Lue keskustelun säännöt.
Onko taipumus avioeroon periytyvää?
12.06.2010 |
Tuli tänään yhden tätsyn kanssa tuo aihe puheeksi. Ja itsellänikin on yksi tuttu sisarusnelikko, joista jokainen on eronnut. Eihän siinä välttämättä mitään ihmeellistä ole, mutta kun toisaalta tunnen myös paljon sisarusporukoita, joista kukaan ei ole eronnut.
Niin onkohan tuo eroaminen jotenkin periytyvää, suvun tapa tai kotoa opittu malli ainakin joissain tapauksissa?
Kommentit (35)
Ihmisillä on haavekuva 100 % onnesta, joka tulee muka itsestään, toiseen ei edes viitsitä tutustua. Ei haluta selvitellä asioita, vaan on helpompi vaan nimetä toinen narsistiksi tms. ja ottaa ero.
Tästä olen todella surullinen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No joo, nykyään on helpompaa erota. Ennen se oli häpeä, että erosi, oli syy mikä vaan. Nykyään jos ukko hakkaa tai pettää, niin on sopivaa erota. Sitten on toki niitä, jotka eroavat heti kohta kun se alkun hehkuvan kuuma rakkaus hiipuu normaalille tasolle ja oikea arki alkaa.
ettei ole periytyvää, mutta ympäristön suhtautuminen vaikuttaa. Ei varmasti ole helppoa erota ensimmäisenä lähipiiristä, koska ihmisten suhtautuminen saattaa olla tuomitsevampaa. Vähän niinkuin on helpompi pistää tupakaksi, kun kaverikin polttaa... ;)
Mun äiti on eronnut, mun sisko on eronnut, toinenkin sisko erosi juuri. Äidin äitikin oli eronnut. Vanhimman siskon poika on eronnut. Veli on ainoa, joka ei ole eronnut. Mulla taas sellainen avioliitto, että todella vaikea kuvitella, että olisimme lopun elämäämme yhdessä.
Huono tuuri tai sitten vain olemme hätäisiä valinnoissamme. Ehkä molempia...
Mun äidin sisko sekä kumpikin mun äidin veljistä on eronnut.
Mun isän kaikki sisarukset ovat eronneet.
Mun vanhempien liitto on kestänyt jo 33 vuotta.
Mun oma liitto on ollut hajoamassa muutamankin kerran. Vielä kuitenkin ollaan yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapsille paremmat ongelmanratkaisutaidot sekä se että vaikka aina ei ole niin kivaa niin heti ei anneta periksi.
onnettomaan parisuhteeseen periytyvää?
Meillä jokaisella on oma käsitys parisuhteesta, siitä mitä rakkaus on ja millaista elämän pitäisi olla. Nämä mallit ovat osittain ympäristön synnyttämiä, esim. vanhempien suhde saattaa vaikuttaa siihen millaista parisuhdetta etsii. Kannattaa lukea Sternbergin Rakkaus on tarina -kirja, se avaa mielenkiintoisia näkökulmia mm. siihen miksi jotkut ihmiset ovat onnettomia yhdessä ja elämä keskinäistä taistelua, mutta silti ei erota, ja miksi jotkut parit eroavat ilman näennäisiä ongelmia.
tahdon kai sanoa, että ei eroaminen varmaan sinänsä ole perinnöllistä, mutta käsitykset, luonteenpiirteet, reagointitavat ja tavoitteet jossain määrin ovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
periytyvät usein sukupolvelta toiselle. Toisaalta näiden käyttäytymismallien katkaiseminen on myös mahdollista katkaista, kun ongelman tiedostaa ja työstää huolella.
Mutta minäkin ajattelen, että ehkä jossain määrin voi olla sosiaalisesti periytyvää. Eli toisin sanoen ne elämisen taidot opitaan kotona ja lapsuudessa, ja siten voisi kuvitella, että samassa sisarussarjassa on jossain määrin samanlaiset taidot vaikkapa juuri tuossa ongelmanratkaisussa, puolisovalinnassa tai kyvyssä joustaa, tehdä kompromisseja, jne.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etelä-Suomessa ja suurissa kaupungeissa asuvat ihmiset eroavat helpommin kuin pikkukaupungeissa pohjois-Suomessa asuvat.
Avioero sinänsä ei ole periytyvää, mutta se on, millaista suhdetta etsii, mitä elämästä ajattelee esim. siitä mikä on paha ongelma ja mikä ei, miten osaa ratkaista ongelmia jne.
Meidän suvussa on hyvin vähän eronneita ja omakin avioliittoni on hyvin vakaa ja onnellinen. Uskon, että vaikeuksia tulee, mutta luulen että olemme valinneet toisemme ja sitoutuneet hieman perusteellisemmalla pohdinnalla kuin jotkut toiset.
Kaikki käyttäytymismallit yms. voi kyllä katkaista. Ei omien vanhempien elämää pidä ottaa omana kohtalona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joten tällainen sosiaalisen periytyvyyden malli voi olla vain yksi monista. Sillä tietenkin voi käydä vain huono tuuri, vaikka olisi tehnyt kaiken oikein, puoliso voi muuttua tms.
Ja tuokin on varmasti todellisuutta monelle, että ympäristön paine voi vaikuttaa. Jos kaikki kaveritkin on eronneet, niin se voi hyvinkin madaltaa kynnystä toimia itse samoin.
ap
Ihmisillä ihan oikeasti on niin hankalia luonnevikoja, että heidän kanssaan on vaikea elää. Näille ihmisille tulee helposti avioeroja.
