Lue keskustelun säännöt.
Argh! Kaverini on alkanut soitella äiti-lapsitapaamistemme jälkeen ja tilittää, miten taas
07.09.2010 |
pahoitti mielensä jostain.
Olen tuntenut tämän kaverini kouluajoista alkaen. Ennen kuin saimme lapsia, tulimme hyvin toimeen, juttelimme paljon syvällisiä jne.
Nyt meillä molemmilla on 2 lasta, ja kuvio on muuttunut täysin. Minusta tuntuu, että minä ja lapseni emme tee kaverin mielestä enää mitään oikein - päin vastoin aiheutamme heille pelkkää mielipahaa.
Kaveri on alkanut soitella minulle tapaamistemme jälkeen ja kysellä, miksi sanoin niin tai näin, miksi katsoin hänen lastaan sillä tai tällä tavalla, miksi minun lapseni ei leikkinyt hänen lapsensa kanssa tai miksi lapseni vastasi vain yhdellä sanalla hänen kysymyksiinsä. Hän on myös tentannut itku kurkussa, inhoavatko minun lapseni häntä ja hänen lapsiaan.
Olen toistaiseksi yrittänyt vastata jotain diplomaattista. Mielestäni olemme kyläilleet ihan normaalisti ja hyvässä hengessä: ei ole ollut kiusaamista, ei kyräilyä saati inhoamisia. En käsitä, mistä hän on saanut sellaista edes päähänsä.
Mistä tällainen jatkuva epäluuloisuus johtuu?
Kommentit (13)
ootko paremmin tienaava/rahakkaampi kuin hän? Onko lapsillasi hienompia vaatteita päällä kuin hänen lapsillaan tai onko asiasi muuten vain paremmin kuin hänellä? Kuule, niitä kateuden aiheita voi tulla ihan mistä vaan ja hän sitten purkaa ne tunteensa sinuun tällä tavalla. Minusta todella tuntuu että hän on kateellinen tms sinulle. Pidä välimatkaa jonkin aikaa ja kato sit uudelleen vieläkö se jatkaa tollasta käyttäytymistä. Vai käyttäätyykö se kaikkia kohtaan tuolla tavalla? Voi olla kohta tyypillä kaverit vähissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsia meillä ei silloin vielä ollut, mutta hänellä oli tapana löytää loukkaavia viestejä kaikista sanomisistani. Tuntui, että joka kerta hänet tavatessani jouduin selittelemään jotain sanomaani, jonka hän oli käsittänyt loukkaavana. Kai syynä olivat itsetunto-ongelmat, jotka ovat ilmeisesti nyt korjaantuneet, sillä kaveristani on tullut ihan siedettävä :)
mutta äitini on samanlainen
Esittää kyllä kysymyksiään myös ihan kasvotusten,vaikkakin useimmiten puhelimessa.
* miksi Kalle (3v) sanoi niin
* miksi Kalle (3v) ei vastannut kysymykseeni
* mitä sinä tarkoitit kun sanoit...
* miksi sanoit silloin kerran 10 v sitten näin...
* miksi miehesi kattoi ne siniset kahvikupit...
Saattaa useita tunteja pohtia miksi joku on tehnyt tai sanonut jotain ja mitä on sillä oikeasti tarkoittanut.
Tenttaa minulta myös minulle tuntemattomien ihmisten tekemisiä ja sanomisia.
Joissakin tapauksissa kaikki muut asianosaiset äitiäni lukuunottamatta ovat kuolleet yli 10 vuotta sitten. Silti vaatii että minä ottaisin kantaa tapahtumiin ja muiden sanomisiin ja tekemisiin =o
Todella raskasta :(
Ei varmaan aina ole ollut tuollainen?
Minäkin epäilisin masennusta tai jotain muuta mielenterveysongelmaa. Minusta voisit ottaa asian ystävällisesti esiin ystävän kanssa ja kertoa, että oelt huolestunut tästä piirteestä hänessä.
