Aina tää sama kun MÄ oon lähdössä jonnekin...

Mulla mies käyttäytyy samanlailla kun olen lähdössä ulos. Suhteen alkuaikoina hän oli mahdoton muutenkin(saattoi suuttua jostain sanomisestani muttei kuitenkaan kertonut mikä herne nenän oli vallannut) mutta kun niitä mahdottomia aikoja oli harvoin en niistä välittänyt.

Lapsia syntyi vuosien saatossa ja nykyään en enää välitä murjotuksesta. Toki se tuntuu tylsältä. Jos hän käyttäytyy typerästi en voi asialle mitään. Pidän ainakin siitä huolen etten omalla käytökselläni aiheuta hänen mustasukkaisuuttaan.

Hän on hyvä isä ja aviomies "viastaan" huolimatta. Jos mietin vanhoja poikaystäviäni niin niihin verrattuna olen löytänyt aarteen.

Keksisin ihan tajuttomasti menoja ja harrastuksia, minua ei mies manipuloi.

Exä oli samanlainen kitisevä kakara ja kun ilmoitin että jään esim. viikonlopuksi ylitöihin, hän huusi että ei ainakaan vahdi lapsia. Hommasin sitten lastenvahdin ja siellä se mies mietti että onko tää nyt ihan ok, oli kotona ja lapsenvahti myös. Erottiin sitten myöhemmin.

Mulla mies käyttäytyy samanlailla kun olen lähdössä ulos. Suhteen alkuaikoina hän oli mahdoton muutenkin(saattoi suuttua jostain sanomisestani muttei kuitenkaan kertonut mikä herne nenän oli vallannut) mutta kun niitä mahdottomia aikoja oli harvoin en niistä välittänyt. Lapsia syntyi vuosien saatossa ja nykyään en enää välitä murjotuksesta. Toki se tuntuu tylsältä. Jos hän käyttäytyy typerästi en voi asialle mitään. Pidän ainakin siitä huolen etten omalla käytökselläni aiheuta hänen mustasukkaisuuttaan. Hän on hyvä isä ja aviomies "viastaan" huolimatta. Jos mietin vanhoja poikaystäviäni niin niihin verrattuna olen löytänyt aarteen.

Mies selvästi manipuloi sinua.. Ihan helvetinmoinen aarre.

Ei hänen kiukuttelut minun menemisiä estä. Tänä vuonnakin olen ollut melkein joka kk jossain kavereiden kanssa. Mies käy kavereiden kanssa paljon harvemmin ulkona.



Ja aarre siksi koska vaihtoehtoina olisi ollut joko alkoholisti tai pettävä mies. Jos mieheni kiukuttelee menemisistäni se on hänen ongelma.



T.18

Se on miehen itsekeksimä ongelma, josta vastuu kuuluu vain ja ainoastaan miehelle. On normaalia käydä jossain kodin ulkopuolella joskus itsekseen ja jos joku siitä vetelee herneitä nenään, ei sellaiseen kannata reagoida muuten kuin olkapäitään kohauttaen ja mennä vaan.

Ei hänen kiukuttelut minun menemisiä estä. Tänä vuonnakin olen ollut melkein joka kk jossain kavereiden kanssa. Mies käy kavereiden kanssa paljon harvemmin ulkona. Ja aarre siksi koska vaihtoehtoina olisi ollut joko alkoholisti tai pettävä mies. Jos mieheni kiukuttelee menemisistäni se on hänen ongelma. T.18

Ei sille voi mitään, se mies vain murjottaa joka kerta. Mä olen tosin alkanut itsekin murjottaa sen menemisistä, kun ottaa päähän herran yksinoikeus mennä ja olla ja viettää vapaa-aikaa, mut eipä tuokaan ole mun murjotuksistani välittänyt. Niinpä en aio jatkossa minäkään välittää, vaikka tiedän ettei se ole niin helppoa kuitenkaan se syyllisestä olosta pääseminen.

Mies oli pari viikkoa sitten "parilla" eli tuli kotiin viideltä aamulla... Yritin yöllä soittaa, mutta ei vastannut minulle, kun soitin uudestaan niin puhui toista puhelua, jäin odottammaan linjalle, mutta hän löi minulle luurin korvaan, ja sitten kun soitin uudestaan, ei taas vastannut. To-del-la lapsellista!! Kun sitten seuraavana päivänä ilmoitin että seuraavaksi lähden minä viihteelle, ja ihan turha soitella perään vaikka olisin liesussa vielä kun kaikki baarit on menneet kiinni, en vastaa! Niin johan mies möksähti, että aijaa, menet vai? Siis mökötti jo etukäteen vaikka oli itse juuri ollut ties missä koko yön!

