Kertokaa mulle mitä järkeä on "virikehoidossa"?
Kommentit (14)
eihän normaalisti pikkuinen alle 3 v siitä mitään erityisiä virikkeitä saakaan. Siinä tapauksessa tietysti jos oma vanhempi ei jostain syystä tee normaaleja puuhia lapsen kanssa, silloin tietysti tällainen tukitoimenpide on varmasti lapselle hyvin hyödyllinen.
ei käy virikehoidossa. Olet sen takia NIIN paljon parempi ihminen kuin sellainen ihminen kenen lapset käyvät virikehoidossa. Tätäkö haet?
P.s. minun lapseni eivät ole olleet virikehoidossa, mutta siltikään en ole nälvimässä heitä, kenen lapset ovat.
vaikka itse ovat kotona, ovat mielenterveysongelmaisia tai sairastavat jotain muuta vakavaa sairautta.
aina mammat selittää, ettei naapuri voi tietää miten masentunut äiti on. se kun ei aina näy.
nyt olet leimautunut!
jos viet lapsen hoitoon ja olet itse kotona niin olet päästä pipi!!
..kaikki virikeäidit masentuneita???? Sitten pitäis hoidattaa itsensä ja panna piuhat synnytyselimiin... lisääntymiseen energiaa riittää mutta ei tekeleitten hoitamiseen.
..kututtaa ja paljon nämä lusmumammat...
ettei nelivuotiasta oteta vauvan syntymän jälkeen kokonaan pois päiväkodista
-ettei hän menettäisi päiväkotipaikkaa(ja joutuisi siis turhaan suuren muutoksen eteen päiväkotiin palattaessa ja päiväkotia vaihdettaessa).
-ettei hän joudu kokonaan eroon rakkaista kavereistaan ja hoitajisaan.
-ettei sisaruksen syntymä tuntuisi kamalalta asialta, jonka takia pitää luopua kaikesta kivasta.
Samalla kun veljensä käy eskarissa. Miksi sitä ei pidetä minään tai jos lapsi käy kerhossa, sama asia.
Itse päädyin pk paikkaan, sillä lapsi sai jatkaa tuttujen kavereiden kanssa samassa ryhmässä. Ja on siellä 4h/3 kertaa viikossa. Riittää meidän reilu 4v:lle
10 päivää kuukaudessa ja itse olen vauvan kanssa kotona.
Syyt:
* pieni päiväkoti lähellä meitä, johon tappelemalla saatiin aikanaa paikka. Ei olisi toivoakaan vuoden päästä saada paikkaa takaisin.
* kaikki 6 lähistöllä asuvaa ja parasta kaveria ovat siellä tarhassa jokaikinen päivä, ja oma lapsi on kotipäivinä suruinen/kateellinen kavereille, jotka siellä saa leikkiä keskenään ja hän ei pääse tarhaan mukaan leikkeihin
* kun 5-v. kuuli vauvan tulosta ja siitä, että vauva hoidetaan kotona, oli ensimmäinen pelko se, ettei hänkään pääsisi enää tarhaan -> emme halunneet, että vauvan syntyminen olisi tuntunut rangaistukselta.
Minä (äiti) vakavasti sairas, mies töissä ja jos ei ois virikehoitomahdollisuutta niin pienten lastemme pitäis pärjätä yksin kotona minun ollessa sairaalassa tai muuten vaan liian heikko heitä hoitamaan.
sen enempää mielenterveysongelmista kuin työttömyydestä, syrjäytymisestä tai mistään muustakaan, mitä täällä on "virikehoitoon" liitetty. :-)
(Pipipää on yhdyssana.)
10 päivää kuukaudessa ja itse olen vauvan kanssa kotona. Syyt: * pieni päiväkoti lähellä meitä, johon tappelemalla saatiin aikanaa paikka. Ei olisi toivoakaan vuoden päästä saada paikkaa takaisin. * kaikki 6 lähistöllä asuvaa ja parasta kaveria ovat siellä tarhassa jokaikinen päivä, ja oma lapsi on kotipäivinä suruinen/kateellinen kavereille, jotka siellä saa leikkiä keskenään ja hän ei pääse tarhaan mukaan leikkeihin * kun 5-v. kuuli vauvan tulosta ja siitä, että vauva hoidetaan kotona, oli ensimmäinen pelko se, ettei hänkään pääsisi enää tarhaan -> emme halunneet, että vauvan syntyminen olisi tuntunut rangaistukselta.
vaikka itse ovat kotona, ovat mielenterveysongelmaisia tai sairastavat jotain muuta vakavaa sairautta.
paivahoitoon ymmartavat miten paljon se edistaa lapsen kehitysta.
Harvalla av-mammalla on itsellaan tarpeeksi tietoa tai koulutusta varhaislapsuuden opetukseen. Eivat ymmarra milloin on paras aika ruveta opettelemaan esim. lukemista tai mitka aktiviteetit edistavat sen oppimista. Heille riittaa se kotona aidin helmoissa olo joka kostautuu myehemmin.
t. kasvatustieteilija jolla paljon kaytannon kokemussta.
Hoidossa lapsi näkee kavereita. Hän oppii myös mm. olemaan ryhmässä. Minusta olisi lähinnä rangaistus lapselle ottaa hänet nyt kohta 5v täyttävänä pois tutusta hoitopaikasta vain siksi, että perheeseen syntyy vauva. Kerhoja ei täällä ole.
Olen myös aikanani ollut monta vuotta kotona ja silloin istunut kaikissa mahdollisisssa perhekahviloissa ja puistoissa. Nyt mietinkin pitkään, että onko meidän oikeus haluta vielä vauva vaikka nyt kammoankin tätä puolta "kotiäitielämästä". En ole masentunut tai mitenkään muutenkaan sairas.
Nostakaa nyt rauhassa tällä esimerkillä omaa itsetuntoanne. Kyllä mä ymmärrän, että noinhan siinä käy kun elämä kaventuu ja kaventuu sinne kotiseinien sisään ja siihen ruoka-ulos-kerho-muskari-vaippa-vaunut-vauvan kakka-ympyrään. :(
eikä esim vie lasta koskaan ulos,pelaa tai leiki hänen kanssaan,saati tee ruokaa niin lapselle lienee parempi se päiväkoti?