Opettakaa ne lapsenne käyttäytymään ravintolassa!

Ja tämän tulkinnan perustit siihen, että haluan syödä ruokani ravintolassa rauhassa. Jospa seuraavalla kerralla hillitsisit luonneanalyysiäsi ;)

on ehdottomasti pahempaa kuin yhden ihmisen massakuluttaminen. Eikä mikään rakkaus sitä tosiasiaa poista, vaikka kuinka itsellesi niin haluatkin uskotella. Sinä olet lastesi isän kanssa vastuussa heidän aiheuttamastaan rasituksesta luonnolle, koska olette heidät päättänyt tälle maapallolle tehdä.

Ja itseasiassa minun ekologinen jalanjälkeni on todennäköisesti paljon pienempi kuin sinun, sillä:

- asun kaukolämmön ja puun lämmittämässä pienessä kerrostaloasunnossa

- sähköni on tuotettu tuulivoimalla

- en omista autoa (enkä muista koska olisin kyydissä ollut)

- kuljen sekä työmatkani että kauppareissuni aina kävellen tai pyörällä

- en syö tehotuotettualihaa

- panostan luomuun ja lähiruokaan

- kierrätän sekä jätteet että vaatteet

- ostan harvoin, mutta laatua joka kestää

Totta, mutta ilman heitä elämäni olisi niin paljon kamalampaa. Koska rakkaus on tärkeintä mitä elämässä on olemassa. Onneksi opetan lapseni minimoimaan oman ekologisen jalanjälkensä laajuutta. Joten itse en niin suurta jälkeä jätä mitä sinä. Vai kuvitteletko että lapset on liimattu vanhempiin kiinni vailla omaa päätösvaltaa? He itse tekevät niinkuin tekevät ja heidän ekologinen jalanjälkensä ei siltä osin vaikuta minuun. Ja jos lastenteko on mielestäsi pahempaa kuin yhden ihmisen massakuluttaminen niin taidat olla vanhemmillesi todella katkera kun teki8vät sinut tähän maailmaan.

No hyvä että teet juuri noin. Miksi sitten annat puheillasi ymmärtää ihan muuta ja aluksi olit niin pinnallinen? Halusitko provosoida vai mikä sinut sai käyttämään oman luonteesi vastaisesti? Hyvä että olet oivaltanut elämässäsi jotain. :) Mutta jos lisää lapsia maailmaan ei tulisi ei olisi sieluille ruumita joissa elää ja elämiä joista oppia ja kehittää itseään. Ja kyllä, rakkaus on maailman tärkein asia. Rakkaus itseä, rakkaus kumppania ja rakkaus lapsia ja läheisiä kohtaan. Koska vain rakkaus saa ihmisen välittämään ja olemaan henkisesti parempi.

Yksivuotiaalla on todellakin haasteita joka päivä. Siitä olen samaa mieltä. Olen samaa mieltä myös siitä, että lapselta ei voi odottaa samanlaista käytöstä kuin aikuiselta.

Mutta tässä kritiikki kohdistuukin siihen äitiin. Vaikka hän olisi kuinka tottunut naperonsa hellyyttävään rumpalointiin ja mekkalointiin ruokailun yhteydessä, niin mielestäni hänen olisi kuitenkin tullut ottaa huomioon salissa olevat muut ihmiset, joiden korvaan lusikoiden paukuttelu otti. Eli voisiko joku nyt vastata minulle: Miksi ihmeessä se äiti ei voinut ottaa niitä lusikoita siltä lapselta pois ja antaa tilalle vaikkapa sen lautasliinan?

Nykypäivänä kasvatus nyt vaan ei taida olla muodissa, vaan ajatellaan että lapset on lapsia ja niitä pitää vain ymmärtää. Vanhemmilla ei nähtävästi ole enää mitään vastuuta jälkikasvustaan.

Siis oikeesti... Joo oikeasti jos jonkin asian nostaa korkeampaan arvoon kuin muut ihmiset ja ajattelee olevansa jotenkin parempi ja pitävänsä itseään tärkeämpänä kuin muita, niin joo silloin voisi sanoa että se on jalustalle nostamista. Ihan oikeesti...

Ja joo oikeesti lapset osaa käyttäytyä ja syö sivistyneesti kunh heidät opettaa siihen. Ja lapset oppii suvaitsemaan muita lapsia aikuisena paremmin kun kokevat itse lapsena ravintolakulttuuria pienestä pitäen.

