, joka oli mustasukkainen, kun olin kihloissa ja menossa naimisiin, enkä kuitenkaan hänen, suunnilleen 20v vanhemman miehen kanssa. :) Oon sitä mieltä (ja mielipide on vahvistunut vuosien saatossa), että kun hyväksyy itsensä sellaisena kuin on, on muidenkin paljon helpompi hyväksyä.. ja jos ihminen on niin pinnallinen, ettei halua liikakilojen takia tutustua, niin pitäköön hyvänään :)
Itse naisena ihailen hyvä kroppaisia naisia. Olen jonkun kilon lihonnu ja tunnen heti itseinhoa. Talvella aion taas tosissani treenata ja saada itseni kuntoon. Samoin miehet jotka pitää itsestään huolta on tosi hyvän näköisiä. En voisi seurustella lihavan kanssa. Vaikka se ihminen olisi muuten kuinka mukava tahansa. En nauti seksistä mahakkaan kanssa. Mutta en mä tuolla liikkuessa katsele ihmisiä ja aattele, et onpas tuo ihminen vähän pullea. Ainoastaan ne sairaanlihavat aiheuttaa yökötyksen tunteita. Alan kuvitella miten ne ahtaa evästä kiduksiin ja miten rasva höllyy niiden sisäelinten ympärillä. Hyh hyh. Mutta jokainen saa kuitenkin mun puolesta olla just sellaisia kuin ovat, kunhan itsensä kanssa on sinut.
mutta oletko koskaan tullut ajatelleeksi paljonko kauneusihanteeseen vaikuttaa media ja muotimaailma jne?
Myös seksistä nauttiminen on riippuvainen pohjimmiltaan ihan muusta kuin kumppanin ulkonäöstä, MUTTA jos ulkonäkö häiritsee henkisesti, voi fyysisesti nauttiminen olla mahdotonta.
Kaltaisiasi ihmisiä on paljon, itse en voisi olla kaltaisesi kanssa laihanakaan, koska minua taas ahdistavat ihmiset, joiden parisuhde on kiinni kumppanin kiloista.
Kuten sanottu, meitä ihmisiä on niin erilaisia. Sinulla on toki oikeus mielipiteisiisi, ja olla sellainen kuin olet. Tosin tuo mitä kerrot sairalloisen lihavista ajattelevasi... nooh, suosittelisin että perehtyisit asiaan tarkemmin. Sairaalloisen lihavuuden taustalla on AINA sairaus, jos ei muuta niin vaikea syömishäiriö.
Sairas ihminen voi tokí aiheuttaa inhon tunteita monissakin meistä, mutta vain sairaalloista lihavuutta sairastavia saa haukkua avoimesti.
Miksi?
Eihän anorektikkojakaan samalla tavoin haukuta, vaikka kyse on saman asian kääntöpuolista.
En nimittäun usko, että sinulle tullaan kovinkaan usein pyöreydestäsi huomauttelemaan. Eli oman pääsi sisällä on tuo ongelma.