Tervehditkö vanhoja tuttuja

Minusta on niin outoa ja noloa kulkea ohi vaan sanomatta mitään. Todella junttia.

esim. vanhoja luokkakavereita tai opettajia, joita et ole nähnyt 10-20 vuoteen, jos satut törmäämään jossain? Edellyttäen tietysti, että tunnistat.

toinen haluaa jumittaa kertomaan/kuulustelemaan elämäntarinoita.

Entisiä sekopäänaapureita en tervehdi vaan kattelen muualle, junttia joo mutta niin teen...

Mulla on maailman huonoin nimimuisti, saatan kyllä muistaa, että toi oli meitin koulusa 1. luokalla, mutta nimestä ei tiotoakaan. Sääli, että kaikki tunnistaa mut ja moikkaa ja minä joudun siinä pähkäämään ihan tosissani, että kukas ihme tuo on.

Saatan katsoa ihmistä ja miettiä, onko se tuttu vai vaan tutun näköinen. Enkä sitten uskalla luottaa itseeni ja tervehtiä, jos toinen ei näytä tunnistavan minua...



Oikeasti, jotkut vanhat luokkakaverit ja muut jäävät huomaamatta

mutta moni ei tunnista minua - siksi tuntuu hieman nololta tervehtiä.

Joten joskus vanhassa kotikaupungissani käydessäni joku on tullut vastaan ja tervehtynyt nimeltä, mutta en tunnistanut häntäkään.

jos en ole tavannut ihmistä 10-20 vuoteen, siihen totta vieköön on syynsä.