Ja muiden ihmisten suvaitseminen ja hyväksyminen kertoo, että ihminen on henkisesti kypsä ja ei nosta ravintolassa syömistä jalustalle vaan ymmärtää, että yksivuotias on ihminen siinä missä minäkin. Yksivuotiaalla on omat haasteensa elämässä niinkuin minullakin. Minä osaan jo jotain enemmän kun olen jo nuo asiat oppinut pienenä ja siksi hyväksyn yksivuotiaan käytöksen, koska olen henkisesti häntä hieman kehittyneempi ja ymmärrän, että hän kehittyy koko ajan ja joku päivä hän kokee jossain ravintolassa täysin saman kohtelun ja hyväksyy sen ja ymmärtää, niinkuin minäkin ymmärrän nyt hänen käytöstään. :)

ilmeisesti kuulu lapset:-). Jos yhtään tajuat lapsista jotain, tietäisit, että alle vuoden ikäistä on aika vaikea "kasvattaa" ja sanoa, että käyttäydypä nyt kulta nätisti, ettei naapuripöydän tiukkapipo hermostu! Siis oikeesti: äiti olisi toki voinut ottaa meteliä aiheuttavat aterimet lapselta pois, mutta ap:n asenne ärsyttää...

Minulla on kaksi lasta, joiden kanssa käymme tiheästi ravintolassa. Alusta alkaen on pidetty tarkkaan huolta siitä, että lapset eivät muita häiritse.

Tässä vinkkejä:

1) pientä lasta on tosiaan vähän turha kauheasti kiellellä. Voi toki sanoa, että ei saa hakata pöytää, mutta olennaisempaa on ESTÄÄ se metelöinti. Lusikat pois kädestä, tilalle pehmo. Tarvittaessa vauvan kanssa voi toinen vanhempi käydä vähän vaunukävelyllä tai muuten ulkosalla rauhoittumassa.

2) vauvalle mukaan jotain puuhaa: pehmo, maissinaksuja, vettä taikamukissa. Isommille myös: piirustusvälineitä, pieni peli.

3) lapset EIVÄT saa hortoilla ravintolassa, eivätkä huutaa ja metelöidä. Puuhaa järjestetään omassa pöydässä tai leikkinurkkauksessa, mikäli sellainen on - ja tarvittaessa lähdetään kesken pois, jos homma ei suju.

Juu: itsekin mielellään söisi ruuan rauhassa loppuun. Mutta silti ei lapsiperheellä ole oikeutta nauttia olostaan MUIDEN KUSTANNUKSELLA. Minä en äitinä voi päättää, mitä muiden on siedettävä.

Kummasti lapset sitä paitsi oppivat, jos vanhemmat ovat johdonmukaisia. Kyse on viitseliäisyydesta, ennen kaikkea.

Mielummin sitten kuuntelet uhmailevaa 2 -vuotiasta ilman lelua, kuin hiljaa itsekseen pelailevaa ja HILJAISTA LASTA? Noh, kukin tyylillään... : D



Me toimimme juri, kuten tuo aikaisempi kirjoittaja: tuomme esim. värityskirjat ja kynät mukanamme ja lapset piirtelevät hiljaa keskenään. Taaperolle tuomme juotavaa ja jotain pientä puuhaa. Tutti on myös ehdoton, vaikka muuten yritän rajoittaa sen käyttöä. Kaikki keinot ovat sallittuja, jotka auttavat ruokailijoita viihtymään ja lapsia olemaan hiljaa. Helppoa. : )

Mielummin sitten kuuntelet uhmailevaa 2 -vuotiasta ilman lelua, kuin hiljaa itsekseen pelailevaa ja HILJAISTA LASTA? Noh, kukin tyylillään... : D

Me toimimme juri, kuten tuo aikaisempi kirjoittaja: tuomme esim. värityskirjat ja kynät mukanamme ja lapset piirtelevät hiljaa keskenään. Taaperolle tuomme juotavaa ja jotain pientä puuhaa. Tutti on myös ehdoton, vaikka muuten yritän rajoittaa sen käyttöä. Kaikki keinot ovat sallittuja, jotka auttavat ruokailijoita viihtymään ja lapsia olemaan hiljaa. Helppoa. : )

En veisi uhmailevaa 2-vuotiasta ravintolaan, niin yksinkertaista se on.

Leikkinurkkaukset ovat esim yksi rasite ravintoloissa; lapsia kiinnostaa se leikkinurkkaus, EIKÄ se syöminen, minkä takia mentiin sinne ravintolaan! Kotona sitten tehdään lapsille ruokaa, kun eivät malttaneet syödä? Ja sen ravintolassa oloajan ravataan edestakaisin pöydän ja leikkinurkan väliä.....

