Löytyykö maailmasta oikeasti lapsetonta miestä joka haluaa osallistua lapsiperheen arkeen

että KYLLÄ niitä miehiä löytyy.......... Ainakin minä löysin sellaisen tuossa noin kymmenisen vuotta sitten, aivan varma olin silloin ettei kukaan huolisi sellaista pakettia kuin minulla oli tarjota (minä + poika + neljä koiraa + kissa), mutta olinkin väärässä.



Kulje avoimin mielin äläkä liikaa stressaa sillä etsimisellä niin tulet yllättymään.

mutta ei hän välttämättä lapseton ole. Saattaa olla, että sinulta vaaditaan ihan samaa, mitä itse unelmoit.

Ehkei vielä 2-kymppisistä, mutta 3-kymppisistä ja yli jo hyvinkin.

mutta sinuna kääntäisin katseeni kuitenkin miehiin, joilla jo on yksi tai kaksi lasta, vaikka vähän isompia jo. He tietävät millaista lasten kanssa on elää ja osaavat kiintyä myös vieraisiin lapsiin luontevammin.



Löysin tällaisen 3-kymppisen, kahden lapsen isän 7 vuotta sitten. Hän on isä lapsilleni, bioisä ei ole enää kuvioissa lainkaan.

Mutta miehestä kaipaan hieman kypsempää,ehkä juuri lähempänä 30v..oman ikäiseni ovat vielä ihan kakaroita.ap

Enkä millään halua usko että mieheni olisi ainut malliaan siinä asiassa.

Elän nyt tällaista unelmaa. Lapseton mies ja nainen + 3 alle kouluikäistä muuttivat yhteen muutama vuosi sitten.

Mulla onkin tuollanen kultakimpale.. Nyt on tulossa yhteinen.

joka on löytänyt lapsettoman miehen, joka oli valmis hyppäämään lapsiperheen elämään. Eikä mies ollut tuolloin kun 24 v.



Kylä niitä on. Ja omanikin löysin kun olin jo luopunut täysin toivosta...

minä luulin reilu vuosi sitten löytäneeni. Lapseton mies (lähemmäs viittäkymmentä), minä ja kaksi pientä lasta muutettiin yhteen ja uusperheen arki ei kyllä toiminut yhtään...



Minä luulen, että lapsettoman on vaikea ymmärtää, että äiti ajattelee aina ensin lapsiaan, sitten vasta muita ja itseään. Lisäksi lasten "vikoja" ja kiukuttelua on vaikea ymmärtää ja hyväksyä, jos ei ole omia lapsia.



Meidän uusperheen arjesta tuli niin vaikeaa, että muutin lapsineni 8kk yhdessäasumisen jälkeen pois ja olen nyt onnellisempi yksin ja luulen, että lapsenikin ovat tyytyväisempiä.

moni lapseton mies haluaa myös lapsettoman naisen. Kaverini löysi miehen jolla ei lapsia ja asuvat nyt yhdessä...ei kuulosta kovin ihanalta heidän yhteiselo, varsinkin kun ne "toisen" lapset kiukkuavat ym. Lisäksi rahasta on kuulemma tullut kiistaa.

Mäkin ihmettelen miksi sen miehen pitää olla lapseton?Eli sulla on lapsia ja sen miehen pitää joustaa teiän tahtoon ja ottaa sun lapset kuin "omikseen" mut sillä ei saa olla omia jotka automaattisesti menis sun ja sun lasten edelle.

Pun intended. Miksei sillä miehellä saa olla lapsia?

22-vuotias oli mieheni kun tavattiin, lapsista ei hänellä ollut mitään kokemusta aikaisemmin. Minulla oli vauva. (edellinen mies häippäsi kun kuuli raskaudesta...)



Nyt viisi vuotta myöhemmin me olemme naimisissa ja uutta lasta toivotaan tulevaksi. Mies ottaa perheestämme yhtä suuren vastuun kuin minäkin ja on aina ottanutkin. Hoitaa lasta kuin omaansa, kuskaa sinne ja tänne, vie lääkäriin jne, ottaa osaa ihan kaikkeen.



Olen onnellinen. Me olemme onnellinen perhe, jonka kaikki osapuolet ovat tasa-arvoisia ja yhtä rakastettuja :-)

Olen ollu nykyisen miehen kanssa 16 vuotta kimpassa. Meillä on lapset 19, 17, 13 ja 6. Kaks nuorinta on yhteisiä.



Mieheni pitää näitä minun lapsia myös ominaan. vaikka lapsilla on tietysti oma isäkin. Ja tämä 17 v asuu nykyään isällään. Mutta jos soittaa ja tarvii rahaa, niin yleensä soittaa tälle mun miehelle, joka sitten käy rahaa laittamassa. Sama, kun käy meillä, niin menee mieheni kanssa ostamaan vaatetta ja muuta mitä tarvii.



Mieheni ei ole koskaan puhunut minun ja sinun lapsista. Kaikki on olleet tasavertaisia. Eikä koskaan minun lapset ole sanoneet, että et sä ole mun isä. Jos vaikka on ollut jotain komentamista ja sanomista jostain asiasta.



Eli kyllä näitä miehiä löytyy :)

Tosin, totuuden nimissä on sanottava, että uusperhe toi tullessaan ongelmia, joita en osannut arvata. Meidän perhe ja suhde ja arki toimii loistavasti, mutta ongelmia tuottavat lähinnä ulkopuoliset, kuten miehen sukulaiset, joiden suhtautuminen perheeseemme on todella ikävää.

tai miehen, jonka lapset jo isoja, vaippaikäisiä tai muuten pieniä en kestäisi/haluaisi.

ETSI mutta ajattelin että useemmin vastaan tulee sinkkuja lapsettomia kuin lapsellisia miehiä.ehkä väärin sanottu,heh:D Minä kyllä huolisin miehenkin lapset omikseni jos vaaninen prinssi jostain lötyisi,mieluiten alle 35v mutta yli 25v :D

työpaikalta. Lapset tuolloin 6-15v. Nyt oma yhteinen koulussa jo ja isommat omillaan. Ihana isäpuoli kasvatti heidät kuin omansa ja on edelleen äärettömän tärkeä lapsille:)