Mikä avuksi hirveään herkkuhimoon? oikeasti, i need help!

Mä oon kyllä sitä mieltä, että herkkusyömisen vähentäminen/lopettaminen on psyykkinen juttu. Siihen tarvitaan PÄÄTÖS ja HIRVEESTI tahdonvoimaa! Ja mulla toimii ainoastaan niin, että aluksi lopetan herkut kokonaan pariksi kuukaudeksi.



Kromitabletit ovat hommassa apuvälineenä. Niitä pitää tosin syödä enemmän kuin purkin ohjeessa sanotaan. Mä oon syöny tuplamäärän eikä ne silti vie himoja kokonaan. 2-3 viikkoa kun jaksaa taistella = olla syömättä herkkuja, sitten ei enää tee oikeestaan mielikään.



Viimeks mulla autto vauhtiin pääsemisessä, että annoin itelleni luvan syödä rasvaisia RUOKIA pari ekaa viikkoa. Eli esim. pastaa kermaisella kastikkeella sain syödä hyvällä omatunnolla.



Tzemppiä sulle! Aloittaminen on vaikeinta.

että siitä vaan lopetat. Ihan niinkuin vaikka tupakoitsija lopettaa polttamisen.

mulla todettiin siis pco ja noilla lääkkeillä makeanhimo sammui kuin seinään. Ennen haalin kaksin käsin kaupasta makeaa sillä tiesin että se makeanhimo yllättää illalla ja syön sitten kaikkea muuta ja tosi paljon jos sitä makeaa ei ole.



Ja oon syönyt elämäni aikana USKOMATTOMAT määrät makeaa. Viiden kaksikerroksisen rasian maxi-pakkaus suklaakonvehteja 1,5 päivässä. Tää on se ennätys jota en unohda ikinä. ;D mistä en ole siis ylpeä kun sukulaisten joululahjat meni siinä :(



mutta tiedän siis käsitteen sairaalloinen makeanhimo johon ei päätökset "en syö enää herkkuja", auta. toisaalta olen kyllä niin heikko ihminenkin et mulla tommonen päätös ei ois ikinä toiminu muutenkaan, mä luulen.

Itsellä iskee helpommin jos on vähän nälkäinen. säänn. ruoat ja terveelliset välipalat, kylläisenä ei tee niin paljon mieli makeaakaan.

Jos sitä jätskiä ei oo kotona niin ei tuu niin helposti sitä ahmittuakaan. Heitä roskiin sipsit, karkit keksit ja jätskit ja aloita siitä. Ota jotain muuta mussutettavaa jos tekee mieli jotain. Vaikka porkkanoita. Rouskuta niin että leuat natisee. Kyl se siitä.

Mistä Se voima??????

Mulla oli vielä syksyllä ihan karmea makeanhimo. Sokeririippuvuus. Päätin aamulla, että tänään en syö herkkuja. Illalla kaupassa ostin tarjouksesta neljä suklaapatukkaa aikomuksena ottaa YKSI suklaapala ja säästää loput vierastarjottavaksi. Ennen kuin olin kotona, kaikki suklaat oli mussutettu ja himoitsin vielä lisää.



Lopulta vaan mätin herkkuja suuhun enkä oikeastaan edes maistanut mitään. Syöminen oli jonkinlaista pahan olon ja mielen paikkaamista.



Jouluna painoin 98 kg. Ja silti söin joulusuklaata. Söin ja söin ja söin niin, että lopulta oli ihan äklö olo. Ja silti söin.



Sitten pelästyin, ajattelin, että kohta painan 100 kg ja en pääse kiloista ikinä eroon. Päätin aloittaa pienesti. Puolen tunnin kävely joka päivä ja karkkilakko.



Kaksi ekaa päivää karkkilakkoa oli ihan TUSKAA. Kokoajan teki karkkia mieli. Mutta järjestin niiksi päiviksi kivaa tekemistä. Menin elokuviin hoikan ja yltiöterveitä elämäntapoja noudattavan kaverin kanssa, joka ei taatusti osta leffanannoja - en sen kanssa, joka mättää puoli kiloa melliä 1,5 h leffan aikana. Aloin käydä teatterissa. Shoppailemassa muuta kuin karkkia. Kuljetin mukana vesipulloa, josta hörpin, kun teki jotain namia mieli (laiha lohtu, joo...)



Kun olin hampaat irvessä saanut oltua kaksi viikkoa irti karamelleista, niin enää ei tehnytkään mieli. Sekin kannusti, että paino oli pudonnut kilon. Jos nyt menen kahvilaan ja ostan jätskiä (kotiin en jätskiä osta ellei tule vieraita ja tiedän, että syödään heti pois), niin en saa edes sitä koko palloa syötyä. On liian makeaa.



Karkkia pystyn nyt ottamaan kohtuudella. Kolmekin karkkia jos syö, jo tulee sokeriällötys.



Kotiin varaan terveellisempää naposteltavaa: pähkinöitä, hedelmiä, pikkutomaatteja ja -porkkanoita.