Alttius luonnevikoihin voi olla osittain periytyvää (esim. psykopatiassa lienee näin) ja osittain ne johtuvat kasvatuksellisista laiminlyönneistä ja virheistä. Jos vanhempi ei ole pystynyt luomaan lapseen turvallista kiintymyssuhdetta, tämä ei kenties itsekään pysty sellaiseen omien lastensa kanssa, vaan välittää ongelman seuraavaan sukupolveen. Hän ei myöskään pysty luomaan normaalia kiintymyssuhdetta puolisoonsa, mistä seuraa avioeroherkkyys.
Tällaiset ihmiset ovat usein epävakaita, voivat olla esim. väkivaltaisia, vainoharhaisia, mustasukkaisia tai eivät pysty uskomaan, että heitä rakastetaan, vaan provosoivat eron ennen kuin heidät jätetään.
Niin ikään taipumus riippuvuuksiin kuten alkoholismiin periytyy osittain. Riippuvuudet ovat myös monien avioerojen syitä.
Mielestäni on itsestään selvää, että avioerot kulkevat perheittäin, koska erojen syyt kulkevat perheittäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pääasiassa ehjiä perheitä. Oliskohan yks täti eronnut.
Miehen suvussa on tosi monta eroperhettä ja monenlaisia uusioperhekuvioita.
Alan täysin kyllästyä tähän elämään, sillä mies puhuu eroamisesta melkein joka kerta kun riidellään. Riidanaiheet ovat ihan mitättömiä enkä jaksa itse edes suuttua niistä. Ero ei ole tosiaankaan ollut mielessä kertaakaan. Mies sen sijaan on eroamassa joka riidan aikana. Ilmeisesti tuo on se malli, jonka on suvultaan saanut.
pääasiassa ehjiä perheitä. Oliskohan yks täti eronnut.
Miehen suvussa on tosi monta eroperhettä ja monenlaisia uusioperhekuvioita.
Alan täysin kyllästyä tähän elämään, sillä mies puhuu eroamisesta melkein joka kerta kun riidellään. Riidanaiheet ovat ihan mitättömiä enkä jaksa itse edes suuttua niistä. Ero ei ole tosiaankaan ollut mielessä kertaakaan. Mies sen sijaan on eroamassa joka riidan aikana. Ilmeisesti tuo on se malli, jonka on suvultaan saanut.
Miehen mielestä ratkaisu ongelmiin on ero. Omat vanhemmat eronneet ja suurin osa muustakin suvusta. Itse en taas olisi heti ajattelemassa eroa, mutta alkaa rassaamaan tämä ainainen erosta puhuminen, eli ehkä tuo pitää toteuttaa :/
on tutkittu eroalttiutta sekä uskontoa ja huomattu että ns. Raamattuvyöhykkeellä on kaikkein korkeimmat avioeroluvut. Ns. Southern Baptist-kristityillä on yksittäisistä ryhmistä kaikkein pahimmat avioeroluvut ja ateisteilla sekä agnostikoila kaikkein pienimmät kaikista ryhmistä. Protetestantit, katolilaiset, luterilaiset, mormonit ja juutalaiset jne. eroavat myös ateisteja useammin.
"While it may be alarming to discover that born-again Christians are more likely than others to experience a divorce, that pattern has been in place for quite some time,"
Eli sikäli kun uskonnollisuus ja uskontokunta periytyy, periytynee sen mukana myös avioeroriski.
Eihän Suomessakaan juuri kukaan oikeasti noudata kristillisiä periaatteita ja silleen, kun taas toisissa kulttuureissa lähtee pää, jos ei niin tee!
Mutta sanoisin että jos suvussa eroihin on totuttu, on myös muiden parien helpompi erota. Esimerkiksi meillä miehen kanssa vakavia ongelmia ja ero ollut harkinnassa jo kaksi vuotta, mutta ihan rehellisesti sanottuna yksi suurimmista syistä minulla lykätä eroa on etten saisi suvun tukea. Lähimmät eronneet sukulaiseni ovat vanhempieni serkkuja. Vanhemmat, isovanhemmat, tädit, sedät, sisarukset, serkut, kukaan ei ole eronnut. Meillä tuetaan muutenkin huonosti ja tiedän etten saisi tukea eroon. Varsinkaan kun se tulisi olemaan minun aloitteestani. (Suvussa ei hyväksytä avoliittoakaan ja se osaltaan aiheutti turhan harkitsemattoman naimisiinmenon).
Kyllä, uskon että on helpompi erota jos asia ei ole suvussa tabu eikä olisi ainut "epäonnistuja".
Ps. En enää ymmärrä miksi eroa pidetään herkästi epäonnistumisena. Itse koen olevani epäonnistuneenpi kun aina vain roikun miehessä joka loukkaa minua aina uudelleen, raivoaa lapsille ja saa minut tuntemaan itseni kaikin puolin arvottomaksi ihmiseksi. 50 vuotta vielä tätä osaamatta lähteä pois ja sitten kaikki ihailevat minua pitkästä avioliitosta ja kyselevät kestävän liiton salaisuutta?!
en minä Suomesta puhunutkaan. Huomaat sen kyllä itsekin jos vähän keskityt.
http://www.sullivan-county.com/bush/divorce.htm
Eihän Suomessakaan juuri kukaan oikeasti noudata kristillisiä periaatteita ja silleen, kun taas toisissa kulttuureissa lähtee pää, jos ei niin tee!
tyylin ongelmanratkaisuun.
Kuten tupakoivien ja syrjäytyneiden perheiden lapset poltaa ja syrjäytyy niin samalla tavoin opitaan, että häät on vain kivat bileet ja avioliitolla ei ole mitään merkitystä.