Omat tilit vai yhteinen tili?

Kummallakin omat palkkatilit mutta yhteinen taloustili. Kumpikin siirtää taloustilille 90% tuloistaan ja sieltä hoidetaan kaikki perheen menot

vaikka rahat onkin yhteisiä. Meistä näin on hyvä ja kun samassa pankissa tilit on rahojen siirto toiselle tilille nopeaa ja helppoa jos tarvitsee.

vaikka rahat onkin yhteisiä. Meistä näin on hyvä ja kun samassa pankissa tilit on rahojen siirto toiselle tilille nopeaa ja helppoa jos tarvitsee.

Kummallakin omat palkkatilit mutta yhteinen taloustili. Kumpikin siirtää taloustilille 90% tuloistaan ja sieltä hoidetaan kaikki perheen menot

Palkat tulevat omille tileille ja siitä siirretään tietty osuus yhteiselle tilille, josta hoidetaan perheen menot.

Raha-asiat on hoituneet, kumpikin panostaa perheeseen tulojensa mukaan. Eikä ole koskaan riidelty rahasta.

ja lisäksi varainhoitotilit ja mulla vielä säästötili. Sekä osuuspankissa ikivanhat tilinjämät.

Näin on pärjätty jo 28 vuotta oikein hyvin.

Alettiin seurustelemaan opiskeluaikoina, jolloin kummallakin oli tuloina vain opintotuki ja asumistuki. Eli yhtä köyhiä molemmat. Silloin todettiin, etät kun yhteen on muutettu niin elämä ja sen myötä omaisuuskin on yhteistä. Kummallakaan ei siis siinä vaiheessa ollut mitään velkoja eikä omaisuuttakaan.



Nyt meillä on kolme lasta ja velkainen omakotitalo. Asuntolainan lisäksi ei muita velkoja.



Meillä siis on yksi tili - käyttötili - mihin tulee kaikki perheen tulot (molempien palkat, mun äitiyslomien aikana äippärahat ja kh-tuet sekä lapsilisät). Toinen tili on säästötili ja sinne siirretään rahaa, jos ennen uutta tilipäivää on jotain jäänyt käyttötilille. Säästötilin raha käytetään isompiin hankintoihin (jotta ei tarvitse ottaa pikavippejä eikä mitään kulutusluottoja), esim huonekaluihin, matkoihin, kodinkoneisiin jne.



Kumpikin on maltillisiä rahan kanssa eli kumpikaan ei mene ja vetäise tiliä kerralla tyhjäksi =) Jos jotain on ostettava niin siitä keskutellaan tyyliin "kakki kolme lasta tartteisivat uudet toppapuvut. Ok, ostetaan kaksi pukua tämän kuun tilistä ja yksi ensi kuun tilistä niin raha riittää niihin normaalihin pakollisiinkin kuluihin".



Hyvin toiminut meillä aina tämä systeemi eikä ole koskaan tarvinnut riidellä. Eikä ole mitään tarvetta sen puoleen ottaa omia tilejä, että saisi hummata omiin menoihin. JOs mä haluan mennä kosmetologille ja tilillä näyttäisi olevan oakollisten menojen lisäksi ylimääräistä niin mä vaan ilmoitan, että huomiseen kosmetogikäyntiini menee muuten satanen. Ja jos rahaa näyttää vieläkin jäävän niin mies saatta huutaa ohimennen että ksi se sopii jos käyn ostamassa työkaluja, niihin menee satanen.



Yksinkertaista =)

Tällä hetkellä meillä siis samassa pankissa käyttötilit ja käyttöoikeus myös toisen tiliin. Meillä minä hoidan laskujen maksun, niin tuntuu vähän hölmöltä aina laskuja maksaessa no maksetaanpa tuo miehen tililtä ja tuo mun tililtä. Siirretään rahaa aina tarvittaessa toisen tilille. Lisäksi mulla pankkikortit molempien tileille ja tällä hetkellä olenki käyttänyt enemmän pankkikorttia, joka on miehen tilille. Eli onkohan tässä meidän tilanteessa mitään hyötyä näistä omista tileistä?

