Opiskelemaan 40-kymppisenä?? Kokemuksia?

teknillisessä yliopistossa juuri ennen kuin täytin 40. En opiskele kokonaan uutta alaa, olen DI koulutukseltani, joten siinä mielessä opiskelu on tuttua. Tosin omista opinnoista lähes 20 vuotta aikaa, joten paljon olen joutunut kertaamaan, sillä kyllähän asiat unohtuvat, jos ei niitä aktiivisesti käytä. Meillä on myös kolme lasta, alakoululaisesta parivuotiaaseen.



Rankkaahan opiskelu on, mutta toisaalta omani ei kestä loputtomiin. Pyrin järjestämään aikatauluni niin, että teen opiskeluhommia mahdollisimman paljon päiväaikaan lasten ollessa koulussa ja hoidossa. Tenttiin lukemiset tapahtuvat sitten aamuyöllä. Oma mieheni tekee pitkää päivää ja reissaa, joten harvoin on apuna lapsiperheen illoissa. Vaikka välillä ihmettelen mihin olen ryhtynyt, niin toisaalta opiskelu on myös hyvin antoisaa. Tosin olen kyllä ajatellut, että toivottavasti samaa ei enää koskaan tarvitse tehdä uudeleen...



Mikä on pohjakoulutuksesi? Jos sinulla on teknillinen koulutus jo olemassa ja olet matemaattisesti suuntautunut, niin siinä tapauksessa teknillinen ala ehkä ok. Jos olet lähdössä uudelle alalle, niin en ehkä suosittele. Vastaavat vuoden tai parin pätkät, kuten omani, vielä menettelevät, mutta itse en tässä iässä jaksaisi kokonaista tutkintoa lukea. Ehkä joltain "helpommalta" alalta... Toki paljon riippuu omasta motivaatiostasi ja pohjatiedoistasi.

kun olin 34 v kolmen alle 5 v lapsen äiti. se onnistui paremmin kuin hyvin, lapset olivat hoidossa ja minä opiskelin, mutta vain päivällä ja vain vuoden.

Itse olen ajatellut yliopistoon 30-vuotiaana yhden yksivuotiaan äitinä. Miksei muka onnistuisi? Tietty jos ei saa nukuttua voi olla vähän hankala pysyä hereillä luennoilla.

Aloitin 37-vuotiaana. Silloin nuorin viidestä lapsesta oli 4-vuotias (vanhin 13). En vaihtanut kokonaan alaa, joten aiemmista opinnoista hyötyä paljon. Minulla on samalla alalla oleva mies, joka tuki opintoja ja osallistui paljon perheen arjen pyörittämiseen (kuten aiemminkin). Olen aiemmin opiskellut jonkin verran työn ohessa ja nyt päätoimnen opiskelu tuntui "juhlalta". Tenttiin luku oli joskus haastavaa. Ratkaisu: junamatkoilla opiskelupaikkaan, kirjastossa, makuuhuoneessa ovi lukossa ja kuulosuojaimet päässä.



Periaatteessa ei juuri sen vaativampaa kuin kokopäivätöissä käyminenkään. Opinnot joustivat enemmän kuin työ.

Aika eri asia, usko pois.

Itse olen ajatellut yliopistoon 30-vuotiaana yhden yksivuotiaan äitinä. Miksei muka onnistuisi? Tietty jos ei saa nukuttua voi olla vähän hankala pysyä hereillä luennoilla.

itse olen vielä parikymppinen opiskelija, mutta vuosikurssillani on lähes nelikymppinen perheen äiti ja hyvin tuntuu sujuvan. hänen lapsensa tosin jo kouluikäisiä. ja hänellä helpottaa se, että on aikaisempikin yliopistotutkinto, joten saa hyväksiluettua kieliopinnot jotka muuten vaativat läsnäoloa.

minulla on ylempi korkeakoulututkinto mutta ei tekniikan alalta. Olin aina koulussa matem. lahjakas mutta kouluajoista on nyt tietenkin valovuosi..Joutuisin siis tietenkin tekemään täydet opinnot, jotkut kieliopinnot nyt varmaan saisin hyväksiluetuksi.



Halu olisi kova mutta elämän realiteetit ovat niin erilaiset kuin silloin yliopistovuosinani, jolloin ei ollut vielä perhettä. Meillä on iki-ihanat lapset ja haluan olla paljon heidän kanssaan, toisaalta tuo oman itseni toteuttaminen kiehtoo, varsinkin kun olen miehen luodessa uraa hoitanut kodin ja lapset usein yksin. Mies kannustaisi kyllä nyt uusiin opintoihin. Onneksi on aikaa miettiä seuraavan lukuvuoden alkuun.

siis edellinen (10) oli ap

tuonnekin kouluun haeta keväällä, joten eihän sulla vuotta ole aikaa miettiä, kai sinne pääsykokeisiin täytyy valmistautuakin.

lapset 3 kpl kaikki alle 6v. Mies yrittäjä eli ei mitään aikatauluja tai hoitoapuja.



3 vuotta myöhemmin olin maisteri, lapset eivät olleet hoidossa kuin 1pv/vko eli tein paljon etänä, esseinä, kirjatentteinä.



Onnistuu, jos itse viitsii. Mutta jos painopiste on kivassa oleilussa, hitaissa kävelylenkeissä ja haudutetussa ruuassa (eli hitaasti hyvää) niin unohda koko juttu.

Mulla oli siis kokopäivätyö klo 8.30-16.30 + työmatkat 1-2 krt/kk ja 3 lasta kotona.



Eli jos alat ihan kokopäiväiseksi opiskelijaksi niin totta kai onnistut!!!! Järkkäät vaan aikataulut, ettei tartte öisin lukea.



Päättää tarvitsee lopullisesti vasta siinä vaiheessa, jos/kun sinut valitaan :).

kävin viime lukukaudella eli 2009-2010 vuoden kestävän täydennyskoulutukset ammattikorkeakoulussa. Ja ei elämä. En lähtisi siihenkään rumbaan enää uudestaan, saatikka teknilliseen korkeakouluun.



Nyt on ihanaa, kun viettää viikonloput lasten kanssa ulkoillen, retkeillen, kyläillään koko perheenä enemmän ja iltaisin lasten mentyä nukkumaan tehtävien sijaan höpötellään miehen kanssa, tehdään yöpalaa, luen kirjaa tms.



Voimia sulle, jos päätät moiseen ryhtyä.