Minusta on ihanaa kun ei tarvitse olla yhteydessä vanhoihin kavereihin ja luokkakavereihin

alkaa taas pitämään päivittäin yhteyksiä joihinkin ala-asteaikaisiin ihmisiin. Ei kiitos, ei ole facebook muakaan varten.

Eikä minua tule löytymään facebookista juuri siksi.

en siltikään ole yhteudessä yhteenkään vanhaan koulukaveriin...eivätkä ne vanhat koulukaverit edes löydä mua sieltä..

kyrsisi jos kyselisivät mitä kuuluu kun ihan persiilleen on mennyt elämä.

Minä oon tylysti estänyt facebookissa ne kusipäät

Toivon heille hyvää mutta en ole kiinnostunut pitämään yhteyttä.

Miksi? Onko teillä jotain kouluun liittyviä traumoja?

Minusta on ihana nähdä vanhoja koulukavereita ja muistella menneitä. Meitä on luokkakokouksessa ollut paikalla enimmillään noin 25 ihmistä, eli melkein kaikki.

Muutama ihminen on hävinnyt kartalta eivätkä ole keneenkään yhteydessä. Musta se on outoa, tulee mieleen että pakko olla elämässä jotain ikävää, häpeää tms.

Ei oo traumoja, mutta ei ole kiinnostustaan.