itse en käynyt juuri koskaan missään ja silloinkin kun kävin niin oli tyyliin "anomus toimitettava kirjallisena puolta vuotta aiemmin" ja itse hän oli kavereidensa kanssa ulkona tosi paljon. No, sitten vaan nostin kissan pöydälle ja ilmoitin että tästäedes alan kulkemaan tasan yhtä useasti kuin mieskin. Ja niin minä teinkin, ja uskokaa tai älkää kyllä välillä otti pattiin lähteä johonkin kissanristiäisiin, kun ei millään olisi halunnut mutta aattelin että nyt menen ja näytän. No ei kauaa tarvinnut taistella asiasta kun ymmärsi yskän. Ja toki kun vuosia on kulunut yhteistä eloa niin on rauhoittunut mustasukkaisuuskin eikä enää toisten menoja tuijoteta tarkkaan. Useimmiten mennään yhdessä ja silloin jos joskus on menoa yksinään niin siitä ei enää mitään kohtausta tule.

Ettei oo sitten edes kiva lähtee vaikka olisi kuinka kivaa tiedossa. Monesti olen jättänyt menojani väliin, kun ei vaan jaksa sitä jupinaa ja jäätävää fiilistä.

ap

Kuulostaa niin tutulta. Mä pääsen ehkä kerran vuodessa yksin johonkin ja aina on niin syyllinen olo, et menee fiilikset....mun mies osaa myös ton :(

Minä olin se joka alkoi tahtomattaan osottamaan mieltään, vaikken tahtonutkaan kieltää menemästä. Lopulta nostettiin asia tapetille. Minulla oli edellisestä suhteesta huonoja kokemuksia niiden menojen suhteen ja se varjosti tätäkin suhdetta. Mies purki tuntonsa kirjeessä, minä puhuin kirjeen luettua. Nykyisin en enää koe ahdistusta miehen lähtiessä yksin liikenteeseen (en ainakaan niin voimakkaasti).



Puhuminen kai on se tärkein seikka. Ja se että kertoo toisen olevan siitä huolimatta tärkeä ja ainoa.

Ei sille voi mitään, se mies vain murjottaa joka kerta. Mä olen tosin alkanut itsekin murjottaa sen menemisistä, kun ottaa päähän herran yksinoikeus mennä ja olla ja viettää vapaa-aikaa, mut eipä tuokaan ole mun murjotuksistani välittänyt. Niinpä en aio jatkossa minäkään välittää, vaikka tiedän ettei se ole niin helppoa kuitenkaan se syyllisestä olosta pääseminen.

noin mullakin oli vielä jokin aika sitten. Mies ei itse mennyt mihkään vaikka kuinka tuputin ja sitten minun menoista (joita oli harvoin) tuli aina myrtsinaama. Joo, no erosin pari kk sitten eikä ole kukaan enää näyttämässä nyrppää naamaa...

Itse päätät, mitä teet asian suhteen.



Kannattaisi alkaa menemään USEAMMIN ja vaan olla välittämättä tuollaisesta kiristyksestä. Mietin kyllä, että miksi joku haluaa edes olla tuollaisen ihmisen kanssa... Itsekäs paskahan se on, joka ei todellakaan kohtele sinua kovin kivasti tai aikuismaisesti.

tuommoinen mies opiskeluaikoina.

Hän ei halunnut päästää minua yksin edes kavereiden luokse kylään. Saattoi tulla tarkistamaan yllättäen olenko siellä mihin aioin mennä ..ja onko siellä miehiä.



Jos joskus sanoin esim. että 'ajateltiin mennä päivin kanssa huomenna elokuviin', sanoi mies siihen: 'no, katsotaan sitä sitten huomenna'. Ihan kuin olisin kysynyt saanko mennä =o



Kaikista menoista seurasi murjotusta ennen ja jälkeen. Mielestään minun olisi pitänyt aina olla kotona, vaikka ei kuitenkaan silloinkaan seurustellut kanssani. Katsoi vain televisiota tai pelasi jotain peliä ja käski minun olla hiljaa ja häiritsemättä.



Minä pääsin ongelmasta muuttamalla. Vastaaviin niljakkeisiin en onnekseni ole sen koommin törmännyt.

Kuulostaa niin tutulta. Mä pääsen ehkä kerran vuodessa yksin johonkin ja aina on niin syyllinen olo, et menee fiilikset....mun mies osaa myös ton :(

Ettei oo sitten edes kiva lähtee vaikka olisi kuinka kivaa tiedossa. Monesti olen jättänyt menojani väliin, kun ei vaan jaksa sitä jupinaa ja jäätävää fiilistä.

ap

Mutta joo, ei tässä mikään vaivaa, ei...

