Koetteko avioliitossanne...

juurikin näistä syistä, joista täällä on jo kirjoitettu - yksinäisyys, puhumattomuus, sellainen tyhjä olo päivästä toiseen. Mietin päätöstäni pitkään, mieheni ei olisi millään halunnut eroa, mutta ei suostunut terapiaankaan, enkä oikein jaksanut kunnolla pyytääkään.



3kk asuin lasten kanssa muualla, lapset vknloppuisin isällään. Aloin harrastaa liikuntaa, syödä paremmin, laihduin, sain uusia ystäviä niin liikunnan kuin avoimen päiväkodin kautta. Ja kappas, niin siinä sitten kävi, että emme käyneet kuin pari kertaa aisoista puhumassa mieheni kanssa ja muutin takaisin kotiin. Nyt olen vain katunut sitä, että tein lapsille noin, kun "vika" olikin minussa.

Nyt olemme käyneet terapiassakin ja terapeutti on ollut sitä mieltä, että olen voinut olla masentunutkin ja kateellinen miehelle, kun hänellä on ystäviä työssä ja harrastuksissa ja itse olin yksin kotona. Mies on myös kertonut, että häntä ahdisti tulla kotiin, kun ei hän tiennyt mitä olisi pitänyt tehdä, jotta olisi ollut hyvä. Hän oli ajatellut, että jos hän hoitaa lapsia ja tekee kotitöitä, niin minä olen tyytyväinen. Mutta nyt olen onnellinen, meidän kommunikaatio on ihan eri luokkaa, eikä lapsetkaan vaikuta saaneen traumoja menneestä.



Tässä nyt vain tällainen esimerkki. En tiedä auttaako ketään, mutta muistakaa, että miehet kommunikoivat aivan eri tavalla kuin naiset ja tutustukaa myös itseenne - miettikää mitä te oikeasti kaipaatte.

vaikka emme ole avioliitossa vaan avoliitossa...

... ja kun tapasin nykyisen mieheni, oli kuin olisin saanut raikasta vettä aavikolla.



Tunne siitä ettei tunne toista tulee omasta mielestäni kahdesta asiasta: joko kommunikaatio tökkii ettekä tavoita toisianne (tapanne viestiä ovat eri, käsityksenne siitä mikä suhteen ytimen pitäisi olla ovat erilaiset jne), ja/tai toinen on lukossa eikä osaa antaa itsestään mitään, paljastaa aitoa itseään.



Suosittelen että mietit voiko asialle tehdä jotain, muuten voi käydä pahasti.

Olemme olleet kauan yhdessä ja nyt on muutoksen aika, varmaan molemmissa meissä, työelämässä ja henkisesti !!1 Olen pohtinut paljon elämää, rakkautta ym. ap

joku psykologi antoi tällä palstalla kerran minulle vinkin väestöliiton samarakas-pelikorteista. Ne ohjaavat keskustelemaan ja saamaan tämän yhteyden.



Koska ongelmana ei ole mikään salamyhkäinen asia, vaan kommunikaation puute.



Tilaanpa nuo kortit itselleni saman tien....

joku psykologi antoi tällä palstalla kerran minulle vinkin väestöliiton samarakas-pelikorteista. Ne ohjaavat keskustelemaan ja saamaan tämän yhteyden.



Koska ongelmana ei ole mikään salamyhkäinen asia, vaan kommunikaation puute.



Tilaanpa nuo kortit itselleni saman tien....

Keskustelukaan ei auta, jos ei syystä tai toisesta pystytä olemaan täysin rehellisiä. Exäni on ns. kunnon mies, mutta keskinäinen luottamus meni pienten asioiden takia: lähinnä siksi ettei hän koskaan puhunut omista tunteistaan tai negatiivisista asioista rehellisesti. Hän halusi päästä hankalista tilanteista helpolla ja haki ns. "oikeita", korrekteja vastauksia vaikka oliin vain halunnut kuulla mitä hän sisimmässään ajatteli. Jos ihminen ei ole kosketuksissa itsensä kanssa, hän on irrallaan myös muista.



