Minulla on hirveä ongelma ja tarvitsen teidän apuanne
Esittelen sen ongelman teille tässä ja sitten alan määrätietoisesti tyrmätä kaikki järkevätkin ehdotukset asian korjaamiseksi. Kun ihmiset ovat jo kyllästyneitä ja alkavat huutaa provoa, häivyn vähin äänin keskustelusta. Jos joku huhuilee minua vastaamaan, en vahingossakaan enää vastaa. Ja jos vastaankin, olen toiminut ongelmassani juuri päinvastoin kuin neuvoitte.
Tärkeintä on, että saan teidän aikanne ja huomionne, koska omaa elämää minulla ei ole. Tuntuu hyvältä, kun yritätte sinnikkäästi, vaikka otan neuvoja vastaan yhtä tehokkaasti kuin kiviseinä.
Kommentit (6)
Toisaalta olen vähän niinkin sekaisin, että alan uskoa kirjoituksiini, vaikkeivat ne olisikaan totta. Eikö se olekin niin, että mitä pidempi ketju, sen todemmaksi asia muuttuu...
ap
Muistathan myös vedota aina kateuskorttiin, jos esitämme epämiellyttäviä mielipiteitä elostasi ja olostasi.
niin kohta se on ongelma myös irl.
Ja sitten saa jo huomiota sukulaisilta ainakin, kun niitä ystäviä (joita tällä ongelmalla voisi vaivata) ei ole.
Summa summarum: Edelleen ihan sama onko ongelma alkujaan provo, todeksi se kuitenkin muuttuu.
-3-
Muistathan myös vedota aina kateuskorttiin, jos esitämme epämiellyttäviä mielipiteitä elostasi ja olostasi.
Ihmisillähän ei ole mitään muita motiiveja puolustaa jotain asiaa kuin se, että kyseessä on jokin henkilökohtainen juttu.
kritisoida minua, koska saan sen jälkeen joukon innokkaita puolustajia. En heti vastaa tälle kritisoijalle, vaan odotan kunnon palstatappelua, jonka jatkeeksi liityn sitten marttyyrimaisesti mukaan. Nämä puolustajat ovat kuin ystäviä, jotka seisovat samassa taistelurintamassa kanssani.
Tuntuu hyvältä palata tälle palstalle, jossa ystäväni puolustavat minua sillä aikaa kun olen poissa.
ap
loppujen lopuksi, että onko ongelma todellinen vai keksitty.
Meidän aikamme haaskaaminen, ja huomiostamme nauttiminen on tärkeämpää.