Välillä tekisi mieli mättää herkkuja entiseen malliin. Silloin on vaan oltava selkärankaa, todettava, että ei. Nyt riittää. Pystyn jo kieltäytymään kahvileivästä kokouksissa yms. - ja toisaalta, jos on todella hyvä erikoismakupala tarjolla, voin hyvällä omallatunnolla syödä sen, koska tiedän, että sillä viikolla en mussuta sitten muita herkkuja.



Kromitabletteja suosittelen minäkin. Ulkoilua. Tavoitefarkkuja. Sijaistekemistä syömiselle. Aina, kun alkaa tehdä herkkua mieli, tee jotain kivaa. Lähde liikkeelle, katso sanomalehdestä, mitä kaupungilla tapahtuu ja mene. Ruopsuta pihaa. Siivoa. Järjestä valokuvat. Mitä hyvänsä. Soita luottoystävälle ja kerro, että nyt puhut mut pyörryksiin, etten avaa mellipussia.



Itse olen nyt laihtunut yli 10 kg ja yhden vaatekoon. Mahtavaa, kun vanhat vaatteet sopii päälle! Ja 28 kg vielä tiputettavaa. Mutta jos lähti 10kg, lähtee tuo 20kgkin.



Opettele jättämään. Vaikka olisit ravintolassa, jätä, kun olet täynnä. Jos listalla ei ole sopivaa laihduttajanjälkiruokaa, kysy, mitä he voisivat tehdä kevyttä listan ulkopuolelta.

Olen kuullut, että kämmenessä, peukalon ja etusormen puolivälissä, lähellä kämmenluita on akupiste, joka auttaisi muun muassa hillitsemään makeanhimoa. Sitä puristetaan napakasti molemmilta puolilta pinsettiotteella parikymmentä sekuntia kun makeanhimo iskee.



Kromi voisi auttaa ja tietysti se, että et hanki kotiin mitään mitä et haluaisi syödä. Voisit alkuun koittaa myös korvata makeita jollain muulla, vaikka porkanatikuilla. Sillä saisit tyydytettyä ainakin sitä napostelun tarvetta.



Sitten tietysti itsetutkiskelua: pakenetko jotain tunnetta tai ajatuksia makean syömiseen?

eli vähennä hiilareita runsaasti pois ruokavaliosta, niin siihen loppuu makean himo. Makeat kun on pelkkää hiilaria..

ei auta kun se etten osta mitään.Pystyn olemaan kaupassa ostamtta ja illat sitten huokailen ja koluan kaappeja että eikö ole mitään hyvää=)

Pidän la herkkupäivän,ja viikot haaveilen mitä silloin syön=)mutta paino on tippunut kun en syö joka päivä..purkkaa myös jauhan paljon=)

se peukun ja etusormen välin painelu rentouttaa muistaakseni.

Ja sitten toinen asia, se makeanhimo ei välttämättä katoa ikinä, sori vaan. Ei karppaamalla eikä ekojen parin vaikean viikon jälkeen.

Kolmatta vuotta karkkilakossa ja välillä melkein itkettää kun tekee karkkia niin mieli, näen välillä jopa uniakin lemppariherkuistakin.

Hiilarit olen rajoittanut ruuasta jo ajat sitten muista syistä. Syön kyllä harvoin piparin, jätskin tms, silloin kun tarjotaan, että totaalisessa herkkulakossa en ole.

ja kertoi sen auttaneen, en tiedä tarkemmin tuotteesta.

Jos tulee kaapinkoluamisolo, niin mars ulos kävelylle. Tai uimahalliin. Tai ystävän luo kylään. Tai kutsutte ystävän teille. Tai soitatte puhelimella jollekin tutulle. Tai lähdette kaupungille. Tai alatte tehdä jotain kivaa, mitä nyt tykkäätte harrastaa.



Herkkujen syöminen ajanvietteeksi, kun yksin kotona on tylsää, on turhaa. Olkaa aktiivisia!



T. Se karkkihimosta eroon päässyt

Auttaisiko makeanhimoon jokin makea hedelmä? Itse ainakin saan makeanhimoa taltutettua syömällä oikein makeita viinirypäleitä ja tuoretta ananasta. Älä osta kotiin mitään herkkuja ja päätä, että jos iskee oikein kova herkkuhimo niin menet kauppaan mutkan kautta. Heität vaikka pikkuisen lenkin ja sitten käyt ostamassa yhden töttörön. Ota mukaan rahaa vain sen verran, ettei sillä saa kuin eskimopuikon tms. Tuo jonkun esittämä veden juonti himoon toimii myös, samoin lenkille lähteminen ilman rahaa. Urheilun jälkeen harvemmin tekee mieli herkkua vaan iltapalaksi himoitsee ennemminkin hedelmäsalaattia.



Muista palkita itsesi onnistumisista. Jos olet voittanut himon viikon aikana vaikka joka toinen päivä saat ostaa itsellesi jotain kivaa tai mennä ulos syömään. Jos taas onnistut olemaan pari päivää ilman herkkuja niin saat jotain vähän isompaa ja jos viikkoon et syö mitään vaikka mielesi tekisi niin sitten taas hieman isompi palkkio. Aseta nuo palkitsemisrajat niin, että ne ovat itsellesi realistisia mutteivat kuitenkaan mikään helppo nakki.