Tätä tää sitten on loppuelämän =( tahtoisin jotain muutosta!

Kaikkien toivotaan elävän samalla kaavalla.



Jätin hyvä palkkasen duunin, kun vaan alko vituttaa koko tää systeemi. Nyt oleilen ansiosidonnaisella ja teen ihan mitä lystää :)

näin minäkin tein

näin minäkin tein

Tuskin se onni nytkään kukoistaa.

äiti ja isä. Ukolle laittaisin kyllä muksut vahdittaviksi että pääsisin its ekäymään jossain. Kyllähän se makaa siellä sohvalla jos sä annat sen maata.

En kestäisi itsekään, siksi meillä ei ole noin. Päätät toisin.

no pääsen mä lenkille ja salille aina välillä ja koko ajan tietysti helpommin kun lapset kasvaa, mutta aina sillon kun mä hlauisin mennä ne ei aina päästä mua.

Muutama vuosi vielä niin asiat on jo ihan erilailla.



ap

Kun täyttää 12-v, ei juuri koulun jälkeen näy, vaikka olisi sovittu että tulee suoraan kotiin. Soittelet perään, mutta tottakai akku loppu. Joten näet ehkä klo 20, kun tulee sisään huutavan nälän takia. Tätä kestää aikansa. Seuraava vaihe kun koulun jälkeen lukittautuu omaan huoneeseen ja poppi soi. Saat hyppiä tasajalkaa ja huutaa, mutta mitään ihmistä vähäänkään muistuttavaa ei sieltä huoneesta ulos tule. Joskus yöllä kuulet kun jääkaappi aukeaa ja aamulla se on täysin tyhjä.

mutta itse ainakin saan voimaa siitä ajatuksesta, että lapset kasvaa. Ei ne meitä loputtomiin kaipaa, terveet lapset.



Mutta koita nyt jotenkin repäistä itsellesi tunti omaa aikaa silloin tällöin.

no pääsen mä lenkille ja salille aina välillä ja koko ajan tietysti helpommin kun lapset kasvaa, mutta aina sillon kun mä hlauisin mennä ne ei aina päästä mua.

Muutama vuosi vielä niin asiat on jo ihan erilailla.

ap

Sinä odotat ne muutamat vuodet. Ja joustat ottamaan oman ajan silloin, kun se perheelle sopii.

pääsee kun haluaa. Mutta voit sopia, että tiettyinä päivinä menet ja lapset hoitaa joku muu. raskaaksi se käykin, jos aina joutuu neuvottelemaan ja sumplimaan erikseen.Ja tietty vaan täytyy treenata arjensietokykyä; aika menee nopeasti ja niinkuin sanoit: lapset kasvaa.

Ja vapaa-aika on lepoa varten,jotkut to töitä mukaan joko konkreettisesti tai ajatuksissaan, se syö aivan järjettömän paljon.

aamulla ylös, lapsille ja itselle aamupala, lapset hoitoon/kpuluun itse töihin, päivä töissä, lapsen haku hoidosta, kaupassa käynti, kotiin laittamaan ruokaa ja tekemään muut kotihommat, iltapala, lapset ja itse nukkumaan...

tätäkö se sitten on tästä eteenpäin? Mä en kestä, tuun hulluks!

Sama juttu täällä. Ja aika lailla samalla kaavalla päivämme kuluvat. Poikkeuksena tietysti ne päivät, kun lapsi on isällään, mutta arki on juuri tuota samaa. Mutta lisääpä siihen päälle vielä aktiivinen koira ja sen lenkitykset ja aktivoinnit, siis käytännössä aamulla kun tyttö vielä nukkuu (eskarilainen ja asia on puhuttu, muuta vaihtoehtoa kun ei ole kun lenkittää mieluiten silloin, kun toinen nukkuu niin ei tarvitse "olla yksin"), mä käyn ekalla lenkillä. Satoi tai paistoi. Sitten tuo nimenomainen rutiini; hoitoon, töihin, töistä, pikainen lenkitys, lapsi hoidosta, kauppaan, ruokaa ja kotihommia, iltapalaa - ja jälleen, kun lapsi on sängyssä, mä lähden lenkille. Eikä se ole mitään rentouttavaa "äidin omaa aikaa", äiti kun mieluiten heittäytyisi sohvalle pitkäkseen ja lukisi... :) Mut ei, kun lenkille on lähdettävä, koirasta on huolehdittava, vaikka kuinka väsyttäisi tai ketuttaisi, vaikka kuinka sataisi tai myrskyäisi.

Omavalintaisia juttujahan nämä on, jep, mutta mietipä, että sä saatat päästä vielä jopa vähän helpommalla... :)

No joo, eihän tämä mikään kilpailu ole. Voimia arkeen, sulle ja mulle! :)

Muutaman vuoden siis.



Voit myös käydä kaupassa kerran viikossa ja valmistaa isoja satseja ruokaa pakkaseen jotta voit viitenä päivänä viikossa jättää väliin kauppaan kuluvan ajan ja ruoan valmistukseen kuluvan ajan - ja ruoanvalmistustiskiäkin tulee vähemmän.