mutta äitini on samanlainen Esittää kyllä kysymyksiään myös ihan kasvotusten,vaikkakin useimmiten puhelimessa. * miksi Kalle (3v) sanoi niin * miksi Kalle (3v) ei vastannut kysymykseeni * mitä sinä tarkoitit kun sanoit... * miksi sanoit silloin kerran 10 v sitten näin... * miksi miehesi kattoi ne siniset kahvikupit... Saattaa useita tunteja pohtia miksi joku on tehnyt tai sanonut jotain ja mitä on sillä oikeasti tarkoittanut. Tenttaa minulta myös minulle tuntemattomien ihmisten tekemisiä ja sanomisia. Joissakin tapauksissa kaikki muut asianosaiset äitiäni lukuunottamatta ovat kuolleet yli 10 vuotta sitten. Silti vaatii että minä ottaisin kantaa tapahtumiin ja muiden sanomisiin ja tekemisiin =o Todella raskasta :(
Muistaa vielä vuosien ja taas vuosien takaisia keskusteluja vaikka Maijan kanssa ja pui niitä uudelleen minun kanssani, että "Mitähän se Maija tarkoitti sillä, kun se sanoi silloin kerran sitä ja tätä..." Tai "Niin, kyllähän se Aleksikin autoa aina lainaa, mutta tankki on kyllä aina tyhjä kun palauttaa..." Aleksi on lainannut autoa n. 2krt vuonna 1998. Sen vaan jättää aina muistamatta, että on minultakin lainannut rahaa ja kinunnut kyytiä sen seitsemän kertaa eikä maksa latiakaan.
Mutta tuo, että pitää aina olla kieli keskellä suuta, puhua monotonisella äänellä kirjakieltä, ettei vaan tule väärinymmärryksiä, kun henkilö on sellainen, että näkee kaiken itselleen epäedullisena, moitteena, syytteenä tai muuten jollain tapaa negatiivisena.
Raskasta on, todellakin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Väittäisin, etä kyse on huonosta itsetunnosta. Hänen kanssaan keskustellessa on varottava sanojaan. Ja silmiin ei todellakaan voi katsoa, koska siitä seuraa takuuvarmasti tenttaus jälkeenpäin "miksi katsoit niin?". Tai hän tulkitsee katseen aivan päin seiniä, eikä suostu kuuntelemaan selitystä.
Raskasta on joo.
epäluuloinen persoonallisuushäiriö..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle tuli selkeä tuntuma että kaverillasi on huono itsetunto ja siksi tenttailee ja kyselee.
Hän heijastaa nyt vanhoja juttujaan ja tunteitaan sinuun päin.
Mulle tuli selkeä tuntuma että kaverillasi on huono itsetunto ja siksi tenttailee ja kyselee.
Hän heijastaa nyt vanhoja juttujaan ja tunteitaan sinuun päin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle tuli selkeä tuntuma että kaverillasi on huono itsetunto ja siksi tenttailee ja kyselee.
Hän heijastaa nyt vanhoja juttujaan ja tunteitaan sinuun päin.
Epäluuloinen eli paranoidinen persoonallisuus epäilee jatkuvasti ja ilman selvää aihetta kanssaihmisiään, on yliherkkä arvostelulle ja ilmaisee ylemmyyttä toisia kohtaan. Käytökseltään tällainen henkilö on etäinen, torjuva ja aggressiivinenkin. Yletön mustasukkaisuus ja kateellisuus on tavallista.
Mulla on yksi kaveri tätä sorttia, ei tosin hirmu paha, ainakaan vielä. Ihmettelee hirveästi, miksi hänellä ei ole minun lisäksi yhtä ainutta muuta kaveria.. En nyt voi mitenkään hänelle sanoa, että epäilen tätä persoonallisuushäiriötä. Luojan kiitos, hän aloitti vähän aikaa sitten terapian lievän masennuksensa vuoksi. Toivottavasti siellä selviää tämäkin asia..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin epäilisin jonkinlaista mielenterveysongelmaa. Pystytkö ottamaan asian esille ystäväsi kanssa, kysymään tunteeko hän olonsa jotenkin huonoksi tms.?
Huolesi on ihan oikeutettua ja hienoa, että olet silti jaksanut tavata häntä. Selvästi kaikki ei nyt ole kunnossa. Mitäpä jos ottaisit tämän asian hänen kanssaan puheeksi ja ehdottaisit, että hän ottaa asian puheeksi vaikka neuvolassa ja hakee sitä kautta itselleen apua. Tai jos puheeksi ottaminen tuntuu vaikealta, niin kirjoita hänelle kirje, jonka annat tapaamisella mukaan ja pyydät lukemaan kotona. Kerro huolesi hänen käyttäytymisestään, että tuo ei mielestäsi ole enää normaalia ja siitä kannattaisi keskustella jonkun kanssa. Jos kaverisi tästä pahastuu, niin eipähän enää tarvitse hänen seurassaan mieltään pahoittaa. Ja tämä ei ole mikään kettuiluviesti tai provo, vaan näin minä oikeasti ajattelen.