Hassuinta on se, että mies jonka tapasin koki myös olleensa epärehellinen aiemmassa suhteessaan juuri tuolla samalla tavalla, ja koki sen olleen kaiken tuho (hän lähti suhteesta). Saman asian eri puolilta kokeneina meille on ensiarvoisen tärleää vaalia ehdotonta rehellisyyttä ja itsensä kuuntelemista suhteessamme.



Toki olisin toivonut, että olisimme exän kanssa onnistuneet. Luulen kuitenkin, että minä persoonallani en saanut häntä tulemaan kuorestaan tai hän ei sieltä haluakaan tulla. Ihmisten on vaikea ymmärtää tätä, koska eksä on ulospäin verbaali ja vaikuttaa keskustelutaitoiselta.

Eihän teillä kolmonen ollut mitään keskustelua! Sehän teiltä juuri puuttui! Ei se riitä, että puhutaan päivän politiikasta tai naapurin menemisista 24/7. Ne on ne tunteet ja tarpeet, joista pitää puhua.

kuulostaa "pelottavan" samankaltaiselta kun ap:n fiilikset. Meillä siis pitkä suhde takana, kaksi lasta ja taloudelliset asiat paremmin kuin hyvin. Mies on hyvä isä ja tavallaan hyvä mieskin. Eteni urallaan ja on yhä enemmän poissa kotoa,matkoilla. Tuntuu ettemme saa yhteyttä ja puhumme "eri kieltä". Haluaisin keskustella "syvällisiä" enemmän ja mieheni mielestä se ei välttämättä olisi tarpeen. Ihmisten mielestä minulla on hyvä mies ja hyvä hän monella tapaa onkin. Tuntuu että olemme vuorotellen kotona ja hoidamme lapsia ja aina vaan vieraammiksi. Pidin meitä hyvinkin onnellisena avioparina vielä vuosi sitten, mutta enää en tiedä missä mennään.

henkistä tyhjyyttä vaikka kaikki olisikin hyvin ja koette avioliitoonne ihan "normi toimivaksi"? Minusta tuntuu välillä, että en tiedä lainkaan kenen kanssa olen naimisissa...??? En osaa paremmin selittää. Kohtalotovereita???

siispä mistä tiedän ettei valehtele itsestään. muutenkin on sellainen, että ikinä ei muka mikään asia saisi olla huonosti...pikku koululaisellekaan ei ikinä saisi muka tulla paha mieli.

Henkisellä tasolla menee todella hyvin, kukaan ei ymmärrä minua yhtä hyvin.

Minäkin, vaikken sitä missään muualla tunnustaisi kuin nimettömänä netin keskustelupalstalla. IRL en kertoisi koskaan kellekään, että avioliittoni on pelkkää kuorta, jonka sisällä ei ole yhtään mitään. Kerron kyllä, miten kävimme perheen kanssa messuilla ja kesällä Korkeasaaressa, ja viikonloppuna miehen kanssa ravintolassa, mutten kerro, että messuilla ja Korkeasaaressa emme edes vilkaisseet kertaakaan toisiimme, tai että ravintolassa kävivät kyllä sekä minä että mieheni, mutta minä kävin italialaisessa ja mieheni kiinalaisessa ravintolassa.



Me olemme tosiaan vieraantuneet toisistamme aivan täysin, ja väittäisin, että syynä on nimenomaan jo mainittu kommunikaation puute. Menimme naimisiin kuusi vuotta sitten, ja vielä vuosi aviovalojen jälkeen meillä oli kommunikointia ja keskustelua. Kaksi vuotta häiden jälkeen keskustelimme lähinnä kotityövuoroista, kolme vuotta häiden jälkeen kotityövuoroista ja vauvan neuvolamitoista. Neljä vuotta häiden jälkeen keskustelimme vain lasten asioista ja riitelimme kotitöistä, viisi vuotta häiden jälkeen emme puhuneet enää mitään.