Ota lapset mukaan kuntosalille jossa on lapsiparkki. Netistä löytyy tietoa.

Ota lapset mukaan lenkille, pyöräilemään. Käykää kirjastossa ja kyläilkää kavereilla vaikka siten että menette kaverille syömään joka toinen torstai ja joka toinen torstai kaverit tulee teille syömään.



Palkkaa lapsenvahti joskus jos tuntuu siltä että tulee hulluksi. Omalla asenteella pääsee jo pitkälle.



Terveisin neljän lapsen yh-äiti joka ei suostu tulemaan hulluksi.

kyllä tuolla se mies makaa sohvalla tai on töissä, kotona siitä ei apua ole. =(



Toisin sanoen ilman tuota miestä mulla olis paljon vähemmän hommia ja voisin muuttaa pois täältä isosta talosta ja isosta pihasta jotka mun pitää hoitaa tai muuten niitä ei hoida kukaan... =(



ap

olla kuultukaan mistään lapsiparkeista... =)



ap

Paitsi etten mä asu maalla, eikä mun lapset ole päivähoidossa, vaan kotihoidossa, eli teen suurimmaksi osaksi etätöitä ja aina silloin, kun mun on pakko käydä työpaikalla, mies hoitaa lapset. Se onkin sitten siinä se, mitä hän tekee, ja tässä "lapsen hoito" tarkoittaa sitä, että mies laittaa dvd:n pyörimään (lähinnä isommalle) ja vaihtaa vaipan, jos sattuu kakka tulemaan (pienemmälle siis). Ruuanlaitto, syöttäminen (pienempää täytyy vielä syöttää), siivoaminen, muiden kotitöiden teko, kaupassa käynti, lasten kanssa ulkoilu... totaalisen mission impossible minun miehelleni.



Viimeksi tänään olen miettinyt, että heitän äijän pihalle, kun en keksi juuri nyt yhtään syytä, miksi minä sen kanssa edelleen olen naimisissa. Mutta siihenkin hommaan pitänee tilata joku muuttofirma, joka kampeaa miehen tietokoneensa äärestä nokkakärryjen avulla, ja hinauspalvelun auto varmaan voisi raahata miehen johonkin tarpeeksi kauas. No, onneksi asutaan sentään kerrostalossa ja kaupungissa, eikä ole sitä isoa taloa ja isoa pihaakin vielä hoidettavana.

aamulla ylös, lapsille ja itselle aamupala, lapset hoitoon/kpuluun itse töihin, päivä töissä, lapsen haku hoidosta, kaupassa käynti, kotiin laittamaan ruokaa ja tekemään muut kotihommat, iltapala, lapset ja itse nukkumaan...

tätäkö se sitten on tästä eteenpäin? Mä en kestä, tuun hulluks!

Kumman nopeasti ne lapset kasvavat ja elämä muuttuu.Tulet vielä kaipaamaan aikaa kun lapset olivat pieniä ja ehkä myös sitä ettet nähnyt miten niistä silloin nauttia, näin minulle kävi ja sitten oli saatava se "iltatähti" kun ei ymmärtänyt silloin nuoruudessa miten tavallaan parasta aikaa juuri tämä "tylsyys" olisi voinut olla.

Siis anteeksi vain, mutta ihan itse olet valintasi tehnyt. Pitikö muuttaa isoon taloon, vai eikö tullut mieleen, että iso talo vaatii myös ison ajan ylläpidettäväksi? Teillä on varmaan myös iso piha, jonka hoitoon kuluu aikaa; ja kaksi autoa, jotka joku (mies?) hoitaa, siivoaa ja huollattaa.

Jos priorisoit ison, siistin talon, niin siihen se aika sitten menee. Jos priorisoit muun elämän kuten nyt vaikka lapsen kanssa leikkimisen tai luovan kirjoittamisen tai liikunnan, niin sitten käytät aikasi siihen.

t. tyytyväinen kerrostaloasuja

Toisin sanoen ilman tuota miestä mulla olis paljon vähemmän hommia ja voisin muuttaa pois täältä isosta talosta ja isosta pihasta jotka mun pitää hoitaa tai muuten niitä ei hoida kukaan... =(

ap

Kun täyttää 12-v, ei juuri koulun jälkeen näy, vaikka olisi sovittu että tulee suoraan kotiin. Soittelet perään, mutta tottakai akku loppu. Joten näet ehkä klo 20, kun tulee sisään huutavan nälän takia. Tätä kestää aikansa. Seuraava vaihe kun koulun jälkeen lukittautuu omaan huoneeseen ja poppi soi. Saat hyppiä tasajalkaa ja huutaa, mutta mitään ihmistä vähäänkään muistuttavaa ei sieltä huoneesta ulos tule. Joskus yöllä kuulet kun jääkaappi aukeaa ja aamulla se on täysin tyhjä.

Lisäksi mies ei tee kotitöitä ja vihaan työtäni.