Lue keskustelun säännöt.
"Ennen hoidettiin lapset paremmin". Mitäs lastenkirjat kertovat?
06.09.2010 |
Astrid Lingrenin Pekka Peukaloisessa vuodelta 1956 alle kouluikäinen Pertti-poika on päivät yksin kotona, kun äiti ja isä on töissä. Siskokin on kuollut.
Melukylän lapset, Eemeli ja Marikki viuhtovat pitkin pihoja ilman valvontaa pikkusisaret perässään.
Palstan kriteerien mukaan olisivat jo kauan sitten huostanotettuja ja vähintään traumatisoituneita tulevia mielenterveyspotilaita.
Kommentit (6)
Itseäni hiukan kauhistuttavat isäni kertomukset omasta lapsuudestaan, kylän lapset leikkivät ilman valvontaa kaikkea vaarallista ja jotkut loukkaantuivat loppuiäkseen. Nykylasten elämä on siihen verrattuna aika suojattua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On se niin hirveetä kun ihmisoikeudet ulottuu laajemmalle, orjuus vähenee, terveydenhuolto paranee jne jne.
Siksi mä en luekaan juuri noita vanhanaikaisia lastenkirjoja lapsille, kun ne on niin kummallisia lapsen näkökulmasta. Just toi pekkapeukaloinenkin..
piirretyn jokin aikaa sitten, jossa lapsen valittaessa vaari vetäisi avolätärin lapsen poskelle, että olehan kunnolla. Ja se oli vain ihan normaali sivuseikka koko ohjelmassa.
äitini kanssa. Äiti on suurperheestä maalta ja varmaan huostaan otettaisiin, jos nykyään toimittaisiin kuten silloin. Vaikka pakkohan sitä oli, kun oli kirjaimellisesti pakko saada voita leivän päälle. Mutta silti en ihmettelisi, jos nykyäänkin äidit väsyvät. Olosuhteet ja vaatimukset ovat aika erilaiset.
Siis ennenhän ihmiset joutuivat tekemään koko ikänsä töitä, eikä mitään vanhempainvapaita jostain peltotöistä tai tehtaista saatu. Puhumattakaan siitä, että usein jo lapset joutuivat töihin, eikä ne olleet mitään kevyitä hommia nekään, siellä samoissa tehtaissa oli lapsetkin hommissa. Ruummillinen kurituskin oli kunniassa, joka vitsaa säästää jne.