Ihastunut

Olen ihastunut esimieheeni. Tunne on molemminpuolista ja ollut "ilmassa" jo puolentoista vuoden ajan.



Tilanne on se että kummallakin on sattumalta todella vaikeaa kotona juuri tällä hetkellä ja jäimme eilen juttelemaan joksikin aikaa töiden jälkeen, lähtiessä halasimme.



Olin illalla eräässä tilaisuudessa ja hän lähetti minulle muutamia viestejä ja lopulta soitti. Olen ihastunut kuin pikkutyttö, tilanne on samaan aikaan ihana ja kamala.



Mieheni on mustasukkaista lajia ja syytellyt minua vuosikaudet uskottomuudesta, vaikka syytä siihen ei ole koskaan ollut. Olen aina ajatellut etten tule ikinä antamaan sitä iloa miehelleni että olisin uskoton.



Nyt kuitenkin tuntuu siltä että miksi en antaisi tunteilleni valtaa, ilkeä mies on ilkeä vaikka minä olisin kuinka uskollinen ja kiltti. Kaipuu hellyyteen ja läheisyyteen on valtava.



Se olisiko tämä viisasta on toinen asia, mitä ilmeisimmin ei. Tämä elämä ei olekkaan niin yksinkertaista kuin joskus luulin.

Vastaa viestiin Ilmoita asiaton viesti Kerro kaverille



Vastaukset

Vierailija - 5.11.2010 23:31 (2/14)

Siinähän voi pahimmassa tapauksessa



olla henki katkolla jos miehesi on mustis.

Vastaa viestiin Ilmoita asiaton viestiKerro kaverille

Vierailija - 5.11.2010 23:34 (3/14)

Mies suojelee



omaa nahkaansa eikä koskisi minua koskaan fyysisesti, hänen aseensa on henkinen pahoinpitely.

Vastaa viestiin Ilmoita asiaton viestiKerro kaverille

Vierailija - 5.11.2010 23:42 (4/14)

oletteko



kokeilleet terapiaa?



Mistä miehesi ilkeys juontaa? Osaatko sanoa, millä hänen käytöstään voisi selittä?

Vastaa viestiin Ilmoita asiaton viestiKerro kaverille

Vierailija - 5.11.2010 23:50 (5/14)

Ollaan kokeiltu



terapiaa, mutta mies ei halunnut jatkaa parin kerran jälkeen. Kyllä miehen ongelmat juontavat hänen lapsuudenperheestään ja sen ahdasmielisyydestä, mies tiedostaa kyllä tämän mutta ei silti pysty hillitsemään itseään.



Ero on mielestäni houkutteleva vaihtoehto mutta yhteiset lapset ja yhteiset lainat ovat isoja asioita. Toisaalta mietin että onko tämä mitään elämää. Mies on mielestään tehnyt väärän valinnan minun suhteeni ja "kostaa" sen olemalla hankala.



Olen itsenäinen ja vahva nainen joka myös pelottaa miestä. Minä olin toivonut että tämä suhde onnistuisi mutta nyt tuntuu siltä, että muutosta parempaan tuskin koskaan tulee.

Vastaa viestiin Ilmoita asiaton viestiKerro kaverille

Vierailija - 5.11.2010 23:59 (6/14)

arvasinkin



Kuulostaa hankalalta tilanteelta. Ei tähän muut voi oikein mitään sanoa. Vaikutat vahvalta ja uskon, että pysty hoitamaan tilanteen niin, että lapset eivät kärsi. Onko miehesi jälkikasvullennekin ilkeä? Lapset varmaan ovat nähneet ainakin, miten hän sinua kohtelee?



Ihastus on tietty asia erikseen ja se nostaa tietenkin kyseenalaistamaan jälleen kerran noita omia valintoja.



Voimia ja jaksamista sinulle!

t: 4

Vastaa viestiin Ilmoita asiaton viestiKerro kaverille



Vierailija - 6.11.2010 0:10 (7/14)

Elämme



uusperheessä ja mies on esimerkillinen isä kahdelle yhteiselle lapsellemme. Minun isommille lapsilleni entisestä liitosta mies on epäreilu ja ilkeä. Pienet lapset eivät vielä ymmärrä vielä tilannetta muutta isot ymmärtävät hyvin.

Vastaa viestiin Ilmoita asiaton viestiKerro kaverille

Vierailija - 6.11.2010 0:20 (8/14)

Kuulostaa



siltä, että olet todella tilannettasi ja tehnyt töitä sen eteen. Kuulostaa, että olet pohtinut asiaa ja ehkä jopa jo tiedät jollain tasolla, mitä teet.



Helppo se tietenkin on täältä sanoa, mutta itse yrittäisin pitää sen ihastuksen vähän hiljaisemmalla liekillä. Vaikka päätyisin johonkin konkreettisiin muutoksiin lainoista ja yhteisistä asioista huolimatta.



Jotenkin tuntuu, että jos tuossa ihastussuhteessa olisi potkua pidemmälle, se kyllä odottaisi.



Näin myöd välttyisit kolmansien osapuolien syyttelyistä.



Mutta helppo se on täältä sanoa.



t: 4 (olikohan se noin, mut sama kuitenkin)

Vastaa viestiin Ilmoita asiaton viestiKerro kaverille

Vierailija - 6.11.2010 0:34 (9/14)

Ihastuksessa ei ole



"potkua pidemmälle" enkä mitään varsinaista suhdetta ole hakemassakaan. Jos päätän tehdä jonkun ratkaisun tämän perheen suhteen niin se ei ole riippuvainen muista suhteista.



Vastaa viestiin Ilmoita asiaton viestiKerro kaverille

Vierailija - 6.11.2010 0:50 (10/14)

Miks ihmees



täällä joka päivä ainakin yksi tai kaksi kyselee pomoihastumisiaan??? Mikä siinä on? Ja aina ne pomot on jotenkin heti valmiina!

Vastaa viestiin Ilmoita asiaton viestiKerro kaverille

Vierailija - 6.11.2010 1:30 (11/14)

Tässä tapauksessa



kysymys on ihmisestä, teemme paljon töitä yhdessä, esimiesasetelmalla ei ole sen kummempaa merkitystä.

Vastaa viestiin Ilmoita asiaton viestiKerro kaverille



Vierailija - 6.11.2010 1:37 (12/14)

ÄRSYTTÄÄ TÄLLAISET



Ihminen tai ei mut sun ukkos noi suuttuu tosi pahasti. Mikä siinä on että ei voi työskennellä ilman jotain virityksiä...? Aarrggghhh joka päivä näitä täällä tivaamassa oikeutusta teoilleennn!

Vastaa viestiin Ilmoita asiaton viestiKerro kaverille

Vierailija - 6.11.2010 1:56 (13/14)

Mies on vihainen



jatkuvasti ilman sen kummempaa syytä. Olen kyllä voinut työskennellä vuosikymmenet ilman työpaikkaromansseja ja "virityksiä". Enkä hae mitään oikeutusta millekkään, mitään tekoja kun ei ole ainakaan toistaiseksi olemassakaan. Olen kuitenkin tunteva ihminen enkä voi tällä hetkellä kieltää ettenkö olisi ihastunut.

Vastaa viestiin Ilmoita asiaton viestiKerro kaverille

Vierailija - 6.11.2010 1:58 (14/14)

An mennä vaa!



Anna palaa! Nauti