Meillä ruokapöytä ei ole mikään leikkipaikka ja piirustuspöytä kotona, ei kylässä eikä varmasti myöskään ravintolassa. Tapakasvatus kunniaan!

Käymme ihan normaalisti ravintolassa ja jos jotakin oikeasti häiritsee se, että pöydällämme on piirustustarvikkeita, se on kyllä ihan aidosti sitten voivoi. : D Ei meillä kotona mitään ruokapöydässä piirrellä, mutta kotona ei istutakaan pöydässä paria tuntia.

Miksi kaikki pitää tehdä niin vaikeaksi? Jos jonkun lapsi käyttäytyy hyvin tunnin tai pari ilman pelejä ja vehkeitä, hyvä. Jos jonkun lapsi käyttäytyy nätisti, kun saa vähän piirrellä ja väritellä, sekin on hyvä. En minä jaksa näin naurettavasta asiasta edes vääntää... Eiköhän tärkeintä ole se, että vanhemmat huolehtivat jälkikasvustaan siellä ravintolassa ja estävät metelöintiä parhaansa mukaan.

Mielummin sitten kuuntelet uhmailevaa 2 -vuotiasta ilman lelua, kuin hiljaa itsekseen pelailevaa ja HILJAISTA LASTA? Noh, kukin tyylillään... : D Me toimimme juri, kuten tuo aikaisempi kirjoittaja: tuomme esim. värityskirjat ja kynät mukanamme ja lapset piirtelevät hiljaa keskenään. Taaperolle tuomme juotavaa ja jotain pientä puuhaa. Tutti on myös ehdoton, vaikka muuten yritän rajoittaa sen käyttöä. Kaikki keinot ovat sallittuja, jotka auttavat ruokailijoita viihtymään ja lapsia olemaan hiljaa. Helppoa. : )

En veisi uhmailevaa 2-vuotiasta ravintolaan, niin yksinkertaista se on. Leikkinurkkaukset ovat esim yksi rasite ravintoloissa; lapsia kiinnostaa se leikkinurkkaus, EIKÄ se syöminen, minkä takia mentiin sinne ravintolaan! Kotona sitten tehdään lapsille ruokaa, kun eivät malttaneet syödä? Ja sen ravintolassa oloajan ravataan edestakaisin pöydän ja leikkinurkan väliä..... Meillä ruokapöytä ei ole mikään leikkipaikka ja piirustuspöytä kotona, ei kylässä eikä varmasti myöskään ravintolassa. Tapakasvatus kunniaan!

Vieressä istuva äidille ei vissiin tullut mieleenkään ottaa niitä lusikoita siltä kakaralta pois, vaikka koko sali raikasi ja naapuripöytien (ja vähän kauempanakin olevien pöytien) ruokailijat selvästi häiriintyivät metelistä ja kääntyivät katsomaan vihaisesti. Jessus!

ai vieressä istui äiti, ja äidin pitää olla se henkilo joka osaa pitää huolen lapsen joka ikisesta tarpeesta!

älkää nyt olko noin nopeita tuomitsemaan. Eiks kukaan täl av-palstalla ole itse koskaan ollut lapsi. Joten miksi kääntyillä vihaisesti?

Hienoihin tapoihin kuuluu suvaitsevaisuus.

Aivan mielelläni suvaitsen alle vuoden ikäisiä lapsia, mutta kovin mielelläni en suvaitse huonosti käyttäytyviä aikuisia.

Joskus äidit ovat väsyneitä, ja alle vuoden ikäisen lapsen hoitaminen on välillä todella rankkaa.

Keksi nyt jotain muuta tekemistä kuin voivotella !!

Olen apn kannalla. Kyllä lasta opetetaan käyttäytymään jo heti nuorena, juuri näillä pikkuseikkojen kautta (otetaan "lyömäaseet" pois).