Minulla ei ole enää hajuakaan siitä, kuka tuo mies on, joka lain mukaan on mun aviomieheni. Mies vaikuttaa täysin välinpitämättömältä - ei hänkään tiedä yhtään mitään siitä, mitä minun päässäni liikkuu, muttei hän tunnu välittävänkään. Olen ehdottanut yhtä jos toistakin keinoa tilanteen muuttamiseksi, kertonut oman näkemykseni ja sen, että mulla on paha olla, mutta miehen vakioreaktio on tuima katse ja "miks ihmeessä?" Joskus harvoin hermostuneen kuuloisesti paasaa hetken siitä, että minä olen hankala ämmä, jolle ei mikään riitä - meillähän on kaikki hyvin. Mies on hyvä isä lapsilleen, hän ei luista kotitöistä eikä muutenkaan laiskottele, ei lyö, ryyppää eikä pelaa, työssään on hyvä ja työpersoonansa puitteissa yhtä lailla vastuuntuntoinen, aikaansaava, organisoiva, joustava ja mukava kuten kotonakin, mutta lisäksi hyvin sanavalmis. Ulkopuolisten silmissä hän on siis täydellinen puoliso, mutta kotirintamalla koen jääväni yksin.

Tuo loppukaneettisi oli niin osuva :kotirintamalla tunnen jääväni yksin. Niin myös minä, täällä istun kotona ja hän taas työmatkalla. Minulla on syntymäpäivä ja sain ihanan lahjankin, mutta olen yksin...

Vapaa-ajalle ja lomille kasautuu paineita ja ajattelen aina etukäteen ; nyt saamme purettua tätä vyyhteä, mutta ei!!! Perheemme ja arkemme toimii kuin yritys, mutta se tyhjyys... Sitä mukaa kun taloudellinen asemamme on parantunut etäännymme toisistamme enemmän ja enemmän.

Ja myös minun on vaikea puhua tästä kenellekään :-( t.ap

ja mikään ei ole muuttunut. Enkä usko että muuttukaan. Olen kirjoittanut kirjeitä, olen puhunut, puhunut, puhunut, sivevästi, rumasti, huuhtanut ja hän vaan ei sano yhtään mitään. Vuorovaikutteinen keskustelu puolison kanssa olisi minulle enemmän, kuin miljoonien lottovoitto. Kuka, missä ja mihin perustaisi näille kuuromykille, "tunteettomille, aviomiehillemme porukkaterapian niin kauan, että oppisivat ilmaisutaidon.Voin vain sanoa, että kotoa ne käyttäytymismallit ja keskustelutaidot opitaan. Kenen kanssa olen edelleen naimisissa, olenkait hekisesti itsekin tyhjä, kun en ota ja lähde.

Minullakin on hyvä ja kunnollinen ja ahkera mies. Mutta kun olemme yhtä aikaa kotona, koen itseni uupuneeksi ja henkisesti tukkoiseksi.



Liittomme alussa anoppi sanoi minulle, että olen niin avoin ihminen, että varmaan saan hänen poikansakin avautumaan ja kertomaan enemmän itsestään. Anoppi oli siis huomannut pojassaan saman asian.



Mieheni ei suostu puhumaan mm. ikävistä asioista. Hän näyttää mieluummin teeskentelevän, ettei niitä olekaan.



Hän sattuu olemaan juuri nyt työmatkalla, mikä on harvinaista. Kotona on hiljaista ja rauhallista. Kotityöt eivät rasita nyt yhtä paljon kuin hänen ollessaan läsnä. Minusta tuntuu, että viihtyisin ihan hyvin lapseni kanssa kahdestaan, olisin rauhallisempi ja enemmän oma itseni.



Toisaalta mieheni on niin kiltti, etten halua tuottaa hänelle mielipahaa. Hän on kuitenkin kykenemätön keskustelemaan asioista syvällisesti, mikä ahdistaa minua. Minun ei tarvitse muuta kuin sanoa pari lausetta työpäivästäni, niin hän jo mieluummin pakenee television urheilukanavan ääreen eikä näytä pätkääkään kiinnostuneelta sanomisistani.



