Muita joista on rasittavaa lukea taaperon kanssa kirjoja?

Parasta puuhaa mun mielestä. Voi loikoilla sohvalla ja itse vaikuttaa kirjoihin. Sori :-) !

Minulle myös usein on pakkopullaa lukea kirjoja 2-vuotiaan kanssa. Olisi paljon muutekin tekemistä (lapsen kanssa sekä ilman lasta), joten en millään jaksaisi lukea kirjoja hänen kanssaan. Tiedän toki lukemisen tärkeyden mutta silti se ei ole mitään minun lempi puuhaa.

yhdessä vaiheessa kausi jossa kirjan luku oli ihan hirveetä. Mutta siihenkin auttoi se että lapsi sai itse valita kirjan(saa yleensä edelleenkin) ja monet kirjat mitä alussa luettiin oli lyhyitä luukkukirjoja tai sit tuli jokin ääni. Aika usein se on sama kirja vaikka kirjoja on ihan älyttömästi mutta mitä väliä. Nyt poika on kolme ja jaksaa hyvin kuunnella ihan hyvänkin mittaisen sadun.

mä luen kyllä mielelläni 4- ja 7-vuotiaille, mutta ton 1v7kk ipanan kanssa on vähän niin ja näin... Välillä lähinnä katellaan kirjoja, mutta ei nyt varsinaista lukemista vielä harrasteta (tai kuuntelee se joskus isompien iltasatua - tiukasti portin takana ;D) Tyttö kääntelee sivuja edestakaisin, kiskoo kirjan välillä itselleen, laittaa kiinni, aukaisee taas... Jos koitan isommillekaan lukea samalla kun tyttö on vieressä, niin eihän siitä mitään tule, kun yks vetää hernettä nenään, kun ei saa repiä eikä käännellä sivuja...



Ehkä vähän myöhemmin sitten...

nimenomaan ei jaksa keskittyä kirjoihin, vaan tempoo sivuja nopeasti eteenpäin, ja mulla on työ ja tuska keksiä joka sivulta joku jippo, että lapsen mielenkiinto heräisi ja hän jaksaisi jutella kuvista. Helppoahan se oiskin jos itse saisin vain lukea tekstiä, enkä pää sauhuten miettiä, miten ipanan sais rauhoittumaan kirjan ääreen. Joskus en vaan jaksa, ja silloin haen suosiolla lapselle autokuvaston tai kirjan erilaisita traktoreista, ja niitähän tämä lapsi jaksaakin sitten ihmetellä pitkään ja hartaasti. Mut kuuluis kaksivuotiaan ehkä muustakin kiinnostua kuin autoista.:)



Ehkä tää tästä kun lapsi kasvaa. Haluttais vain olla kärpäsenä katossa ja nähdä kuinka kaverit lukee lapsilleen, sillä ei mun lapsi ole erityisen vilkas vaan ihan tyypillinen juuri kaksi vuotta täyttänyt pojannapero.

ap.

Paitsi että tyttöä ei kiinnosta kirjoissa juuri mikään. Aikaisemmin selaili itse lehtiä ja suosikki johon aina palasi oli Kari Hotakaisen itse itsestään piirtämä pilakuva. Sitä jaksettiin katsella:)

erilaisia! Toiset lapset ei oikein tuossa iässä keskity, toiset taas hyvinkin. Jatkon kannalta kannattaa kuitenkin jaksaa, edes vähän :) Ymmärrän, että rasittaa lukea, jos napero vääntää ja kääntää, sekä itseään että sivuja. Mutta, ei, minusta itsestäni ei ollut rasittavaa lukea alle ja yli 2 v. tytöllemme kirjoja, sillä käsittämättömästi halusi ja jaksoi jo tuossa iässä nätisti lukea esim. Minttu lääkärissä/Veera lääkärissä/Santtu-kirjoja, Aino-kirjat jne., jotka itsestänikin hyviä.

keskittyä lukemiseen. Nyt ehkä jo muutaman sivun verrallisen kun on 2 v 10 kk mutta ei oo paljon tullut lukemisesta mitään. On kyllä jaksanut kiinnostua kun katsellaan vaan kuvia ja etsitään kaikkia juttuja mitä sivulla näkyy!

sille 2-vuotiaalle riittää ihan hyvin, että saa käännellä niitä sivuja omaan tahtiin ja ehdit lukea sen puolikkaan lauseen kultakin sivulta. Siitä se lähtee pikkuhiljaa, älä ota paineita. Lapsetkin on erilaisia, toiset jaksaa paremmin kuunnella, toiset on vaan flegmaattisena sylissä kun äiti lukee, tiedä sitten kuunteleeko vai ei, toisia ei saa yhtään hetkeäkään kuulemaan ja sitten jotkut on just näitä, jotka haluaa lukea, just siihen omaan tahtiin. Kaikki on ihan hyvä, pääasia, että niitä kirjoja pidetään kädessä ja lapsi tykkää "lukemisesta".



Ainakin meillä se "lapsentahtisuus" on toiminut neljän kohdalla (nuorin nyt 2 v 5 kk ja just samaa meininkiä, jos isommille luen, istuu sen hetken sylissä ja sitten juoksee muualle leikkimään ja tulee taas myöhemmin hetkeksi kuuntelemaan) ja isompana kaikki yhtä hyvin jaksaa ja tykkää kuunnella lukemista.



Ei stressiä.

katella kirjoja 1 v 7 kk kanssa. Lapsi itse etsii tuttuja asioita ja kertoo, mitä näkee. Joskus etsitään asioita (missä on kala, muumi, Lauri, pallo yms.), joskus vaan sanon, mitä kuvassa on. Joskus kirjasta "hyökkää" joku (esim. Kroko-kirjat)



Lapsi myös lukee paljon itsekseen, vaikka muuten on elohopea. Mutta lapsia on toki erilaisia.

Siis onko olemassa jotain sääntöjä kuinka taaperon kanssa katsellaan/luetaan kirjaa? Mä ainakin oon ihan vaan lukenut (joskus toki katsellaan kuviakin tarkemmin) ja meillä 2v2kk tyttö jaksaa hyvin istua sylissä ja kuunnella esim. Mauri Kunnaksen kirjoja, siis koko kirjan läpi. Että kyllä lapset tässäkin asiassa tosiaan on erilaisia.:)

Ennen on vain selattu ja katsottu kuva sieltä täältä ja ei siksi olla niitä edes paljoa yhdessä luettu. Isompi lapsi jaksoi kuunnella ja keskittyä kirjaan jo paljon nuorempana.



Nuoremman kanssa aloittelemmekin nyt "iltasatukirjan" lukemista ja se on joka ilta sama pahvinen muutaman sivun ja lauseen mittainen eläinjuttu.

Aloin lukea lapsille kirjoja vasta, kun olivat 4 ja 6 ja siirryttiin vähän isompien kirjoihin. Kaksivuotiaalle lukeminen on ihan peestä. Myös sellaisten itsestä huonojen kirjojen lukeminen on aivan pakkopullaa! Esim. joku "Kolme pikku prinsessaa" jossa on kirjoitus (ja ajatus!-) virheitä niin penteeleesti että.



Nyt kun lapset on kohta 6 ja 7 luen heille esim. Risto Räppääjää, ja se on tosi kivaa jopa! Itsekin tulee uppouduttua tekstiin.