Me ollaan käyty ulkona syömässä (hienoissa ja vähemmän hienoissa paikoissa:) heti vauvaiästä alkaen. Hyvin osaavat käyttäytyä, valitettavasti tunnen myös niitä jotka eivät ikinä käy missään ja nyt eivät enää uskalla mihinkään lähteä:( Ja ne ovat itse myöntännet etteivät ikinä kiellä lapsiaan mitään, eli metsään menee



Ainoa tapa kasvatta lapsista hyväkäytöksiä ravintolaasiakkaita on käydä ravintoloissa...

heti vauvaiästä alkaen. Hyvin osaavat käyttäytyä, valitettavasti tunnen myös niitä jotka eivät ikinä käy missään ja nyt eivät enää uskalla mihinkään lähteä:( Ja ne ovat itse myöntännet etteivät ikinä kiellä lapsiaan mitään, eli metsään menee Ainoa tapa kasvatta lapsista hyväkäytöksiä ravintolaasiakkaita on käydä ravintoloissa...

arvasinhan mä et kohta tänne kirjoittelee joku super äiti joka on vauva iästä lähtien aterioinut lapsensa kanssa ainoastaan ravintolassa.

mutta kun se ravintolointi on sellainen asia joka jätetään väliin, se ei enään tapahdu niin usein kun on lapsia, ja sitten kun niitä on niin se ei ole aina niin etukäteen suunniteltua. Joskus ravintolaan mennään lasten kanssa koska on pakko.

ja ei se mitään hupia ole. äiti on hirmu väsynyt, lapset kyllästyvät pitkään pitkään odottamiseen, kun kerran jostain syystä se kestää kestää ennenkuin ruoka tuodaan

ehkä sittenkin voitaisiin antaa muiden elää ja voisisimme kaikki oppia että ei saa puuttua toisten asioihin.

Suun saa pitää kiinni. Vihaiset katseet ei kuulu hyviin tapoihin.

on suurin ympäristöteko, mitä ihminen koskaan voi tehdä! Että älä sinä tule minulle selittämään mitään jalanjäljistä, kun itse olet selvästikin lisää jalkoja tänne pallolle synnyttänyt :)

Jos käy ravintolassa syömässä niin sehän automaattisesti tarkoittaa sitä, ettei osaa itse ruokaa laittaa. Ootte te ihania, mammat!

Eli kannattaa maksaa nokareesta paskaa 100 € ku todella hyvää ruokaa saa halvemmallakin? Taidat itse olla vain massakuluttaja ja materialisti?

Ihanaa tämä nykyajan minäminäminä ajattelu.

Tajuatko edes millaisen ekologisen jalanjäljen jätät maailmaan? Luultavasti et edes kierrätä tai osta mitään kirpputoreilta? Ja jos näet jonkun Rahankeräyslipas kädessä juokset karkuun? Ja "mamma"-sana viittaa siihen ettei sinulla joko ole lapsia tai arvostat aikuisia ihmisinä enemmän kuin lapsia... Tällaisen kuvat annat itsestäsi. Oletko ylpeä? Äitisi varmasti on ja isäsi riemuitsee. Vuosien kasvatustyö valunut hukkaan. :(

Totta, mutta ilman heitä elämäni olisi niin paljon kamalampaa. Koska rakkaus on tärkeintä mitä elämässä on olemassa. Onneksi opetan lapseni minimoimaan oman ekologisen jalanjälkensä laajuutta. Joten itse en niin suurta jälkeä jätä mitä sinä. Vai kuvitteletko että lapset on liimattu vanhempiin kiinni vailla omaa päätösvaltaa? He itse tekevät niinkuin tekevät ja heidän ekologinen jalanjälkensä ei siltä osin vaikuta minuun. Ja jos lastenteko on mielestäsi pahempaa kuin yhden ihmisen massakuluttaminen niin taidat olla vanhemmillesi todella katkera kun teki8vät sinut tähän maailmaan.

"Onko jossain simulaattori jossa voi käydä harjoittelemassa?"



Mainio!:D

"Ei ne ruoat ole sen kummempia ravintolassa kuin itse tehtynä. Ellei sitten oo joku ap joka luultavasti ei osaa laittaa itse maukasta ja hyvää ruokaa vaan hakee ruoasta jotain elämyksiä."

Jos käy ravintolassa syömässä niin sehän automaattisesti tarkoittaa sitä, ettei osaa itse ruokaa laittaa. Ootte te ihania, mammat!

Älykkäät ihmiset osaa viitata koko keskusteluun. Kapeanäköiset poimii yhden lauseen ja takertuu siihen. Onnea loppuelämääsi. Sitä tarvitset noilla älynlahjoilla. :)

Jos et pysty koko keskusteluun viittaamaan ja perustelemaan vastauksellasi laaja-alaisesti. Keskustelussa selvästi sanottiin että ravintolassahan voi käydä vaikka osaisikin laittaa ruokaa, mutta ap on keskusteluissaan nostanut ravintolaruoan ja ravintoloissa käynnin jalustalle. Tällöin hänen puheistaan voi ymmärtää että ravintolat laittavat jotenkin parempaa ruokaa kuin mihin hän itse pystyy.