Yhteiset rahat, eri käyttötilit.



Meilläkin on tilit samassa pankissa eli rahansiirto sujuu näppärästi tarvittaessa. Meillä on vakiintunut jako siitä, mitä kumpikin maksaa omalta tililtään. Meillä on samanlainen näkemys taloudenhoidosta eli tällainen järjestely sopii meille hyvin. Ei ole erimielisyyksiä.

kämppksillä ym oma tilit.

toimivassa avioliitossa yksi yhteinen tili, jonka kautta rahaliikenne kulkee.

liki 30 vuoden ajan. Yhteiseltä tililtä maksetaan yhteiseksi katsotut menot kuten asunto, kauppaostokset, jotkut laskut ja lasten kulut. Onneksi tienataan suurin piirtein yhtä paljon, niin kulut menee puoliksi.



Lopuilla rahoilla kumpikin saa tehdä mitä itse haluaa. Meillä mies metsästää ja kalastaa, niihin menee ihan hirveästi rahaa. Uisteluvene maksoi muistaakseni 13000 euroa, aseet muutaman tonnin kappale. Näihin en omia rahojani halua laittaa, joten mies on itse niihin säästänyt.



Minä ja lapset tykkäämme matkustaa, mies ei, joten minä maksan meidän matkakulut. Jos mies joskus tahtoo mukaan, niin sitten menot puolitetaan.



Kumpikin maksaa itse autonsa kulut, puhelinkulut, lehdet tms. Ulkona syömiset ja elokuvat maksetaan miten milloinkin. Meille tämä sopii hyvin eikä rahasta riidellä. Vaikka me ollaan suht pienituloisia, niin tarkalla rahankäytöllä kumpikin on saanut panostaa siihen itselle mieluisiin juttuihin.

AV-totuudet iskevät!

Jos perheellä on vain yksi yhteinen tili ja toinen tilinomistajista joutuu esim auto-onnettomuuteen ja kuolee, niin tili suljetaan.

Mä luulen että yhteinen tili on sellaisten ainoa keino selviytyä taloudesta, joilla on äärimmäisen vähän rahaa tai sitten jos toinen on erittäin hyvätuloinen ja toinen ihan nollilla. Meillä ei velkaa, ei tarvii miettiä pitääkö tarpeelliset hankinnat jakaa eri tilikausiin jne. Meillä on yksi yhteinen taloustili, jonne kumpikin siirtää yhtä paljon, ja molemmilla omat palkkatilit. Kun maksaa oman bensalaskunsa omalta tililtä tulee varmasti harkittua hieman enemmän kuinka paljon ajaa turhia ajoja.

mutta molemmilla käyttöoikeudet toisten tileille. Siis nettipankissa. Koskaan ei oo ongelmia ollu.

Jos perheellä on vain yksi yhteinen tili ja toinen tilinomistajista joutuu esim auto-onnettomuuteen ja kuolee, niin tili suljetaan.

Tai näin pankista meille kerrottiin. Kun yhteinen tilimme on muodossa "Maija TAI Matti Meikäläinen", jää toiselle käyttöoikeus vaikka toinen kuolisi.

Jos tili olisi muodossa "Maija JA Matti Meikäläinen", niin kuolema aiheuttaisi tosiaan tilin sulkemisen.

Edes käyttöoikeuksia toistemme tileihin meillä ei ole eikä tarvitakaan. Ei ole ikinä pohdittu yhteisen tilin hankkimista, kun homma toimii hyvin näinkin. Yhdessä on oltu 32 vuotta.

jonne siirrämme molemmat 800€/ kk eli yhteensä 1600€. Tämä kattaa yhtiövastikkeen, vakuutukset, lapsen kaikki hankinnat, sähköt yms. kotiin liittyvät menot. Ihan aina tämä ei riitä, vaan sitten siirrämme vielä lisää (kun tili menee miinukselle, tyhmää!)



Omat menomme (vaatteet, harrastukset, jne.) hoidamme sitten omista varoistamme - pidän tästä erityisesti siksi, ettei tarvitse puolustella parin sadan euron kenkiä, tai satasen kampaajaa!