*yrittää ajatella sovinistisen miesmäisesti*

Kannattaisi alkaa menemään USEAMMIN ja vaan olla välittämättä tuollaisesta kiristyksestä. Mietin kyllä, että miksi joku haluaa edes olla tuollaisen ihmisen kanssa...

Usein jätän just juttuja väliin sen takia kun en vaan jaksa sitä mökötystä ja piilovittuilumielenosoitusta asiasta. En ymmärrä sitä, että eikö mies itse tajua olevansa menossa paljon useammin kuin minä.

Kurja fiilis sitten aina lähtiessä.

ap

Kuulostaa niin tutulta. Mä pääsen ehkä kerran vuodessa yksin johonkin ja aina on niin syyllinen olo, et menee fiilikset....mun mies osaa myös ton :(

Ettei oo sitten edes kiva lähtee vaikka olisi kuinka kivaa tiedossa. Monesti olen jättänyt menojani väliin, kun ei vaan jaksa sitä jupinaa ja jäätävää fiilistä. ap

pyrkkii syyllistämään sua ja kun jätät menemättä. Tuntee onnistumista.

Menet pikkijouluihin ja nautit niistä. Älä korvaasi lotkauta mokaman jupinan takia. Älä huomio jupinoita. Tuskin jaksaa kovin kauvan yksin jupista.

Kuulostaa niin tutulta. Mä pääsen ehkä kerran vuodessa yksin johonkin ja aina on niin syyllinen olo, et menee fiilikset....mun mies osaa myös ton :(

Ettei oo sitten edes kiva lähtee vaikka olisi kuinka kivaa tiedossa. Monesti olen jättänyt menojani väliin, kun ei vaan jaksa sitä jupinaa ja jäätävää fiilistä. ap

Oletettavasti kyse on jostakin hallitsemisen tarpeesta, joko tietoisesta tai alitajuisesta, ja niin kauan kun jätät menojasi väliin siksi, että mies murjottaa niistä, tuo murjotus jatkuu ja pahenee entisestään, koska sehän toimii. Tiedän omasta kokemuksesta, että tuota on tosi vaikeaa kestää, kun toinen murjottaa, mutta muista itse olla aikuinen. Mies käyttäytyy kuin lapsi joka tahtoo saada tahtonsa läpi, ja sä voit suhtautua häneen siten. Kun suupielet vääntyvät alaspäin, toteat, että voi voi, mä en aio menoani perua vaikka murjottaisit miten. Ja jos mies alkaa sillä perustelemaan, että hänellä olisi jotain muuta menoa (kuten ap kirjoitti pikkujouluista), vastuuta hänet hankkimaan lapsenvahti.

Mies käyttäytyy kuin uhmaikäinen. Sinä teet nyt uhmaikäisen mielen mukaan, koska pelkäät miehen pahaa mieltä, ikäänkuin se olisi jotenkin sinun ongelmasi!

Ongelma on ihan miehen päässä, ei tippaakaan sinun vastuullasi. Sinä et nyt osaa vetää rajaa miehesi ja sinun persoonien välille. Miehen tunteet ovat hänen vastuullaan sataprosenttisesti. Muutaman kerran vuodessa ulkonakäyminen on täysin normaalia toimintaa. Mikäli joku urpelo siitä suuttuu, anna suuttua ihan rauhassa. Se on epäreilua käytöstä, eikä sinun tarvitse kantaa siitä minkäänlaista vastuuta.

Mies pitää sinua täysin ovimattonaan, jota on kiva välillä vähän polkea.

Kuulostaa niin tutulta. Mä pääsen ehkä kerran vuodessa yksin johonkin ja aina on niin syyllinen olo, et menee fiilikset....mun mies osaa myös ton :(

Ettei oo sitten edes kiva lähtee vaikka olisi kuinka kivaa tiedossa. Monesti olen jättänyt menojani väliin, kun ei vaan jaksa sitä jupinaa ja jäätävää fiilistä. ap

Oletettavasti kyse on jostakin hallitsemisen tarpeesta, joko tietoisesta tai alitajuisesta, ja niin kauan kun jätät menojasi väliin siksi, että mies murjottaa niistä, tuo murjotus jatkuu ja pahenee entisestään, koska sehän toimii. Tiedän omasta kokemuksesta, että tuota on tosi vaikeaa kestää, kun toinen murjottaa, mutta muista itse olla aikuinen. Mies käyttäytyy kuin lapsi joka tahtoo saada tahtonsa läpi, ja sä voit suhtautua häneen siten. Kun suupielet vääntyvät alaspäin, toteat, että voi voi, mä en aio menoani perua vaikka murjottaisit miten. Ja jos mies alkaa sillä perustelemaan, että hänellä olisi jotain muuta menoa (kuten ap kirjoitti pikkujouluista), vastuuta hänet hankkimaan lapsenvahti.