Ja se että huomiuoit keskustelusta vain tuon osan ja takerrut siihen se kertoo sinusta taas paljon. Arvosi elämästä ovat hieman minäkeskeisiä. Ainoastaan lapseton ihminen voi ajatella noin itsekkäästi ja olettaa että vain sellainen joilla on lapsia voi olla sitä mieltä, että jos osaa laittaa ruokaa ei tarvitse käydä ravintoloissa. Kyse oli siitä että sellainen ihminen ei nosta ravintolaruoan rahallista arvoa korkeammaksi kuin itsetehdyn ruoan jossa maku ihan sama.

Toivottavasti joskus koet henkisen herätyksen ja laskeudut alas pilvistä maan päälle jossa oikea elämä eletään.

Asumme ulkomailla ja meilläpäin ravintola kuin ravintola toivottaa pikkulapset tervetulleiksi, muista asiakkaista nyt puhumattakaan. Joskus joku lapsi saattaa saada uhmakohtauksen tai huudella muuten vaan jotain, eikä kukaan kyllä juuri korvaansa lotkauta. Ihmiset suhtautuvat siten, että elämään kuuluu kaikenlaista ääntä ja muuta epämiellyttävää ja oma asenne lopulta ratkaisee, miten viihtyy missäkin.



Ystävälliset tarjoilijat tuovat heti väritystehtäviä lapsille ja monissa ravintoloissa on esim. akvaario tai jokin muu lapsia puoleensa vetävä juttu, jota saa rauhassa käydä ihastelemassa. Leikkipaikkoja ei juuri ole.



Suurin osa vanhemmista toki komentaa lapsiaan, eikä anna kenenkään riehua ja mekkaloida, mutta jos nyt niin kuitenkin sattuu jossain käymään, ei siitä nouse hirveä haloo. Paheksuvia katseita en ole luonut vielä kertaakaan, lähinnä myötätuntoisia ja ymmärtäviä. (ja myös kiitollisia: ihanaa, ei ole minun lapseni. Ihanaa, muidenkin lapset ovat epätäydellisiä.)



Taidan käydä tulevaisuudessa vain miehen kanssa kahdestaan ravintolassa Suomessa. Meidät tunnistaa siellä ravintolassa sitten siitä, että vetäisen käsilaukustani pari pikkuautoja naapuripöydässä itkevän taaperon iloksi paheksuvien katseiden luomisen sijaan.

on ehdottomasti pahempaa kuin yhden ihmisen massakuluttaminen. Eikä mikään rakkaus sitä tosiasiaa poista, vaikka kuinka itsellesi niin haluatkin uskotella. Sinä olet lastesi isän kanssa vastuussa heidän aiheuttamastaan rasituksesta luonnolle, koska olette heidät päättänyt tälle maapallolle tehdä.

Ja itseasiassa minun ekologinen jalanjälkeni on todennäköisesti paljon pienempi kuin sinun, sillä:

- asun kaukolämmön ja puun lämmittämässä pienessä kerrostaloasunnossa

- sähköni on tuotettu tuulivoimalla

- en omista autoa (enkä muista koska olisin kyydissä ollut)

- kuljen sekä työmatkani että kauppareissuni aina kävellen tai pyörällä

- en syö tehotuotettualihaa

- panostan luomuun ja lähiruokaan

- kierrätän sekä jätteet että vaatteet

- ostan harvoin, mutta laatua joka kestää

Totta, mutta ilman heitä elämäni olisi niin paljon kamalampaa. Koska rakkaus on tärkeintä mitä elämässä on olemassa. Onneksi opetan lapseni minimoimaan oman ekologisen jalanjälkensä laajuutta. Joten itse en niin suurta jälkeä jätä mitä sinä. Vai kuvitteletko että lapset on liimattu vanhempiin kiinni vailla omaa päätösvaltaa? He itse tekevät niinkuin tekevät ja heidän ekologinen jalanjälkensä ei siltä osin vaikuta minuun. Ja jos lastenteko on mielestäsi pahempaa kuin yhden ihmisen massakuluttaminen niin taidat olla vanhemmillesi todella katkera kun teki8vät sinut tähän maailmaan.

