Lue keskustelun säännöt.
Kolmen kimppa ei toimi pojillakaan (lasten ystävyydestä)
19.10.2010 |
Miten ihmeessä voi pojillakin olla noin vaikeaa olla kolmestaan? Olen nyt tän viikon kuunnellut milloin kenenkin parkua kun kaksi kaverusta alkavat hylkiä kolmatta - milloin milläkin kokoonpanolla.
Yksi pojista on jonkun sortin peliriippuvainen ja tätä toinen pojista käyttää hyväkseen, taas tänään kävi niin että 2 poikaa (oma poikani ja tuo 1) oli meillä sulassa sovussa leikkimässä ja paikalle tuli kohta tuo 2 eikä halunnutkaan leikkiä näiden kahden aloittamaa leikkiä niin sitten tämä poika 2 sanoi poika 1:lle että, "Mennään meille, pääset pelaamaan" eli itse ei tullut toimeen kahden muun leikin kanssa ja sai tän peliriippuvaisen puolelleen pleikalla ostettua. Ja mun poika jäi kotiin parkumaan kun häntä ei edes pyydetty mukaan.
Nämä kaksi jotka nyt lähtivät ovat riidelleet keskenään kesästä saakka vähän väliä, ovat serkuksia vielä joten heillä on sisarukselliset välit (ei kovin ystäväsmieliset sellaiset).
Omaa poikaa yritin sitten lohdutella että onko tuollaiset "ystävät" nyt sitten kovin kamala menetys kun toinen on noin helposti ostettavissa ja toinen muuten vaan vähän yksinkertainen, ettei ymmärrä ystävyyttä ollenkaan.
Kyse on 9-vuotiaista.
Kommentit (2)
mutta tämä naapurin poika ei ota koskaan poikaani.
Sata kertaa olen valistanut poikaani, että älkää ottako naapurin poikaa mukaan, kun olet xxx kanssa.
Aina vaan ottavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja ainakaan vielä ei ole tollaista ollut. Kaikista mieluiten leikkivät isossa porukassa tai vähintään kolmen hengen porukassa. Yksi pojista yritttää aina saada jonkun laumasta erotettua ja omittua itselleen tai heille sisälle pelaamaan. Mutta harvoin kukaan lähtee.
Pojan vanhemmat ovat juuri eronneet eli ajattelin käytöksen johtuvan siitä. Käytös nimittäin muuttui tollaiseksi heti eron jälkeen. Muutenkin pelaa nykyään mielummin kännykällään kentän laidalla kuin toisten poikien kanssa jalkapalloa, josta ennen tykkäsi kovasti.