Oikeesti.. Montako kolmevuotiasta tiedätte osaavan leikkaa matikankirjasta hiirenkorvia pois..

teki tuon lelulehdille. Isoveikkaa vähän harmitti selailla leikattua lehteä.

ja tosiaan ihan kirjaimellisesti söi (tuli samana iltana vielä sivukaupalla matikkaa koiran sisuksista upouudelle matolle). En uskonu mäkään, ennenkun näin. Ope ei järin riemastunut kun poika otti sille kännykkäkuvan koiran oksennuksesta todisteeksi.

Että varmaan 3 vee tämä huomioiden saattais tuohon pystyäkin.

:=)

kännykkäkuvan koiran oksennuksesta i]

osannut jo alle 2-vuotiaana leikata ja silputa paparia. Joten en pitäisi ollenkaan ihmeellisenä, jos vuoden sisällä moisen tempun tekisi.

Ja siis kymmenkunta sivua kerralla. Ei voi voimat riittää siihen.

Annettiin sakset sille (joo, typerä) ja se sai kokeilla vanhaa matikkakirjaa, eikä se ees halunnu kokeilla. Mutta sitten kokeili molemmin käsin, eikä saanu ees jälkiä sivuihin..



Jälki-istuntoa tulee varmasti koululaiselle, jos se nyt sitten oli hän itse.

Kait hän oppii miten huolehtia kirjoista.

Mutta kun en ole 100% varma että oliko se hän vai pikkusisko..

Mutta on se vähän eri asia leikata paperi kerrallaan kun leikata 3-kymmenestä sivuista hiirenkorvat pois, kerralla..

Joten älä ihan vielä pistä isomman lapsen päätä vadille :D



Kyllä ainakin meillä on osa lapsista leikannut järkyttävän tarkkaan ja keskittyneesti ties mitä alle kaksi vuotiaina.

ja poika "askartelee" ihan koko ajan. Hän leikkaa, leikkaa, leikkaa. Kaikki lelulehdet, isoveljen askartelulehdet ja Puuha-Pete lehdet, värityskirjat, paperit, ihan kaikki. Minä annan hänen leikata, tietysti sitten, kun kirjat ovat täysiä ja aikansa palvelleita. Tänään hän teki lumihiutaleita ikkunoihin. Leikkasi ihan itse kaikki, minä neuvoin mistä leikataan ja hän tä jännitti joka kerta, minkälainen kuvio tulee, kun "teos" avataan. Mutta 30 sivua kerralla on aika raskas, meillä 4 sivua kerralla taitaa olla jo aika raskasta.

Ei edes sellainen, joka taitaa suomenkielen :D