Kyllä huomaa, että mammat täällä ovat vieraantuneet ei-pikkulapsiarkea elävien ihmisten elämästä. Se, että te äidit syötte päivästä toiseen sekä kotona että ravintolassa eläimellisen älämölön ja sirkuksen keskellä ei tarkoita sitä että ihmiset, jotka haluavat rauhassa nauttia ruokansa (oli se sitten hienostelusimpukoita tai maksalaatikkoa), nostaisivat ruokailun jotenkin jalustalle! Tällaisten ihmisten elämässä ruokailuun ei kuulu lusikoiden rummuttelu. Uskokaa tai älkää!

Jos et pysty koko keskusteluun viittaamaan ja perustelemaan vastauksellasi laaja-alaisesti. Keskustelussa selvästi sanottiin että ravintolassahan voi käydä vaikka osaisikin laittaa ruokaa, mutta ap on keskusteluissaan nostanut ravintolaruoan ja ravintoloissa käynnin jalustalle. Tällöin hänen puheistaan voi ymmärtää että ravintolat laittavat jotenkin parempaa ruokaa kuin mihin hän itse pystyy.

Ja se että huomiuoit keskustelusta vain tuon osan ja takerrut siihen se kertoo sinusta taas paljon. Arvosi elämästä ovat hieman minäkeskeisiä. Ainoastaan lapseton ihminen voi ajatella noin itsekkäästi ja olettaa että vain sellainen joilla on lapsia voi olla sitä mieltä, että jos osaa laittaa ruokaa ei tarvitse käydä ravintoloissa. Kyse oli siitä että sellainen ihminen ei nosta ravintolaruoan rahallista arvoa korkeammaksi kuin itsetehdyn ruoan jossa maku ihan sama.

Toivottavasti joskus koet henkisen herätyksen ja laskeudut alas pilvistä maan päälle jossa oikea elämä eletään.

on ehdottomasti pahempaa kuin yhden ihmisen massakuluttaminen. Eikä mikään rakkaus sitä tosiasiaa poista, vaikka kuinka itsellesi niin haluatkin uskotella. Sinä olet lastesi isän kanssa vastuussa heidän aiheuttamastaan rasituksesta luonnolle, koska olette heidät päättänyt tälle maapallolle tehdä.

Ja itseasiassa minun ekologinen jalanjälkeni on todennäköisesti paljon pienempi kuin sinun, sillä:

- asun kaukolämmön ja puun lämmittämässä pienessä kerrostaloasunnossa

- sähköni on tuotettu tuulivoimalla

- en omista autoa (enkä muista koska olisin kyydissä ollut)

- kuljen sekä työmatkani että kauppareissuni aina kävellen tai pyörällä

- en syö tehotuotettualihaa

- panostan luomuun ja lähiruokaan

- kierrätän sekä jätteet että vaatteet

- ostan harvoin, mutta laatua joka kestää

Totta, mutta ilman heitä elämäni olisi niin paljon kamalampaa. Koska rakkaus on tärkeintä mitä elämässä on olemassa. Onneksi opetan lapseni minimoimaan oman ekologisen jalanjälkensä laajuutta. Joten itse en niin suurta jälkeä jätä mitä sinä. Vai kuvitteletko että lapset on liimattu vanhempiin kiinni vailla omaa päätösvaltaa? He itse tekevät niinkuin tekevät ja heidän ekologinen jalanjälkensä ei siltä osin vaikuta minuun. Ja jos lastenteko on mielestäsi pahempaa kuin yhden ihmisen massakuluttaminen niin taidat olla vanhemmillesi todella katkera kun teki8vät sinut tähän maailmaan.

No hyvä että teet juuri noin. Miksi sitten annat puheillasi ymmärtää ihan muuta ja aluksi olit niin pinnallinen? Halusitko provosoida vai mikä sinut sai käyttämään oman luonteesi vastaisesti? Hyvä että olet oivaltanut elämässäsi jotain. :) Mutta jos lisää lapsia maailmaan ei tulisi ei olisi sieluille ruumita joissa elää ja elämiä joista oppia ja kehittää itseään. Ja kyllä, rakkaus on maailman tärkein asia. Rakkaus itseä, rakkaus kumppania ja rakkaus lapsia ja läheisiä kohtaan. Koska vain rakkaus saa ihmisen välittämään ja olemaan henkisesti parempi.

Siis oikeesti... Joo oikeasti jos jonkin asian nostaa korkeampaan arvoon kuin muut ihmiset ja ajattelee olevansa jotenkin parempi ja pitävänsä itseään tärkeämpänä kuin muita, niin joo silloin voisi sanoa että se on jalustalle nostamista. Ihan oikeesti...

