MInulla on pari kuusvitosta ystävää,

todella läheisi ihmisiä. Käsitän vasta heidän kauttaan, että omaa elämäänsä pitäisi tajuta elää täysillä vielä kun on näinkin nuori (40). Ystäväni miettivät jo oman elämänsä loppumista ja etä olisi kauhea kiire tehdä vielä niin paljon asioita ennen kuolemaa. Älykkäitä, vireitä, hauskoja, vielä terveitä ihmisiä.



Omia jälkiään pitäisi vähitellen alkaa siivota ja miettiä mitä jättää omille lapsilleen ja lastenlapsilleen perinnöksi. Vieläkö ehtisi kirjoittaa heille kirjan? Mitä tehdä kaikille kirjeille ja postikorteille, jotka on säästänyt?



Itselleni tulee kiire olla heihin yhteydessä tiiviisti ennen kuin menetän, olen ihan itsekkään peloissani, että heitä ei joskus olekaan.



Voi että kun kaikki tajuaisivat miten pienestä on kiinni, että elämä loppuu...