Olenko kamala äiti jos jätän viikon aikana lapset

tuonikäisten pitää pärjätä jo parikin tuntia ilman aikuista. Mieluiten kuitenkin niin, ettet mene myöhään vaan suht alkuillasta. Jos lapset on väsyneitä, niin voi pelotkin päästä pintaan.

Haluatko olla kamala äiti? Eli mitä haluat, että vastaan?



Mielestäni et ole, mikäli lapset jäävät ilman itkua kotiin. Jos taas pakotat heidät jäämään keskenään kotiin, niin olet.

Haluatko olla kamala äiti? Eli mitä haluat, että vastaan?

Mielestäni et ole, mikäli lapset jäävät ilman itkua kotiin. Jos taas pakotat heidät jäämään keskenään kotiin, niin olet.

Tiedän vaan esimerkiksi mitä mieltä anoppini on, jos sattuu soittamaan silloin kun olen salilla ja kuulee lasten olevan keskenään kotona. t.ap

pidempiäkin aikoja yksin koulun jälkeen, kun vanhemmat ovat vielä töissä.

Eli et ole kamala äiti.

Nuohan ovat kouluikäisiä, kyllä sen ikäiset pärjäävät pari tuntia itsekseenkin. Onko sulla sitten huono omatunto vai miksi täällä kyselet?

Mutta jos asia itseäsi mietityttää, niin olisiko kuntosalilla lapsiparkkia, johon lapset voisi siksi aikaa mennä?



Mihin aikaan olisit menossa? Tietysti, jos lapset ovat arkoja (eivät ole tottuneita olemaan keskenään) ja joutuisivat olemaan tuon tunnin pimeänaikaan itsekseen, niin sitten en varmaan itse "raaskisi" heitä jättää.

Keskustele asiasta lastesi kanssa. Jos he ovat halukkaita olemaan hetken keskenään kotona niin, mikäs siinä. Saattavat jopa nauttia tilanteesta.

Muksu ei ole millänsäkään, kaverin kanssa pelaavat Afrikan Tähteä.



Kyselin lähinnä siksi, että esim. tuo anoppi ei ymmärrä miksi pitää lapset yksin kotiin jättää. Mies taas on todennut, että ihan hyvin voi käydä salilla, kyllä lapset sen aikaa pärjää. Halusin vaan kuulla mitä mieltä muut ovat tuonikäisten yksinolosta.



Lapsiparkkia nykyisellä salilla ei ole, käyttäisin toki sitä jos olisi.

Meidän naapurustossa monet ekaluokkalaiset ovat kotona koko iltapäivän yksin, eli 12-17, ja sen lisäksi vielä aamuisin lähtevät yksin kouluun...



Hyvä opetella yksinolemista tuolla tavalla lyhyitä aikoja. Käytkö töissä?

Ei kyse ole siitä, etteivätkö lapset pärjäisi keskenään vaan siitä että jostain syystä pelkäät sitä mitä mieltä anoppi on asiasta. Miksi välität siitä mitä anoppi on mieltä, jos kerran poikansakin asian hyväksyy?

Mene päivällä, jos kerran teet töitä kotona. Jos ei viikkoa voi olla iltoja lasten kanssa niin jo on kumma.

Meillä ainakin juuri isän työreissuviikoilla tehdään lasten kanssa aina jotain kivaa pikku ekstraa, esim. leivotaan yhdessä tms.

Tosin en ole himokuntoilijakaan eli en ymmärrä miksi yhden viikon aikan ei voi olla salille menemättä.

Tämä viikko on poikkeus sikälikin, että lapsilla on syysloma, eli ovat aamusta iltaan kotona. Ollaan myös leivottu ym. lasten kansa, ei kai se sali poissulje tällaisia tekemisiä?



Joo ja anoppikompleksi saattaa kyllä hiukan olla, vaikka ei pitäisi piitata sen mielipiteistä ;)



t.ap

hyvillä mielin.



Hiukan ohi aiheen...

Ällistyttävää, kuinka lujassa istuu ajatus siitä, että kotona töitä tekevä ihminen voi keskeyttää työpäivänsä noin vain. Ehkä joissakin etätöissä voi, mutta ei todellakaan kaikissa.

JOs esim osaavat itse mennä kouluun, ja takaisin, kaverille, ja käyttää kännykkää, niin uskaltaisin jättää tunniksi, tosin kiirehtisin kotiin suihkuun.

Omat samanikäiset erkkalapset ei pärjää tätä vertaa.

Haluatko olla kamala äiti? Eli mitä haluat, että vastaan?

Mielestäni et ole, mikäli lapset jäävät ilman itkua kotiin. Jos taas pakotat heidät jäämään keskenään kotiin, niin olet.

Tiedän vaan esimerkiksi mitä mieltä anoppini on, jos sattuu soittamaan silloin kun olen salilla ja kuulee lasten olevan keskenään kotona. t.ap

Et vain vastaa jos anoppi soittaa. Painat hiljennystä ja opkkana vaan soitat takaisin salin jälkeen etkä puhu reisustasi mitään. Jos lähtösi on ok lapsille (iän puolesta pärjäävät) niin ei siihen sitten enää anopin tai työkavereiden mielipiteet mitenkään kuulu.