Ja joo oikeesti lapset osaa käyttäytyä ja syö sivistyneesti kunh heidät opettaa siihen. Ja lapset oppii suvaitsemaan muita lapsia aikuisena paremmin kun kokevat itse lapsena ravintolakulttuuria pienestä pitäen.

Ja muiden ihmisten suvaitseminen ja hyväksyminen kertoo, että ihminen on henkisesti kypsä ja ei nosta ravintolassa syömistä jalustalle vaan ymmärtää, että yksivuotias on ihminen siinä missä minäkin. Yksivuotiaalla on omat haasteensa elämässä niinkuin minullakin. Minä osaan jo jotain enemmän kun olen jo nuo asiat oppinut pienenä ja siksi hyväksyn yksivuotiaan käytöksen, koska olen henkisesti häntä hieman kehittyneempi ja ymmärrän, että hän kehittyy koko ajan ja joku päivä hän kokee jossain ravintolassa täysin saman kohtelun ja hyväksyy sen ja ymmärtää, niinkuin minäkin ymmärrän nyt hänen käytöstään. :)

Kyllä huomaa, että mammat täällä ovat vieraantuneet ei-pikkulapsiarkea elävien ihmisten elämästä. Se, että te äidit syötte päivästä toiseen sekä kotona että ravintolassa eläimellisen älämölön ja sirkuksen keskellä ei tarkoita sitä että ihmiset, jotka haluavat rauhassa nauttia ruokansa (oli se sitten hienostelusimpukoita tai maksalaatikkoa), nostaisivat ruokailun jotenkin jalustalle! Tällaisten ihmisten elämässä ruokailuun ei kuulu lusikoiden rummuttelu. Uskokaa tai älkää!

Jos et pysty koko keskusteluun viittaamaan ja perustelemaan vastauksellasi laaja-alaisesti. Keskustelussa selvästi sanottiin että ravintolassahan voi käydä vaikka osaisikin laittaa ruokaa, mutta ap on keskusteluissaan nostanut ravintolaruoan ja ravintoloissa käynnin jalustalle. Tällöin hänen puheistaan voi ymmärtää että ravintolat laittavat jotenkin parempaa ruokaa kuin mihin hän itse pystyy.

Ja se että huomiuoit keskustelusta vain tuon osan ja takerrut siihen se kertoo sinusta taas paljon. Arvosi elämästä ovat hieman minäkeskeisiä. Ainoastaan lapseton ihminen voi ajatella noin itsekkäästi ja olettaa että vain sellainen joilla on lapsia voi olla sitä mieltä, että jos osaa laittaa ruokaa ei tarvitse käydä ravintoloissa. Kyse oli siitä että sellainen ihminen ei nosta ravintolaruoan rahallista arvoa korkeammaksi kuin itsetehdyn ruoan jossa maku ihan sama.

Toivottavasti joskus koet henkisen herätyksen ja laskeudut alas pilvistä maan päälle jossa oikea elämä eletään.

Yksivuotiaalla on todellakin haasteita joka päivä. Siitä olen samaa mieltä. Olen samaa mieltä myös siitä, että lapselta ei voi odottaa samanlaista käytöstä kuin aikuiselta.

Mutta tässä kritiikki kohdistuukin siihen äitiin. Vaikka hän olisi kuinka tottunut naperonsa hellyyttävään rumpalointiin ja mekkalointiin ruokailun yhteydessä, niin mielestäni hänen olisi kuitenkin tullut ottaa huomioon salissa olevat muut ihmiset, joiden korvaan lusikoiden paukuttelu otti. Eli voisiko joku nyt vastata minulle: Miksi ihmeessä se äiti ei voinut ottaa niitä lusikoita siltä lapselta pois ja antaa tilalle vaikkapa sen lautasliinan?

Nykypäivänä kasvatus nyt vaan ei taida olla muodissa, vaan ajatellaan että lapset on lapsia ja niitä pitää vain ymmärtää. Vanhemmilla ei nähtävästi ole enää mitään vastuuta jälkikasvustaan.

Siis oikeesti... Joo oikeasti jos jonkin asian nostaa korkeampaan arvoon kuin muut ihmiset ja ajattelee olevansa jotenkin parempi ja pitävänsä itseään tärkeämpänä kuin muita, niin joo silloin voisi sanoa että se on jalustalle nostamista. Ihan oikeesti...

Ja joo oikeesti lapset osaa käyttäytyä ja syö sivistyneesti kunh heidät opettaa siihen. Ja lapset oppii suvaitsemaan muita lapsia aikuisena paremmin kun kokevat itse lapsena ravintolakulttuuria pienestä pitäen.