Samarakas-pelikortit kiinnostavat kyllä minuakin.

ottaa härkää sarvista todella. Kirjoittakaa miehelle kirje, jos ette muuten saa häneen yhteyttä.

Kuusi vuotta sitten olimme molemmat vielä osa-aikatyötä tekeviä opiskelijoita, ja oikeasti meillä oli silloin tosi vähän aikaa, jonka vietimme yhdessä, koska molemmat olivat yleensä joko opiskeluissaan tai töissä. Rahan kanssa sai silti takuta koko ajan, venyttää senttiä ja miettiä, syödäänkö ensi viikko pelkkää makaronia ja kaurapuuroa vai olisikohan varaa ostaa myös tonnikalapurkki ja margariinia. Nykyään olisi aikaakin, eikä tosiaankaan tarvitse senttiä venyttää, mutta... Tämäkin on yksi peruste, jota mieheni käyttää, kun valitan hänelle nykyisestä tilanteestamme. "Kyllä sulle raha kelpaa mut koita ny tajuta että jonkun se raha pitää tehäkin." Toivoisin, että mies tajuaisi mun tyytyvän vähempäänkin rahaan, varsinkin kun en ole edes mikään tuhlari, eikä mies sitä paitsi ole perheen ainoa elättäjä. Minä teen lyhennettyä työaikaa sekä etätöitä, jotta lapset saavat olla kotihoidossa, mutta palkkani on tällä työajalla tasan tarkkaan 100 euroa miehen saamaa palkkaa pienempi, vaikka mies tekeekin viikossa 50 tuntia töitä (ylitöitä päivittäin). Siskoni sanoi joskus, että miehessäni olisi työnarkomaanin piirteitä, mutta minä luulen, että kyse on tästä vieraantumisesta. Miehellä ei ole mitään muutakaan pakotietä mun luotani kuin työnteko, ja koska minä olen hänelle nykyään aivan vieras ihminen, hän tekee mieluummin töitä kuin viettää aikaa minun kanssani.



Yksin istun minäkin täällä, vaikka mieheni istuu tuossa metrin päässä selkäni takana. Töitä tekemässä, tietenkin. Tästä on vaikeaa/mahdotonta puhua, koska ulkopuolelta tulee niin paljon kehuja ja ylistystä siitä, miten loistava mies on. Mene nyt siihen, kun joku kehuu miten ahkera mies on, miten loistava isä ja ihanaa kun mies tekee kotitöitä oma-aloitteisesti, sanomaan, että joo, kiva juttu, mut mä oon tosi yksinäinen. Ja varsinkin, kun ympärillä kaikilla tuntuu olevan niin hyvät parisuhteet ja avioliitot.



-12

tietokonepelin hahmo jota liikutellaan jostain kaukaa. NE ajatukset joita liikuttelija ajattelee on hänen omiaan. Pelaaja on hyvin syvällä avaruudessa kaukana vartalostaan, mutta silti kosketuksessa siihen.



Te ja me "täälä" emme voi koskaan olla kosketuksissa toisiimme. Voimme vain uneksia siitä.

Ehkä tietty meemi antaa illuusion siitä, illuusion ymmärryksestä toiseen.

on vain yhdyntä ja hedelmöitys. Muuta yhteyttä toiseen emme saa. Loput on mielikuvitusta, joka antaa eväät hoitaa jälkeläinen pimeään kylmään tulevaisuuteen.



Ehkä olemme oikeassa auringonpilkkujen suhteen.

ottaa härkää sarvista todella. Kirjoittakaa miehelle kirje, jos ette muuten saa häneen yhteyttä.

Tämä oli parisuhdeterapeutin ensimmäinen ohje, kun kävin puolisen vuotta terapiassa yksikseni. Mies luki kirjeen, taitteli sen siististi kuoreensa eikä sanonut mitään.

- 12