Ja muiden ihmisten suvaitseminen ja hyväksyminen kertoo, että ihminen on henkisesti kypsä ja ei nosta ravintolassa syömistä jalustalle vaan ymmärtää, että yksivuotias on ihminen siinä missä minäkin. Yksivuotiaalla on omat haasteensa elämässä niinkuin minullakin. Minä osaan jo jotain enemmän kun olen jo nuo asiat oppinut pienenä ja siksi hyväksyn yksivuotiaan käytöksen, koska olen henkisesti häntä hieman kehittyneempi ja ymmärrän, että hän kehittyy koko ajan ja joku päivä hän kokee jossain ravintolassa täysin saman kohtelun ja hyväksyy sen ja ymmärtää, niinkuin minäkin ymmärrän nyt hänen käytöstään. :)

ilmeisesti kuulu lapset:-). Jos yhtään tajuat lapsista jotain, tietäisit, että alle vuoden ikäistä on aika vaikea "kasvattaa" ja sanoa, että käyttäydypä nyt kulta nätisti, ettei naapuripöydän tiukkapipo hermostu! Siis oikeesti: äiti olisi toki voinut ottaa meteliä aiheuttavat aterimet lapselta pois, mutta ap:n asenne ärsyttää...

Minulla on kaksi lasta, joiden kanssa käymme tiheästi ravintolassa. Alusta alkaen on pidetty tarkkaan huolta siitä, että lapset eivät muita häiritse.

Tässä vinkkejä:

1) pientä lasta on tosiaan vähän turha kauheasti kiellellä. Voi toki sanoa, että ei saa hakata pöytää, mutta olennaisempaa on ESTÄÄ se metelöinti. Lusikat pois kädestä, tilalle pehmo. Tarvittaessa vauvan kanssa voi toinen vanhempi käydä vähän vaunukävelyllä tai muuten ulkosalla rauhoittumassa.

2) vauvalle mukaan jotain puuhaa: pehmo, maissinaksuja, vettä taikamukissa. Isommille myös: piirustusvälineitä, pieni peli.

3) lapset EIVÄT saa hortoilla ravintolassa, eivätkä huutaa ja metelöidä. Puuhaa järjestetään omassa pöydässä tai leikkinurkkauksessa, mikäli sellainen on - ja tarvittaessa lähdetään kesken pois, jos homma ei suju.

Juu: itsekin mielellään söisi ruuan rauhassa loppuun. Mutta silti ei lapsiperheellä ole oikeutta nauttia olostaan MUIDEN KUSTANNUKSELLA. Minä en äitinä voi päättää, mitä muiden on siedettävä.

Kummasti lapset sitä paitsi oppivat, jos vanhemmat ovat johdonmukaisia. Kyse on viitseliäisyydesta, ennen kaikkea.

Sinä järkevä äiti palautat uskoani mammoihin! Hienoa! Kiitos sinulle ja hyvin kasvatetuille lapsillesi. Teidän kanssanne ei olisi mitään ongelmaa olla samaan aikaan ravintolassa :)

Minulla on kaksi lasta, joiden kanssa käymme tiheästi ravintolassa. Alusta alkaen on pidetty tarkkaan huolta siitä, että lapset eivät muita häiritse.

Tässä vinkkejä:

1) pientä lasta on tosiaan vähän turha kauheasti kiellellä. Voi toki sanoa, että ei saa hakata pöytää, mutta olennaisempaa on ESTÄÄ se metelöinti. Lusikat pois kädestä, tilalle pehmo. Tarvittaessa vauvan kanssa voi toinen vanhempi käydä vähän vaunukävelyllä tai muuten ulkosalla rauhoittumassa.

2) vauvalle mukaan jotain puuhaa: pehmo, maissinaksuja, vettä taikamukissa. Isommille myös: piirustusvälineitä, pieni peli.

3) lapset EIVÄT saa hortoilla ravintolassa, eivätkä huutaa ja metelöidä. Puuhaa järjestetään omassa pöydässä tai leikkinurkkauksessa, mikäli sellainen on - ja tarvittaessa lähdetään kesken pois, jos homma ei suju.

Juu: itsekin mielellään söisi ruuan rauhassa loppuun. Mutta silti ei lapsiperheellä ole oikeutta nauttia olostaan MUIDEN KUSTANNUKSELLA. Minä en äitinä voi päättää, mitä muiden on siedettävä.

Kummasti lapset sitä paitsi oppivat, jos vanhemmat ovat johdonmukaisia. Kyse on viitseliäisyydesta, ennen kaikkea.